Japanin kirjoitusjärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Japanilainen kalligrafiakoulu.

Japanin kieltä kirjoitetaan pääosin kolmea eri merkistöä käyttäen: hiraganaa, katakanaa ja kanji-merkkejä.

Kana (hiragana ja katakana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiraganaa käytetään japania kirjoitettaessa pääasiassa kieliopillisiin rakenteisiin (taivutuspäätteet, postpositiot) ja japanilais- tai kiinalaisperäisiin sanoihin, joille ei haluta käyttää tai joille ei ole kanjiesitystä.[1]

Katakanalla kirjoitetaan enimmäkseen muualta kuin Kiinasta lainattuja sanoja,[2] vieraskielisiä erisnimiä, äänteitä kuvaavia sanoja (suomen kielessä esimerkiksi "läts" tai "miau") ja korostuksena tai tyylikeinona. Lisäksi esimerkiksi eläinten nimet ja kanjisanakirjoissa kiinalaisperäiset ääntämykset kirjoitetaan usein katakanalla.

Molemmissa kana-merkistöissä on samat perustavut (46 kappaletta)[1], mutta katakanalla kirjoitetaan usein etenkin vieraskielisiä äänteitä kirjoittaessa merkkiyhdistelmiä, joita hiraganassa ei yleensä käytetä. Kaunokirjallisuudessa, sarjakuvissa ja verkkokirjoittelussa niitä kuitenkin saatetaan käyttää hiraganassakin tyylikeinona, samoin kuin joitakin varsinaiseen merkistöön kuulumattomia merkkejä (esimerkiksi え゛, eli え (e) johon on lisätty pisteet ilmaisemaan äänteen epäselvyyttä, vrt. は (ha) ja ば (ba)).

Kanji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanji

Kanji-kirjoitusmerkit ovat kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, jotka ilmaisevat tavujen sijaan kokonaisia sanoja tai merkityksiä. Näitä kirjoitusmerkkejä on useita kymmeniä tuhansia, mutta Japanin opetusministeriö on määritellyt vain 1 945 merkin joukon välttämättömäksi päivittäiseen elämään.[3] Kanji-merkit voidaan aina kirjoittaa myös hiraganalla, mutta se vaikeuttaa tekstin ymmärtämistä japanin kielen suuresta homonyymien määrästä ja sanavälien puutteesta johtuen. Kirjoitetussa tekstissä ei käytetä sanavälejä, vaan sanat erottuvat toisistaan merkistönvaihteluiden ansiosta (kuten "luku123tässä" on helppo lukea väleittäkin). Joissain julkaisuissa kanji-merkkien yläpuolelle tai viereen merkitään ääntämisasu furiganalla. Tätä kirjoitustapaa käytetään erityisesti silloin, kun kanji-merkki on harvinainen tai ääntyy poikkeavasti, tai kun julkaisu on tarkoitettu myös lasten tai nuorten luettavaksi. Furiganaa käytetään myös tyylikeinona.

Lapsille tarkoitetuissa teksteissä kanji-kirjoitusmerkkejä käytetään erittäin vähän. Lisäksi monilla sanoilla on "väkisin väännetty" kanjikirjoitusasu, jossa kanjeja on käytetty ainoastaan niiden lukutavan, ei siis merkityksen vuoksi. Tällaista kirjoitustapaa kutsutaan nimellä ateji. Esimerkiksi "väkisin" on japaniksi 無理矢理 (muriyari). Sanan yksittäiset kanjit tarkoittavat "ei" (mu), "järki" (ri), "nuoli" (ya) ja "järki" (ri). Merkkien merkityksillä ei siis ole mitään tekemistä koko sanan merkityksen kanssa. Tällaisissa tapauksissa monet suosivat hiraganan käyttöä. Kanjien käyttö vain lukutavan vuoksi on peräisin ajalta, jolloin kanamerkistöä ei ollut vielä kehitetty (manyōgana). Nykyään kyse on pääasiassa tyylistä. Esimerkiksi 無理矢理 kirjoitetaan usein kanji-kirjoitusmerkein, mutta 亜米利加 (amerika, eli Yhdysvallat) melkein aina katakanalla.

Rōmaji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin kielen kirjoittamisessa käytetään jonkin verran myös latinalaisia aakkosia. Niillä merkitään etenkin länsimaisia lyhenteitä, esimerkiksi yritysten nimilyhenteitä. Japanissa on tyypillistä liittää yritysten tai tuotteiden nimiin latinalaisia kirjaimia, esimerkiksi "HDI ビル" (eichi-dii-ai biru). Nämä aakkoskirjaimet lausutaan liki poikkeuksetta englantilaisittain, joskin lausuminen sovitetaan japaniin sopivaksi. Japaniksi aakkoset tunnetaan nimellä rōmaji. Nimitystä käytetään myös japanin kielen latinisaatiosta.

Numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin kirjoitetussa kielessä käytetään pääosin arabialaisia numeroita ja numerojärjestelmää. Kanji-merkistö tarjoaa omat merkkinsä kymmenjärjestelmän numeroille (一二三四五六七八九, eli 123456789) ja kertaluokille (十百千万億, eli 10, 100, 1 000, 10 000, 10 000×10 000, jne). Kanji-numeraaleja käyttäessä kertaluokat merkitään erikseen, esimerkiksi 593 = 五百九十三 = viisisataayhdeksänkymmentäkolme. Tämän lisäksi ◯-merkki voidaan ottaa mukaan nollaa merkitsemään ja kertaluokat jättää kirjoittamatta, esimerkiksi 一九九◯ = 1990. Japanissa suuret luvut ryhmitellään kymmentuhansiin ja kymmenentuhannen potensseihin: esimerkiksi 100000 (satatuhatta) kirjoitetaan 10万 ("kymmenen kymmentuhatta").

Kirjoitussuunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin kielen perinteinen kirjoitussuunta on ylhäältä alas (rivit oikealta vasemmalle). Nykyään myös länsimaista kirjoitussuuntaa (vasemmalta oikealle, rivit ylhäältä alas) käytetään erittäin paljon. Kuitenkin enin painettu ja käsin kirjoitettu teksti (romaanit, lehdet, sarjakuvat jne.) kirjoitetaan edelleen pääasiassa perinteistä kirjoitussuuntaa käyttäen. Sen sijaan esitteet ja mainosmateriaalit on yleensä tehty vasemmalta alkaen luettavaksi.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kana Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2013.
  2. Learning katakana Yoshida Institute. Viitattu 25.7.2013.
  3. Japanese writing Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2013.