Kyyroksen sotaretki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyyroksen sotaretki
Ἀνάβασις
Alkuperäisteos
Kirjailija Ksenofon
Kieli kreikka
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Persian valtakunta ja Ksenofonin johtamien sotilaiden kulkema reitti.

Kyyroksen sotaretki tai Kymmenentuhatta (muinaiskreikaksi Ἀνάβασις, Anabasis) on kreikkalaisen sotilaan ja historioitsijan Ksenofonin kirjoittama teos.

Teos kertoo, kuinka Persian kuningas Kyyros nuorempi vuonna 401 eaa. kokoaa armeijan, johon kuuluu 10000 kreikkalaista palkkasotilasta, mukaan lukien Ksenofon itse. Kyyros yrittää kukistaa veljensä Artakserkses II:n, mutta kärsi tappion Kunaksan taistelussa. Kreikkalaiset palkkasotilaat päättävät tämän jälkeen marssia kotiin vihamielisen Vähän-Aasian läpi.[1]

Teoksen kirjoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofon itse mainitsee Hellenikassaan että eräs Themistogenes Syrakusalainen olisi Anabasiksen kirjoittaja. Myös Sudassa kertaan että Themistogenes olisi Anabasiksen todellinen kirjoittaja. Jo antiikin aikaina Plutarkhos kuitenkin väitti että Themistogenes oli Ksenofonin käyttämä pseudonyymi. Nykyaikana on myös väitetty että Themistogenes olisi tosiaan ollut olemassa ja että hänen kirjoittamansa Anabasis olisi hävinny.[2] Ilmeisesti Kseonfon käytti Themistogenestä pseudonyyminään, jotta teos, joka käsitteli myös häntä itseään, vaikuttaisi luotettavammalta. Tästä voi myös päätellä että Ksenofon kirjoitti Anabasiksen ennen Hellenikan alkuosaa, joka käsittelee vuosia 411-401 eaa.[3] Stefanos Byzantionlainen mainitsee vielä yhden Anabasiksen, jonka kirjoitti Sofaenetos Stymfaloslainen, eräs Ksenofonin kumppaneista sotaretkellä. Stefanoksen teoksessa on neljä hyvin lyhyttä sitaattia Sofaenetoksen teoksesta. On väitetty että 300-luvulla eaa. elänyt historioitsija Eforos käytti Sofaenetoksen teosta lähteenään, ja Diodoros Sisilialainen käytti puolestaan lähteenään Eforosta. Diodoroksen versiossa Kyyroksen sotaretkestä Ksenofon mainitaan vasta kun kreikkalaiset ovat päässeet Traakiaan. Ehkä Ksenofon päätti kirjoittaa oman version Anabasiksesta sen jälkeen kuin Sofaenetos oli julkaissut oman teoksensa, jossa Ksenofonin roolia tapahtumissa aliarvioitiin. Toisaalta Sofaenetoksen teos saattaa olla myöhempi väärennös.[4]

Kirjoitusajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdostuksia Anabasiksen kirjoitusajankohdaksi on monta. On ehdotettu että Ksonofon kirjoitti teoksen noin 390 eaa., eli pian tapahtumien jälkeen. On myös ehdotettu 360-lukua eaa. ja jopa 350-lukua eaa. Itse teoksessa on hyvin vähän vihjeitä tästä. 360-lukua kannattavien mukaan Ksenofon kirjoitti teoksensa esikuvana ehdotetulle kreikkalaiselle sotaretkelle Persiaa vastaan. Ateena ja Sparta sotivat tuolloin Thebaa vastaan, joka sai tukea Persialata. On myös ehdotettu että Ksenofon kirjoitti teoksensa kahdessa osassa; ensimmäinen osa olisi julkaistu protestina vuoden 386 eaa. "kuninkaan rauhaa" vastaan ja toinen osa nostamaan spartalaisten mielialoja.[5]

Ksenofon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ksenofon

Ksenofon syntyi noin 427 eaa. ateenalaiseen yläluokan perheeseen. Hän tapasi Sokrateen, jolla oli suuri vaikutus nuoreen Ksenofoniin. Vuonna 404 eaa. Ksenofon osallistui spartalaisten tukemaan palkkasotajoukkoon, jonka persialaisen prinssin Kyyros palkkasi sotaretkelle veljeään vastaan. Sotaretken jälkeen Ksenofon osallistui Spartan kuninkaan Agesilaoksen sotaan Persiaa vastaan. Palattuaan Kreikkaan Ksenofon ei saanut palata Ateenaan, koska hän oli sotinut Spartan puolella. Sotaretken jälkeen Ksenofon asettui asumaan Peloponnesokselle, aluksi Spartaan, mutta myöhemmin Olympian lähelle. Ksenofonin pojat kävivät läpi niin sanotun spartalaisen kasvatuksen. Myöhemmin, Spartan kärsittyä tappion sodassa thebalaisia vastaan, Ksenofon palasi Ateenaan.[6]

Kyyroksen sotaretken lisäksi Ksenofon kirjoitti useita muita teoksia, jotka käsittelivät useita aiheita, kuten filosofiaa, politiikkaa ja sodankäyntiä. Kyyroksen sodankäyntiä pidetään kuitenkin yleisesti hänen mestariteoksenaan.[4][7]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksenofonin Anabasiksen nykypäivään säilyneet versiot perustuvat kaikki kahteen eri käsikirjoitusryhmään, jotka tunnetaan nimillä "f" ja "c". Näiden ryhmien käsikirjoitukset eroavat toisistaan, mutta myös ryhmien sisällä on eroja.[8] Anabasis käännettiin ranskaksi vuonna 1509, saksaksi 1540, italiaksi 1547, espanjaksi 1552 ja englanniksi 1623.[9]

Tapahtumien tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyros oli Persian kuninkaan Dareios II:n poika. Noin vuonna 408 eaa. Dareios nimitti hänet Lyydian, Kappadokian ja Fryygian satraapiksi, sekä Vähän-Aasian sotilaspäälliköksi. Darioksen kuollessa vuonna 404 eaa. Kyyroksen vanhemmasta veljestä Artakserkseestä tuli uusi kuningas. Kaarian satraappi Tissafernes kertoi Artakserkseelle että Kyyros suunnitteli kapinaa, mutta Artakserkses armahti veljensä. Kyyros päätti kuitenkin kapinoida ja alkoi koota armeijaa, jota hän sanoi tarvitsevansa sotaan pisidialaisia vastaan. Tissafernes kertoi kuitenkin Artakserkseelle Kyyroksen armeijan suuruudesta ja pian Artakserkses alkoi myös valmistella sotaan Kyyrosta vastaan. Kyyroksen armeijan runko koostui 14 000 kreikkalaisesta palkkasotilaasta, joita johti Klearkhos Spartalainen. Aluksi Kyyros ilmoitti aikovansa käyttää kreikkalaisjoukkoja Persian vihollisia vastaan, Kilikiassa hän ilmoitti että hänen tavoitteenaan oli Babylon, jonka hän uskoi saavansa puolelleen. Tämän jälkeen hän aikoi jatkaa Persiaan. Kreikkalaiset suostuivat tähän, kun Kyyros lupasi heille suuren palkkion.[10]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos koostuu seitsemästä kirjasta. Ainoastaan ensimmäinen kirja käsittelee Kyyroksen sotaretkeä.[11]

Kirja Kappale Yhteenveto[4]
1 1-4 Dareios kutsuu Kyyroksen Susaan. Dareios kuolee ja Artakserkseestä tulee kuningas. Kyyros palaa Sardikseen ja alkaa koota armeijaa. Kyyros lähtee Sardiista. Armeija marssii Kilikian porttien läpi. Kreikkalaiset sotilaat kapinoivat. Armeija marssiin Issokseen. Kyyros paljastaa suunnitelmansa ja armeija ylittää Eufratin.
1 5-8 Armeija marssii aavikon läpi Babylonia kohti. Kunaksan taistelu. Kyyroksen kuolema
1 9-10 Kyyroksen ylistyspuhe. Kuningas ryöstää Kyyroksen leirin. Kreikkalaiset puolustautuvat persialaisia vastaan.
2 1-3 Kreikkalaiset saavat kuulla Kyyroksen kuolemasta, mutta eivät suostu antautua. Kreikkalaiset suostuvat lähtemään paluumatkalle.
2 4-6 Klearkhos menee tapaamaan Tissafernestä muiden neljän kreikkalaisten kenraalien kanssa. Heidät vangitaan ja teloitetaan. Viiden kreikkalaisen kenraalin ylistyspuhe.
3 1-2 Ksenofon kertoo kuinka hän joutui Kyyroksen armeijaan. Hengissä olevat komentajat tapaavat ja valitsevat uudet kenraalit. Koko armeija kokoontuu.
3 3-5 Kreikkalaiset tuhoavat vaununsa ja telttansa. He lähtevät taas paluumatkalle. Persialaiset seuraavat heitä ratsuväen ja jousimiesten kanssa. Kreikkalaiset puolustautuvat persialaisten hyökkäystä vastaan ja saapuvat vuorille. Tissafernes päättää käyttää poltetun maan taktiikkaa. Kreikkalaiset päättävät marssia vuorille.
4 1-4 Kahakkoja kardukhialaisia vastaan. Marssi Armenian läpi ja liitto Tiribazoksen kanssa. Kreikkalaiset yöpyvät kylissä ja ryöstävät Tiribazoksen leirin.
4 5-8 Marssi lumessa. Kreikkalaiset valtaavat paikallisten puolustaman vuoristosolan. He valtaavat paikallisen heimon linnoituksen. Marssi eri heimojen alueen läpi. Paikallinen opas ohjaa heidät merelle. Saapuminen Trebizondiin. Sotilaat uhraavat ja pitävät kilpailuja.
5 1-3 Kreikkalaiset yrittävät hankkia laivoja. Marssi Trebizondista Kerasokseen. Selostus Ksenofonin elämästä sotaretken jälkeen.
5 4-6 Marssi eri heimojen alueiden läpi. Sinopesta saapuneet lähettiläät neuvovat kreikkalaisia matkustamaan meritse.
5 7-8 Ksenofon puolustautuu syytöksiä vastaan ja syyttää armeijaa kurin puutteesta. Ksenofon puolustaa armeijan käyttämää väkivaltaa Armeniassa.
6 1-3 Armeija valitsee itselleen ylipäällikön. Ksenofon kieltäytyy ehdokkuudesta ja spartalainen Khirisofos valitaan. Armeija purjehtii Herakleiaan, mutta heitä ei päästetä sisälle. Arkadialaiset eroavat armeijasta, mutta bithynialaiste hyökkäävät heidän kimppuunsa ja Kseonofon pelastaa heidät.
6 4-6 Armeija kokoontuu jälleen. Farnabazoksen ratsuväki tuhoaa osan joukoista ja Ksenofon pelastaa henkiinjääneet. Farnabazoksen ratsuväki kukistetaan. Marssi Bithynian läpi.
7 1-6 Armeija ylittää Hellespontoksen. Heidät ajetaan ulos Byzantionista. Seuthes suostuttelee armeijan hyökkäämään traakialaisten kylien kimppuun. Spartalaiset ilmoittavat haluavansa palkata armeijan, joka purjehtii Lampsakokseen, josta se marssii Pergamoniin. Sotilaat liittyvät spartalaisen kenraalin Thibronin armeijaan.

Kyyros kohtasi veljensä Kunaksen taistelussa vuonna 401 eaa., muutaman päivänmatkan päässä Babylonista. Vastassa olivat Kyyroksen veljen johtamat monikansalliset, eri puolilta valtakuntaa kootut joukot. Kyyros järjesti heti väkensä rynnäkköön. Hänen persialainen sotajoukkonsa seisoi rintaman vasemmalla siivellä ja keskustassa, kreikkalaiset oikealla siivellä, jossa joki suojeli heitä joutumasta paljon suuremman persialaisen ratsuväen piirittämäksi. Kreikkalaiset aloittivat heti sotalaulunsa ja lähtivät eteenpäin. Kun he sitten tiheissä riveissä ja kovasti huutaen syöksyivät keihäät tanassa vihollisia vastaan, nämä lähtivät heti pakoon ja hajaantuivat joka taholle. Sillä aikaa rintaman keskiosaa johtanut Kyyros ahdisti veljeänsä, mutta saatuaan eräästä keihäästä kuolettavan haavan hän kaatui hevosen selästä maahan. Silloin hänen koko sotajoukkonsa pakeni, samoin kuin vasen siipikin, joka ei vielä ollut ryhtynyt taisteluun.[10][12]

Voittajiksi selvinneet kreikkalaiset palasivat leiriin ja huomasivat sen ryöstetyksi. Pian paikalle saapui myös kuninkaallinen lähettiläs, joka vaati heitä laskemaan aseensa, mutta siihen he vastasivat tarvitsevansa niitä yhtä hyvin kuin vapauttansakin, ja samalla he tarjoutuivat hyvästä palkasta kuninkaan palvelukseen. Seuraavana päivänä he lähtivät liikkeelle saavuttaakseen Kyyroksen voitetun sotajoukon, mutta huomasivat, että heitä ajettiin takaa. Silloin he kääntyivät takaisin ja tinkivät sopimuksen, jonka mukaan he saivat oppaita ja oikeuden kenenkään häiritsemättä palata kotimaahansa. Muutaman päivän kuluttua persialaisen sotaväen päällikkö Tissafernes kutsui kreikkalaisten kaksikymmentä päällikköä telttaansa, otatti vastoin sanaansa heidät kiinni ja surmautti heidät kaikki. Kreikkalaissotilaat, joita oli jäljellä vielä kymmenentuhatta, jäivät siten ilman johtajaa keskelle vihollismaata.[12]

Kreikkalaiset saivat todeta, että he olivat aivan lähellä kuninkaan pääkaupungin portteja, että ympärillä joka taholla oli vihamielisiä kaupunkeja ja kansoja, ettei ollut yhtään opasta eikä muonaa ollut saatavissa mistään, ja kaiken lisäksi he olivat hyvin kaukana kotimaastaan. Tässä tilanteessa he tajusivat, että vaikka he voittaisivat, he eivät saavuttaisi mitään, mutta jos heidät voitettaisiin, kukaan heistä ei selviäisi hengissä. Levottomina ja alakuloisina monikaan heistä ei aterioinut sinä iltana, ei tehnyt tulta eikä myöskään moni ollut sinä yönä aseissa. He makasivat missä kukin sattui olemaan, mutta eivät voineet nukkua, koska heidät valtasi suru ja he ikävöivät kotiseutuaan, vanhempiaan, vaimojaan ja lapsiaan, joita he eivät voineet enää toivoakaan toivoakaan jälleen näkevänsä.[12]

Sotajoukossa oli ateenalainen Ksenofon, Sokrateen entinen oppilas. Hän oli yhtä levoton kuin muutkin, mutta nukahti hetkeksi ja ajatteli herättyään: "Mitä minä tässä makaan? Yö yhä kuluu ja päivän koitteessa viholliset luultavasti tulevat. Jos silloin joudumme kuninkaan käsiin, niin meillä on edessä häpeällinen kuolema." Siksi hän ensin kutsui oman osastonsa alapäälliköt koolle neuvottelemaan ja sai aikaan, että valittiin uudet päälliköt ja lähdettiin rohkeasti ase kädessä paluumatkalle.[12]

Kreikkalaisten pako oli menestys. Persialaisjoukot ajoivat heitä kiihkeästi takaa, ja ympäröivät pahansuovat kansanheimot vierittelivät vuorten rinteiltä vierittelivät kallionlohkareita ja hirsiä, mutta välillä heidät saatiin myös myötämielisiksi petollisilla sovinnon hieromisilla. Kreikkalaiset selvisivät kuitenkin ihmeteltävän kekseliäästi vaikeasta tilastaan. Heidän sivistyksensä ja tottumuksensa yhteiskunnalliseen vapauteen ja järjestykseen saivat aikaan, että aivan arvoon ja päällikkyyteen katsomatta saattoi kuka hyvänsä olla muille hyödyksi keksimiskyvyllään ja viisaudellaan, ja samalla kuitenkin vallitsi asianmukainen kuuliaisuus. Useimmiten Ksenofonin neuvot huomattiin viisaimmiksi ja käytännöllisimmiksi, minkä tähden niitä myös noudatettiin. Niinpä hän pikemminkin vain neuvonantajana kuin päällikkönä mestarillisesti johti kymmenentuhannen kreikkalaisen paluuretkeä. Matkan varrella käytiin monia kahakoita, joissa hän käytti ratsujoukkoa, linkomiehiä ja muuta kevyttä väkeä raskasaseisten hopliittien apuna. Tämä eri aselajien yhteistyö koitui suureksi menestykseksi, ja Ksenofon on esimerkillään kautta tullut seuraavien aikakausien opettajaksi.[12]

Sotilaat näkevät meren. Life magazine, 1901.

Monien vaikeuksien jälkeen pääsivät nämä kymmenentuhatta miestä niin pitkälle, että riemuiten ja ilosta liikutettuina voivat katsella merta Vähän-Aasian pohjoisrannalta. Byzantionissa osa joukosta hajosi, ja muut menivät Spartan sotapalvelukseen.[12]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selkeän kieliasunsa vuoksi tämä Ksenofonin teos on kautta aikojen ollut yleensä ensimmäinen kreikankielinen teos, jonka kreikan opiskelijat ovat lukeneet. Sitä on käytetty klassisen kreikan lukukirjana.[13][14]

Kyyroksen sotaretkeä ihailtiin jo antiikin aikana. 100-luvulla jaa. elänyt Arrianos käytti sitä mallinaan kirjoittaessaan oman Anabasiksensa, joka käsitteli Aleksanteri Suurta. Reetorit ylistivät Ksenofonin kieltä ja [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terry Buckley: Aspects of Greek history, 750-323 BC: a source-based approach. Routledge, 1996. ISBN 9780415099578.
  • Wayne Ambler, The anabasis of Cyrus Google books
  • Tim Rood, Robin Waterfield: The Expedition of Cyrus. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780199555987. Google books (viitattu 21.1.2012).
  1. Xenophon, Rex Warner, George Cawkwell: The Persian expedition, s. 11. Penguin Classics, 1972. ISBN 9780140440072.
  2. Malcolm MacLaren, Jr., Xenophon and Themistogenes, Transactions and Proceedings of the American Philological Association Vol. 65, (1934), pp. 240-247
  3. Ambler s.254
  4. a b c d Rood xviii-xix
  5. Rood xvii-xviii
  6. Buckley s.28-29
  7. Rood viii, "has generally been regarded as his masterpeice".
  8. Ambler s.xiv
  9. Virgil Nemoianu, Picaresque Retreat: From Xenophon's "Anabasis" to Defoe's "Singleton", Comparative Literature Studies Vol. 23, No. 2 (Summer, 1986), pp. 91-102 jstor
  10. a b Lendering, Jona: Cyrus the Younger, Livius.org.
  11. Rood ixl-xliii
  12. a b c d e f Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.
  13. Kreikan kieli ja kulttuuri 4–11 op Humanistinen tiedekunta, Tampereen yliopisto (esimerkki kirjan käytöstä)
  14. Xenophon's Anabasis in Greek - Book VI Textkit (englanniksi)