Anytos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anytos (muinaiskreikaksi Ἄνυτος; 400-300 lukujen eaa. vaihde) oli antiikin ateenalainen, Anthemionin poika. Hän oli yksi Sokrateen syyttäjistä tämän oikeudenkäynnissä vuonna 399 eaa.[1][2]

Anytoksen isän kerrotaan ansainneen hyvin nahkurina, ja siirtäneen ammatin pojalleen. Peloponnesolaissodan aikana Anytos toimi kenraalina. Vuonna 409 eaa. hänet tiedetään lähetetyn Pylokselle vapauttamaan sen spartalaisten vallasta 30 laivalla. Tehtävä kuitenkin epäonnistui, ja hänet haastettiin oikeuteen. Diodoroksen ja Plutarkhoksen mukaan hän vältti kuolemantuomion vain lahjomalla tuomarit.[2]

Anytos vaikuttaa kuitenkin saaneen suosiota toiminnallaan Ateenan politiikassa. Hänen tiedetään olleen kaupungin demokraattisen hallinnon johtavia tukijoita, niitä oligarkkisia voimia vastaan, jotka olivat olleet kolmenkymmenen tyrannin hallinnon takana. Tyrannian aikana, vuonna 404 eaa., hänet ajettiin maapakoon, ja Lysias mainitsee hänet maanpakolaisten johtajana Fylessä.[2]

Platonin Sokrateen puolustuspuheessa Sokrates sanoo Anytoksen syyttäneen häntä loukkaantuneena poliitikkojen ja käsityöläisten puolesta.[1] Platonin Sokrateen puolustuspuheen lisäksi Anytos mainitaan Platonin dialogissa Menon, sekä Ksenofonin Muistelmissa ja Sokrateen puolustuspuheessa.

Anytoksen vihamielisyys Sokratesta kohtaan vaikuttaa olleen osin ammatillista ja osin henkilökohtaista,[2] ja hänellä vaikuttaa olleen ainakin kaksi syytä syyttää Sokratesta. Ensiksi, Sokrates kritisoi jatkuvasti Ateenan demokraattista hallintoa, jossa Anytos toimi. Anytos on voinut katsoa, että Sokrateen kritiikki on ollut uhka Ateenaan lyhyen tyrannian jälkeen palautetulle demokratialle.[3] Toiseksi, Sokrates opetti Anytoksen poikaa, ja Anytos ehkä syytti Sokratesta tämän mielen myrkyttämisestä ja siitä, että poika oli poikennut isän kaavailemalta urapolulta. Ksenofonin mukaan pojasta tuli juoppo.[4]

Diogenes Laertioksen mukaan ateenalaiset ajoivat Anytoksen maanpakoon sen jälkeen, kun olivat alkaneet katua Sokrateelle langetettua kuolemantuomiota.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Platon: Sokrateen puolustuspuhe 18b, 23e.
  2. a b c d Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 220. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.
  3. Plato; Burnet, John (toim.): Plato's Euthyphro, Apology of Socrates, and Crito, s. 74. Clarendon Press, 1977.
  4. Ksenofon: Sokrateen puolustuspuhe 29-31.
  5. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit II.43.