Suomen aateli
Wikipedia
Suomen aateli tarkoittaa Ruotsin tai Venäjän vallan aikoina Suomessa asuneita aatelissäädyn edustajia sekä sellaisten nykyisiä jälkeläisiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ruotsin vallan aika
Ruotsin valtakunnassa erityisin oikeuksin varustettu vapaamies- eli rälssisääty, maallinen rälssi, syntyi Maunu Ladonlukon annettua vuonna 1279 Alsnön säännön. Asetuksen mukaan kuninkaan armeijaan varustettu ratsumies vapautettiin korvaukseksi veroista ja hänestä tuli ”rälssimies”.[1] Moni vauras maanomistajasuku oli rälssiä, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen.[2]
Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta Juhana III määräsi aatelisarvon perinnölliseksi 1569[1]. Käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.
[muokkaa] Venäjän vallan aika
Aateliston vuonna 1723 vahvistetut erioikeudet pysyivät voimassa myös Venäjän vallan aikana. Niiden monet tärkeimmät kohdat, kuten vapaus veroista, yksinoikeus rälssitilojen omistamiseen ja eräisiin korkeisiin virkoihin, kumottiin kuitenkin 1800-luvun lopulla. Säätyerioikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuonna 1906, kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta.[3]
Muutamia poliitikkoja, yliopistomiehiä ja liikemiehiä aateloitiin vielä vuoden 1906 jälkeen, viimeiset suomenkielisellä nimellä. Viimeinen aateloitu suomalainen oli August Langhoff, jolle myönnettiin vapaaherran arvonimi vuonna 1912.[4]
[muokkaa] Suomen tasavallan aika
Itsenäisessä Suomessa vuoden 1919 hallitusmuodossa mainittiin kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Hallitusmuoto kielsi myöntämästä uusia aatelisarvoja tai muita perinnöllisiä arvoja. Muutamia vanhoja erioikeuksia aatelisilla kuitenkin oli vielä myöhemminkin, muun muassa muita laajempi vapaus määrätä testamentilla kaupungissa olevasta omaisuudestaan.[5] Vanhat arvonimet jäivät osittain käyttöön.[1]
Säätyerioikeudet lakkautettiin kokonaan vuonna 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lain valmistelutöiden mukaan vanhentuneina, tarpeettomina ja epätasa-arvoisina.[6][7]
Suomen aatelisto yhteisönä omistaa Ritarihuoneen palatsirakennuksen. Suomen ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen arvonimet perustuvat ritarihuonejärjestykseen vuodelta 1918. Ritarihuone julkaisee joka kolmas vuosi aateliskalenterin, viralliselta nimeltään Suomen ritariston ja aateliston kalenterin, johon merkitään kaikki elossa olevat ritarihuoneeseen merkittyjen sukujen jäsenet.[8] Näitä aatelissukuja on hengissä runsaat 150. Suomen ritaristo ja aateli käsittää noin 6 000 henkilöä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din. Hakusana aateli. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.
- ↑ Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak. Hakusana aateli. Helsinki: Porvoo: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07240-0.
- ↑ Toivonen, Raimo: ”Säätyerioikeudet”, Uskonnottoman oikeusopas, s. 124. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
- ↑ Helsingin sanomat 7.2.2006.
- ↑ Iso tietosanakirja. 13 osa, Suonenisku-Trooli. Hakusana Säätyerioikeudet. Helsinki: Otava, 1937.
- ↑ Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) Finlex. Viitattu 9.4.2009.
- ↑ Toivonen, Raimo: ”Säätyerioikeudet”, Uskonnottoman oikeusopas, s. 124. Jämsä: R. Toivonen, 1997.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender. Suomen ritariston ja aatelin kalenteri. Kansinimeke: Finlands adelskalender. Suomen aateliskalenteri. Helsingfors: Frenckellska tryckeri, 1923–. ISSN 0789-3175.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Raunio, Ilkka: Adlercreutzeista Österbladheihin: Suomen säätyläistön historiaa. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1742-1.
