Hautausmaa
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Kalmisto kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Hautausmaa on alue, jonne vainajat haudataan.[1] Hautausmaalle haudataan kuolleet ruumiit eli kalmot tai poltettujen ruumiiden tuhkat kuoppaan maa-aineksen alle.
Ruumiiden tai tuhkien hautaamisella on sekä kulttuurisia, uskonnollisia että käytännöllisiä näkökohtia. Ensinnäkin hautausmaa ja siellä useimmiten sijaitseva menehtyneen omaisen muistomerkki, kuten monissa kulttuureissa yleinen hautakivi ja kristittyjen risti, on omaisille paikka jonne saapua kunnioittamaan ja muistelemaan vainajaa. Monissa luonnonuskonnoissa esivanhempia myös palvotaan muistomerkin äärellä. Lisäksi ruumis voi elävien asumuksessa muuttua hygieniaongelmaksi. Siksi – ja muun muassa vainajan hengen tuonpuoleiseen saattamiseksi – ruumis viedään monissa kulttuureissa asutuksen ulkopuolelle ja haudataan maahan.
On olemassa myös eläinten hautausmaita. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa tähän on syynä lemmikkien eläimiksi korkea yhteisöllinen asema perheenjäseninä. Joissakin kulttuureissa eläimiä on haudattu tai ruhoja poltettu palvontamenoissa.
Hautaismailla on yleensä myös uurnalehto, johon haudataan tuhkattujen vainajien tuhka tarkoitusta varten hankitussa, nykyisin yleensä maatuvassa uurnassa.[2]
Sisällysluettelo |
Suomessa [muokkaa]
Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että evankelisluterilaisten seurakuntien hautausmaat olisivat edelleen toimineet yleisinä hautausmaina, mutta seurakunnat olisi lailla velvoitettava luovuttamaan niistä korvausta vastaan hautapaikkoja myös kirkkoon kuulumattomille. Kunta ja seurakunta olisivat kuitenkin voineet keskenään sopia hautausmaiden ylläpidosta myös toisin.[3]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Korson kirkon uurnalehto viitattu 7.9.2010
- ↑ Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 142. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Heng, Bey: Hautausmaat arkipäivän asioina. Helsinki: Kirjaneliö, 1994. ISBN 951-600-854-2.
- Kiiskinen, Kyösti: Hautauskulttuuri Suomessa: Suomen hautaustoimistojen liiton 50-vuotisjuhlakirja. Historiallisen katsauksen kirjoittanut Leena Aaltonen. Helsinki: Suomen hautaustoimistojen liitto, 1992. ISBN 952-90-4089-X.
- Lempiäinen, Pentti & Nickels, Brita (toim.): Viimeiset leposijamme: Hautausmaat ja hautamuistomerkit. Helsinki: SLEY-Kirjat, 1990. ISBN 951-617-907-X.
- Pehkonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Narinkka 2008. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2008. ISBN 978-952-223-283-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Vanhat hautausmaat – monien muistojen puistot. Rakennusperinto.fi.
- Vanha suomen hautausmaa. Venäjän Karjala ja Inkeri. Finskoe.ru.
- Tunnustuksettomat hautausmaat yhä autioina. MTV3-STT 14.4.2007.
