Rälssitila
Rälssitila oli maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettu maatila. Sana rälssi juontaa juurensa ruotsinkieliseen frälse-sanaan, joka tarkoittaa juuri vapaata ja verosta vapautettua.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen alueelle syntyivät ensimmäiset rälssitilat 1200-luvulla, kun Alsnön säännöllä ryhdyttiin suomaan verovapauksia kuninkaalle suoritettavaa ratsupalvelua vastaan.
Keskiajan lopulla tilanne kuitenkin muuttui ja verovapaus säilyi tilalla, vaikka ratsupalvelusta ei enää suoritettukaan. Rälssitilan keskus oli asuinkartano, jota kutsuttiin säteriksi. Myöhemmin rälssivapauden piiriin koettiin kuuluviksi alle peninkulman matkan päässä säteristä sijaitsevat saman omistajan maatilat, joita kutsutaan yleisesti rajapiiritiloiksi.
Rälssitiloja saivat Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa alkujaan omistaa vain aateliset, vuodesta 1723 lähtien lisäksi papit ja porvarit.[1]
Vuonna 1789 säädetty yhdistys- ja vakuuskirja vahvisti, että rälssitilaa ei voitu muuttaa verotilaksi eikä päinvastoin.[2]. Samalla myönnettiin talonpojillekin oikeus ostaa verovapaita rälssitiloja, jotka pysyivät rälssitiloina riippumatta siitä, kuka ne omisti.[1][3] Säteritiloja saivat kuitenkin edelleen omistaa vain aateliset.[1]
Yhdistys ja vakuuskirja pysyi Suomen suuriruhtinaskunnassa voimassa vuoden 1809 jälkeenkin. Aateliston yksinoikeus säteritilojen omistamiseen kumottiin vuonna 1864.[4]
Rälssitilojen verovapaus menetti Suomessa merkityksensä vuonna 1925, kun vanhat maaverot lakkautettiin.[2]. Ne pysyivät kuitenkin maakirjaan rälssitiloiksi merkittyinä tämän jälkeenkin, ja maanjakoja koskevassa lainsäädännössä oli niitä koskevia erikoismääräyksiä.[2] Vasta vuonna 1951 säädetyllä lailla kaikki erot poistettiin ja rälssitilat muutettiin lopullisesti tavallisiksi perintötiloiksi.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Historian suursanakirja: WSOY, Helsinki 1998, s. 444.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Johanna Aminoff-Winberg: Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut, s. 70–71. Suomentanut Salla Korpela, Wilhelm Brummer. Helsinki: Minerva, 2013. 978-952-492-781-9.
- ↑ a b c Iso tietosanakirja, 8. osa (Lokka-Mustola), art. Maanluonnot
- ↑ Salme Vehvilä, Matti J. Castrén: Suomen historia lukioluokkia varten, s. 66–67. WSOY, 1975. ISBN 951-0-00592-3.
- ↑ Keisarillisen Majesteetin Armollinen Sääntö, koskeva sen oikeuden kumoamista, joka Ritaristolla ja Aatelilla yksinänsä on omistamaan ja pitämään allodio-säteriä ja muuta vapaa-maata säteri-vapaudella. Annettu Helsingissä, Huhtikuun 2 p. 1864.
- ↑ Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn), art. Maanluonnot, ISBN 951-1-00388-7