Sergei Prokofjev

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sergei Prokofjev.

Sergei Sergejevitš Prokofjev (ven. Сергей Сергеевич Прокофьев; 27. huhtikuuta (J: 15. huhtikuuta) 1891 Sontsovka, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta5. maaliskuuta 1953 Moskova, Neuvostoliitto) on yksi tunnetuimmista venäläisistä klassisen musiikin säveltäjistä. Hän on tunnettu omintakeisesta tyylistään: teoksissa on samanaikaisesti muun muassa klassisia, runollisia, ironisia ja humoristisia piirteitä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prokofjev syntyi vuonna 1891 pienessä kylässä nykyisen Ukrainan alueella. Hänen äitinsä oli harrastelijapianisti, joka antoi pojalle 4-vuotiaana ensimmäiset pianotunnit. Perheen ainoa lapsi oppi nopeasti musiikkia ja kiinnostui säveltämisestäkin varhain. Prokofjev opiskeli Pietarin konservatoriossa sävellystä, pianonsoittoa ja orkesterinjohtoa. Sävellysdiplomin hän suoritti vuonna 1909, pianistidiplomin 1914 soittamalla tutkinnossa ensimmäisen pianokonserttonsa.

Prokofjev muutti vuonna 1918 Yhdysvaltoihin ja palasi Neuvostoliittoon vuonna 1936. Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen Prokofjevin tyyli muuttui klassis-romanttiseen, lyyriseen suuntaan, mihin vaikutti Neuvostoliitossa vallalla ollut sosialistinen realismi.

Prokofjev oli elämänsä aikana kahdesti naimisissa. Hän meni vuonna 1923 naimisiin espanjalaisen laulajan Lina Lluberanin kanssa. Suhde päättyi 1940-luvun aikana, ja vuodesta 1948 kuolemaansa säveltäjä oli naimisissa Mira Mendelsonin kanssa. Mira Mendelson kuoli 1968 ja Lina Lontoossa vuonna 1989. Hänellä oli ainakin kaksi poikaa, Sviatoslav ja Oleg.

Prokofjev kärsi tammikuussa 1945 sydäninfarktin, jonka seurauksena hän putosi portaista ja sai pysyviä vammoja pään alueelle. Hän menehtyi aivoverenvuotoon 5. maaliskuuta 1953. Prokofjev kuoli samana päivänä kuin Josif Stalin, jonka politiikka oli rajoittanut monien neuvostoliittolaisten säveltäjien ilmaisunvapautta ja jolta Prokofjev oli saanut useita Stalinin palkintoja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säveltäjän provosoiva tyyli herätti uran alkuvaiheessa sensaation. Ironia on kuitenkin vain osa hänen musiikkiaan. Klassisten piirteiden kunnioittaminen näkyy vahvasti hänen teoksissaan. Rytmit ovat loogisia, eivätkä tahtimerkinnät juurikaan vaihtele keskellä kappaleita. Säveltäjän melodiat ovat klassisen lyyrisiä, mutta sisältävät omintakeisia käänteitä. Persoonallinen piirre Prokofjevin musiikissa on hänen tapansa moduloida ja vaihtaa etumerkintää usein. Harmoniat ovat useimmiten tonaalisia, mutta sisältävät välillä runsaasti kromatiikkaa.

Prokofjevin suosituimpiin teoksiin kuuluu säveltäjän kirjoittaman lastensadun pohjalle sävelletty teos Pekka ja Susi, joka on sävelletty kertojalle sekä orkesterille. Muista teoksista arvostetuimpia ovat ensimmäinen sekä varsinkin viides sinfonia, kolmas pianokonsertto ja useat pianosonaatit.

Prokofjev on säveltänyt oman balettiversionsa Romeosta ja Juliasta. Balettia on esitetty sekä Suomen Kansallisbaletissa että vierailuesityksenä Savonlinnan oopperajuhlilla.

Prokofjev näytelmissä ja elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Pownallin näytelmä Mestariluokka kuvaa säveltäjiä Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš Stalinin inkvisitiossa vuonna 1948. Syytösten esittämisessä Stalinia avustaa Andrei Ždanov. Näytelmässä diktaattori vaatii että taiteilijat säveltävät puolueen linjan mukaista musiikkia ja syyttää heidän aikaisempia teoksiaan kansanvastaisiksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sergei Prokofjev.
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.