Ancyluskotilo
| Ancyluskotilo | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Ancylus fluviatilis Müller, 1774 |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Ancyluskotilo (Ancylus fluviatilis) on pieni makean veden kotilolaji.
Ancyluskotilo tunnetaan fossiiliaineistosta ainakin 2,5–1,7 miljoonaa vuotta sitten vallinneelta myöhemmältä Plioseenikaudelta saakka[2] ja se esiintyy tyypillisenä fossiililöytönä Itämeren paikalla reilu 10 000 vuotta sitten sijainneen makeavetisen Ancylusjärven aikaisissa sedimenteissä.[3]
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Ancyluskotilon kuori on noin 6 mm pitkä ja 5 mm leveä. Se on kierteetön, kupumainen ja kuoren päällä on taaksepäin kaartuva, hieman koukkumainen kärki. Kuoren ulkopinnassa voi olla heikkoja pitkittäisuurteita. Väriltään kuori vaihtelee kellanruskeasta tummanharmaaseen.[4]
Levinneisyys [muokkaa]
Lajia tavataan laajalti Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Uudempien tutkimusten mukaan se saattaa muodostaa kryptisen lajiryhmän kolmen muun kotilolajin kanssa. Mikäli lajeja on todellisuudessa useita, itse ancyluskotilon levinneisyys rajoittuu Espanjasta Sloveniaan ulottuvan linjan pohjoispuoliseen Eurooppaan.[1] Suomessa ancyluskotiloa tavataan suunnilleen Oulun korkeudelle saakka.[2]
Elinympäristö ja elintavat [muokkaa]
Laji elää veden alla kiinnittyneenä kivien pintaan. Se on paikoittainen makean veden laji, joka edellyttää elinpaikaltaan voimakkaasti virtaavaa ja hapekasta vettä sekä yleensä kivikkoista pohjaa. Joskus sitä tavataan myös järvien rannoilla, joille kohdistuu riittävän voimakas aallokko. Laji ei siedä veden laadun tai lämpötilan muutoksia ja paikoin vesistöjen saastuminen aiheuttaa vaaran kotilopopulaatioille. Kotilo käyttää ravinnokseen leviä.[4][1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Ancylus fluviatilis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b http://www.molluscs.at/gastropoda/index.html?/gastropoda/freshwater/freshwater_limpets.html
- ↑ http://www.helsinki.fi/maantiede/geofi/fennia/demo/pages/oksanen.htm
- ↑ a b Kirsi Hutri & Tiina Mattila: Kotilo ja simpukkaharrastajan opas. Tammi 1991 s. 130–131
