Erik Tawaststjerna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erik Werner Tawaststjerna
Erik Tawaststjerna ystävänsä Rolf Nevanlinnan seurassa vuonna 1962.
Erik Tawaststjerna ystävänsä Rolf Nevanlinnan seurassa vuonna 1962.
Syntynyt 10. lokakuuta 1916
Mikkeli
Kuollut 22. tammikuuta 1993 (76 vuotta)
Helsinki
Tutkimusala Jean Sibelius
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Oppilaat Eero Tarasti
Tunnetuimmat työt Jean Sibelius 1–5
Tunnustukset Tieto-Finlandia 1989

Erik Werner Tawaststjerna (10. lokakuuta 1916 Mikkeli22. tammikuuta 1993 Helsinki)[1] oli suomalainen musiikintutkija, pianisti ja kriitikko, joka työskenteli Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona. Hänet tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen tutkijana ja viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kirjoittajana. Hän oli pianisti Erik T. Tawaststjernan isä.

Erik Tawaststjerna kuului Tawaststjernan aatelissukuun, josta on noussut lukuisia sotilas- ja hallintomiehiä sekä kulttuurivaikuttajia. Hänen isänsä Ilmari Tawaststjerna (18791932) oli Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori. Erik Tawaststjerna opiskeli aluksi matematiikkaa Rolf Nevanlinnan johdolla, mutta päätti sitten suuntautua konserttipianistin uralle. Hän opiskeli pianonsoittoa Helsingin konservatoriossa 1937, Sibelius-Akatemiassa 19371944 sekä ulkomailla, opettajinaan mm. Heinrich Neuhaus ja Alfred Cortot. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.

1950-luvun aikana Tawaststjerna siirtyi vähitellen pianistista musiikkitieteilijäksi ja erikoistui Jean Sibeliuksen tutkimiseen. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1960 Sibeliuksen pianosävellyksiä käsittelevällä väitöskirjalla, ja samana vuonna hänet valittiin yliopiston musiikkitieteen professoriksi. Hän hoiti tätä professuuria vuoteen 1983, ja toimi vuosina 19771983 myös Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Yliopistouransa ohella Tawaststjerna kuului merkittävimpiin suomalaisiin taidemusiikin arvostelijoihin, ja hän kirjoitti arvosteluja muiden muassa Helsingin Sanomiin vuosina 19571989. Hän oli myös kansainvälisestikin tunnettu luennoitsija ja musiikkikilpailujen tuomari.

Tawaststjernan tieteellinen päätyö on viisiosainen Jean Sibeliuksen elämäkerta. Tämä jättiläistyö vei häneltä yli kaksi vuosikymmentä (19651988) ja toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 1989. Tawaststjerna kirjoitti suurteoksensa ruotsiksi, mutta se julkaistiin ensin suomeksi; teos on käännetty myös englanniksi ja venäjäksi. Elämäkertasarjan lisäksi hän julkaisi Sibeliuksesta lukuisia muita teoksia sekä käsitteli tätä suosituissa radio- ja televisioesitelmissään. Toinen Tawaststjernan intohimo oli venäläinen musiikki: hän julkaisi teoksen Sergei Prokofjevista ja suunnitteli pitkään Dmitri Šostakovitšin elämäkertaa, joka kuitenkin jäi häneltä toteuttamatta.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sibeliuksen pianosävellykset ja muita esseitä (1955)
  • Ton och tolkning: Sibelius-studier (1957)
  • The pianoforte compositions of Sibelius (1957)
  • Sergei Prokofjevin ooppera Sota ja rauha (1960)
  • Sibeliuksen pianoteokset säveltäjän kehityslinjan kuvastajina (1960)
  • Jean Sibelius 1–5 (1965–1988)
  • Sibelius und Bartók – einige Parallelen (1972)
  • Esseitä ja arvosteluja (1976)
  • Laulujen keskeltä. Valikoima kirjoituksia (1982)
  • Voces intimae: minnesbilder från barndomen (1990)
  • Voces intimae: muistikuvia lapsuudesta (1990)
  • Scènes historiques. Kirjoituksia vuosilta 1945–1958 (1992)
  • Sibelius (1997; toimittanut Erik T. Tawaststjerna).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Calamnius-sukuseura ry Viitattu 18.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.