Keltavuokko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keltavuokko
Anemone ranunculoides 300303.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Vuokot Anemone
Laji: ranunculoides
Kaksiosainen nimi
Anemone ranunculoides
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Keltavuokko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Keltavuokko Commonsissa

Keltavuokko (Anemone ranunculoides, syn. Anemonoides ranunculoides) on monivuotinen, Euroopassa kasvava leinikkikasvi. Se kuuluu Suomen alkuperäiseen kasvilajistoon. Keltavuokko kukkii valkovuokon tavoin aikaisin keväällä. Keltavuokko on myrkyllinen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavuokon pysty varsi kasvaa noin 7–30 senttimetriä korkeaksi. Pystyn ja haarattoman varren alaosa on kalju. Juurakko on pitkä, suikerteleva ja ruskea. Pitkäruotiset aluslehdet nousevat juurakosta yksittäin. Aluslehden lapa on jopa 10 cm leveä ja 3–5-sorminen. Lyhytruotiset varsilehdet ovat varressa tavallisesti kolmen lehden kiehkurana. Lehden lapa on kolmesorminen, lehdykät kapeahkoja ja halkoisia tai isohampaisia. Kukkia voi olla yksi tai kaksi, joskus harvoin enemmänkin. Kukkaperä on 2–4 cm pitkä. Keltaisessa, 1,5–3 cm leveässä kukassa on viisi alapuolelta karvaista kehälehteä. Keltavuokko kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmistö on pysty, pähkylät karvaisia ja lyhytotaisia.[2]

Keltavuokon ja valkovuokon risteymä.

Keltavuokko ja valkovuokko (A. nemorosa) voivat risteytyä keskenään ternivuokoksi (A. nemorosa x ranunculoides) lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavuokkoa tavataan Ranskasta halki Keski-Euroopan ja Venäjän lähes Uralille saakka. Etelässä levinnäisyysalue ulottuu Pohjois-Italiaan, Balkanille ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Baltiaan ja eteläiseen Fennoskandiaan, Norjan rannikolla tosin paikoitellen hyvinkin pitkälle pohjoiseen. Lajia tavataan myös Kaukasuksella.[4] Suomessa keltavuokko on suhteellisen harvinainen. Se on yleinen Ahvenanmaalla, ja sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa paikoitellen runsaasti. Yhtenäinen levinnäisyysalue ulottuu sisämaassa Tampereen korkeudelle saakka. Yksittäisiä kasvupaikkoja tunnetaan Vaasan seudulta, Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.[5] Jo Virossa keltavuokko on enää hieman harvalukuisempi kuin valkovuokko, jota Virossa ja Etelä-Suomessa kasvaa jokaisessa vähänkin lehtomaisessa metsässä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavuokko suosii reheviä, savipohjaisia rantalehtoja, lehtoniittyjä ja puistoja.[1] Se kasvaa usein laikkukasvustona muiden lehtokasvien, kuten valkovuokon, seassa.[6]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltavuokkoa käytetään myös puutarhakasvina. Monin paikoin luonnonvaraisia yksilöitä on siirretty puutarhoihin, joista ne puolestaan ovat levittäytyneet takaisin luontoon.[7] Lajista löytyy myös jalostettuja lajikkeita.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Helsinki 1998.
  • Piirainen, Mikko & al.: Kotimaan luonnonkasvit. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23001-4.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa, 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 73.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 71, 73.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 71.
  4. a b Den virtuella floran: Gulsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 4.11.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Keltavuokon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.11.2011.
  6. Vantaan luonto: kasvit 1996, s. 98.
  7. Helsingin kasvit 1998, s. 46.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]