Max Frisch

Max Frisch (15. toukokuuta 1911 – 4. huhtikuuta 1991) oli merkittävä sveitsiläinen kirjailija.

Frisch syntyi Zürichissä, missä hän ensin opiskeli saksaa ja sen jälkeen rakennustaidetta. Toisessa maailmansodassa hän palveli sveitsiläisessä armeijassa. Tärkeitä aiheita Frischille olivat ihmisen identiteetti ja Sveitsin itsekuva esimerkillisenä, sitoutumattomana valtiona sekä maan rooli maailmassa.

Suomennetut teokset

• Montauk: elämäntapani ja mielenlaatuni piirteitä (suom. Olli Suominen, Weilin+Göös 1979)
• Minä en ole Stiller (suom. Markku Mannila, Weilin+Göös 1980)
• Siniparta (suom. Markku Mannila, Weilin+Göös 1987)
• Tuhopolttajat: Opettavainen kappale ilman opetusta sekä jälkinäytös. (Biedermann und die Brandstifter, 1953.) Suomentanut Pentti Saarikoski. Aikaisemmin julkaisematon suomennos vuodelta 1961. Helsinki: Nostromo, 1991. ISBN 951-620-004-4.
• Homo Faber (suom. Sinikka Kallio, Otava 1961)
• Ihminen ilmestyy holoseeniin (suom. Markku Mannila, Basam Books 2008)
• Gantenbein (suom. Aarno Peromies, Sanasato 2008)

Kirjallisuutta

• Schütt, Julian: Max Frisch: Biographie eines Aufstiegs. Berlin: Suhrkamp, 2011. ISBN 978-3-518-42172-7.