Sokrateen puolustuspuhe (Ksenofon)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sokrateen puolustuspuhe (muinaiskreikaksi Ἀπολογία Σωκράτους, Apologia Sōkratous) on Ksenofonin versio Sokrateelle jälkikäteen kirjoitetuista puolustuspuheista.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofonin Sokrateen puolustuspuhe kuvaa Sokratesta tämän oikeudenkäynnin ja kuolemantuomion täytäntöönpanon aikana, ja erityisesti hänen näkemyksensä siitä, että oli parempi kuolla ennen seniliteettiä kuin paeta.[1] Teosta verrataan usein Platonin samannimiseen teokseen.

Asiantuntijat uskovat,kenen mukaan? että Ksenofonin tulkinta oikeudenkäynnistä oli hänen vastineensa sille laajalle levinneelle kirjalliselle reaktiolle, jonka Sokrateen oikeudenkäynti ja tuomio saivat aikaan. Sokrates-kirjallisuudessa ateenalaiset julkisuuden henkilöt ja kirjailijat esittivät oman näkemyksensä Sokrateen syyllisyydestä. Teoksen ytimenä on Sokrateen vastustajan esittämien syytösten kumoaminen kohta kohdalta. Se antaa selkeän kuvan niistä syytöksistä, jotka Anytos esitti. Ksenofon ei ollut itse tuolloin paikalla, vaan osallistui kymmenentuhannen marssiin, jota kuvaa teoksessaan Kyyroksen sotaretki (Anabasis).[1] Hän siteeraa faktojen osalta Hermogenestä, joka oli paikalla oikeudenkäynnissä. Platon ei tosin mainitse Hermogeneen olleen paikalla oikeudenkäynnissä, mutta kertoo tämän olleen paikalla Sokrateen nauttiessa myrkkyä.[2]

Platonin teoksen ohella Ksenofonin toisen käden kuvaus on ainoa säilynyt "silminnäkijäkuvaus" Sokrateen oikeudenkäynnistä. Vaikka teos ei todennäköisesti ole täysin puolueeton,kenen mukaan? se on silti historiallisesti arvokas. Ksenofonin versio eroaa Platonin versiosta muun muassa siinä, että Ksenofonilla Delfoin oraakkeli sanoo Sokrateen olleen mitä suurin moraalisessa ylevyydessä, kun taas Platonin tekstissä hänet nimetään mitä suurimmaksi viisaudessa. Tämä voi antaa lisävalaistusta siihen, pitikö Sokrates itseään moraalisesti parempana myöntäessään, ettei tiedä mitään, vai näkikö hän ymmärryksensä tietämättömyydestään ainoastaan älyllisenä ylivoimaisuutena.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ksenofon: Sokrateen puolustuspuhe. Teoksessa Sokrates. Suomentanut ja selityksillä varustanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, 1960.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Xenophon: Apologia. Teoksessa Xenophon's Works. Volume IV: Memorabilia and Oeconomicus. Symposium and Apologia. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]