Douglaskuusi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Douglaskuusi
Pseudotsuga glauca Days Fork Trail UT.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Douglaskuuset Pseudotsuga
Laji: menziesii
Kaksiosainen nimi
Pseudotsuga menziesii
(Mirb.) Franco
Levinneisyyskartta
Pseudotsuga menziesii range map.svg
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Douglaskuusi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Douglaskuusi Commonsissa

Douglaskuusi eli lännendouglaskuusi[2] (Pseudotsuga menziesii, syn. P. douglasii, P. taxifolia) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva ainavihanta havupuu. Tieteellisen nimensä douglaskuusi on saanut eglantilaisen lääkärin Archibald Menziesin (1754–1842) mukaan. Eurooppaan lajin toi skotlantilainen kasvitieteilijä David Douglas vuonna 1827, jonka mukaan laji on saanut nimensä monissa kielissä, muun muassa suomeksi, ruotsiksi ("douglasgran") ja englanniksi ("Douglas-fir").[3] Sahatavararana douglaskuusesta käytetään Suomessa nimeä Oregon-mänty (engl. Oregon pine).[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuusen oksa.
Vasemmalla douglaskuusen (var. menziesii) ja oikealla harmaadouglaskuusen (var. glauca) käpy.
Tuhatvuotiaita douglaskuusia Mount Rainierin kansallispuistossa.

Douglaskuusi saavuttaa yleisesti 60–75 metrin pituuden ja 1,5–4 metrin paksuuden, mutta jopa 100-metriset yksilöt eivät ole tuntemattomia.[5] Suomessa laji jää kuitenkin huomattavasti matalammaksi, noin 15–30 metriä korkeaksi. Pihkainen runko on nuorena sileä, pihkarakkulainen ja väriltään tummanharmaa tai vihertävä. Vanhentuessaan ja paksuuntuessaan runko tulee uurteisemmaksi, siihen muodostuu leveitä, pyöreitä kaarnasuomuja ja se muuttuu väriltään punaruskeaksi. Latvus on leveähkön kartiomainen mutta harsu. Oksanhaarat ovat säännöllisinä kiehkuroina, latvuksessa yläviistoon siirottavia. Oksien lehtiarvet ovat sileitä ja soikeita, lehtisilmut ovat ovat pitkäsuippuisia. Lehdet eli neulaset ovat litteitä, kampamaisesti sivuille siirottavia ja kooltaan 20–35 mm pitkiä ja 2 mm leveitä. Lehtien alapinnalla on kaksi vaaleanharmaata ilmarakojuovaa.[6][7][4]

Douglaskuusen kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa douglaskuusi kukkii kesäkuussa. Riippuva käpy on 5–10 cm pitkä. Se kypsyy kukkimisvuonna ja irtoaa kokonaisena. Kävyn peitinsuomujen kärjet ovat pitkiä, selvästi näkyviä ja kolmiliuskaisia. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[6][7] Ulkonäöltään douglaskuuset on muistuttavat suuresti pihtoja (Abies), mihin sukuun ne aikaisemmin myös luokiteltiin.[3]

Douglaskuusi jaetaan kahteen erilaiseen muunnokseen. Nimimuunnos douglaskuusi (var. manziesii) on näistä suurempikokoisempi kuin lyhyempikasvuisempi harmaadouglaskuusi (var. glauca). Paitsi kokonsa osalta, muunnokset eroavat toisistaan myös neulasten ja käpyjen osalta. Douglaskuusen neulaset ovat tavallisesti vihreitä ja tuoksuvat murskattuina hedelmäiselle, ja sen käpyjen peitinsuomujen kärjet myötäilevät käpyä. Lisäksi kuluvan kesän kasvainranka on karvainen. Harmaadouglaskuusen neulaset puolestaan ovat sinivihreitä ja heikkotuoksuisia, ja käpyjen peitinsuomujen kärjet siirottavat tai kääntyvät taapäisiksi. Kuluvan kesän kasvainranka vaihtelee karvaisesta täysin kaljuun.[3][8]

Lajin muunnoksista douglaskuusi (var. menziesii) on maailman toiseksi pisimmäksi kasvava puu punapuun (Sequoia sempervirens) jälkeen. Pisin tunnettu yksilö on 100,3 metriä pitkä ja paksuin läpimitaltaan 4,85 metriä. Var. menziesii elää yleisesti yli 500-vuotiaaksi ja parhaimmillaan 1000-vuotiaaksi. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) jää tätä pienemmäksi, mutta voi saavuttaa jopa 1200 vuoden iän.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuusi kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.[3] Levinneisyysalue ulottuu Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta Yhdysvaltojen Kaliforniaan ja Texasiin ja edelleen Meksikon pohjoisosiin.[9] Suomessa douglaskuusi on satunnainen viljelykarkulainen, jota on tavattu luonnonvaraisena muutamin paikoin lähinnä Etelä-Suomesta.[10]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan douglaskuusi kasvaa tuoreissa, runsasravinteisisa metsissä usein valtapuuna.[8] Lajin muunnoksista douglaskuusi (var. menziesii) kasvaa lähempänä rannikkoa ja esiintyy lähes merenpinnan tasolta 1 800 metrin korkeuteen. Harmaadouglaskuusi (var. glauca) kasvaa Kalliovuorilla levinneisyysalueensa pohjoisosissa 600 metrin korkeudelta aina eteläosien 3 000 metriin saakka.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglaskuusen puuaines on punertavaa.
Douglaskuusen puuainesta

Douglaskuusen puuaines on kauniin punertavaa ja se onkin eräs arvostetuimmista rakennuspuista. Sitä käytetään myös huonekaluihin ja on tärkeä raaka-aine laiva- ja veneveistämöillä. Puuaines on yksi havupuiden lujimmista ja erittäin lahonkestävää. Lisäksi douglaskuusi kuuluu niihin harvoihin puulajeihin, joista saadaan oksatonta ja täysimittaista sahatavaraa. Sahatavarakaupassa puusta käytetään usein kauppanimeä oregonmänty.[4]

Suomessa douglaskuusi on parhaita vieraita puulajeja metsätalouskäyttöön ja menestyy hyvin Keski-Suomea myöten, mutta vielä Etelä-Lapissa lajin kasvattaminen on mahdollista.[3][8] Koristepuuna sitä on käytetty melko vähän. Parhaiten douglaskuusi viihtyy Suomessa tuoreilla vettä läpäisevillä mailla. Se viihtyy aurinkoisemmilla paikoilla kuin metsäkuusi (Picea abies). Douglaskuusen kasvu onkin ollut sopivilla paikoilla Suomessa jopa vähän parempi kuin metsäkuusen tai männyn (Pinus sylvestris).[4] Suomessa viljellään muunnokseen var. menziesii kuuluvia douglaskuusia.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan puuopas. Toim. Mitchell, Alan & Wilkinson, John. Viiden painos. Otava, Helsinki 2009 (1989).
  • Hyötykasvit värikuvina. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Palmén, Annikki & Alanko, Pentti & Tigerstedt, Peter M. A. 2. painos. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki 1992. ISBN 951-96557-0-0

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pseudotsuga menziesii IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakusana 'Pseudotsuga menziesii'. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
  3. a b c d e Euroopan puuopas 2009, s. 86.
  4. a b c d Douglaskuusi Pro Puu ry. Viitattu 4.3.2012.
  5. Hyötykasvit värikuvina 2009, s. 190.
  6. a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 64.
  7. a b Retkeilykasvio 1998, s. 59.
  8. a b c Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 64.
  9. United States Department of Agriculture (USDA): Pseudotsuga menziesii (englanniksi) Viitattu 16.2.2012.
  10. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lännendouglaskuusen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.2.2012.
  11. Metla Puuinfo: Douglaskuusi Viitattu 16.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]