Heikki Sarmanto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heikki Veli Uolevi Sarmanto (s. 22. kesäkuuta 1939 Helsinki) on suomalainen jazzpianisti ja -säveltäjä.

Sarmanto opiskeli aluksi Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa Martti Paavolan ja musiikin teoriaa Joonas Kokkosen johdolla,[1] ja myöhemmin Berkleen musiikkikoulussa Bostonissa.[2]. Hän on tuottelias ja Suomen musiikin raja-aitoja rikkova säveltäjä ja pianisti.

Vuonna 1973 Sarmanto sai johdettavakseen Sibelius-Akatemian vasta perustetun jazzstudion (sittemmin jazzmusiikin osasto). Sarmanto oli UMO:n perustajajäsen ja toimi sen taiteellisena johtajana 1998–99.[2] Sarmannon saama tilaustyö suomalaisen musiikin päiville Lontooseen oli alkusysäys ammattimaisen big bandin UMO Jazz Orchestran syntyyn.

Säveltäjä Sarmannon teoksissa jazziin yhdistyy aineksia klassisesta musiikista ja avantgardesta. Hän on kirjoittanut jazzia klassisen koulutuksen saaneille laulajille ensimmäisenä Suomessa. Hänen musiikkiaan on levyttänyt Maija Hapuoja levyille Like a Fragonard, Onnen aika ja The Voice/Maija ja Taru Valjakka levylle Everything Is It. Runous, etenkin kotimainen, on innoittanut Sarmantoa: albumi Onnen aika perustui Pentti Saarikosken runoihin ja albumilla Syksy ja muita lauluja kuullaan muun muassa Aaro Hellaakosken ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja.

Vuonna 1970 Sarmanto sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon. Vuonna 1971 Sarmanto voitti Montreux'n jazzfestivaalien pianistisarjan ja hänen yhtyeensä yhtyesarjan. Vuonna 2009 Sarmanto palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[3] Sarmannon tuotanto käsittää kolmisenkymmentä omaa levyä, joista ensimmäinen oli Flowers in the Water.[2]

Sarmanto on tehnyt elokuvamusiikkia muun muassa Matti Kassilan elokuvaan Jäähyväiset presidentille (1987).

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flowers in the Water 1969
  • Counterbalance 1971
  • Like a Fragonard 1971
  • Everything Is It 1972
  • Onnen aika 1973
  • Open Ear 1975
  • No Comments 1975
  • Our Latin Friends 1976
  • Syksy ja muita lauluja 1976
  • Moment Musical 1978
  • New Hope Jazz Mass 1979[4]
  • Magic Song 1980
  • The Voice/Maija 1981
  • Song for my Brother 1982
  • Kuutamo metsässä (Moonlight in the Forest) 1983
  • Suomi, Symphonic Jazz Poem for Orchetra 1984
  • Betonimylläri (Concrete Mixer) 1987
  • Man with a Sax 1987
  • Taina: Scene from a Trance 1987
  • Felix the Great 1988
  • Northern Pictures 1989
  • Salakuljetettu ikoni (Smuggled Icon) 1989
  • Pan Fantasy 1990
  • Distant Dreams 1990
  • The Traveler 1991
  • Kalevala Fantasy 1992
  • Evergreen Love Songs 1993
  • Hearts 1995
  • Nocturne 1996
  • Perfect Harmony 1996
  • Carrousel 1997
  • Hellyys 1997
  • Meet the Composer 1997 2CD collection the best of
  • Déja Vu 2000
  • Rise 2001
  • Horizons - A lua luará 2003
  • The Touch of Your Voice 2004
  • The Song of Extinct Birds 2005

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkiitieto (2. painos), s. 373. Helsinki: Otava, 1997.
  2. a b c Harri Uusitorppa: Sarmanto ei haikaile menneitä. Helsingin Sanomat, 22.6.2009, s. C6.
  3. Pro Finlandia -mitali 13 kulttuurivaikuttajalle 1.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.12.2010.
  4. Timo Kanerva: Erään jazzmessun pitkä tarina. Soundi, 9/1978, s. 15–19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]