Sairilan linnavuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sairilan linnavuori
Hjalmar Appelgrenin piirustus Sairilan linnavuoresta ja sen varustusten jäänteiden sijainnista vuonna 1891.
Hjalmar Appelgrenin piirustus Sairilan linnavuoresta ja sen varustusten jäänteiden sijainnista vuonna 1891.
Sijainti

Sairilan linnavuori
Koordinaatit 61.68257987°N, 27.35717254°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Mikkeli
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi ajoittamaton

Sairilan linnavuori on Etelä-Savossa Mikkelin Sairilan länsipuolella sijaitseva linnavuori.[1][2]

Linnavuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnavuori sijaitsee Mikkelin asemalta 4,3 kilometriä itään ja Saimaan Mustaselän itäpuolella lähellä Sairilan koulukotia. Kalliohuippuinen mäki kohoaa 40 metriä Mustaselän yläpuolelle. Sen rinteet ovat jyrkät lukuun ottamatta eteläisessä ja itäisessä suunnassa. Länsirinteessä on erittäin jyrkkä kallioseinämä. Etelärinteessä sijaitsee matala ja usean metrin levyinen maavalli, jonka katkoksessa arvellaan olleen parimetrinen kivillä vahvistettu kulkuaukko. Maavallin vieressä on myös vallihaudaksi tulkittu rakenne. Mäen laelle johtaa kaksi käytävältä vaikuttavaa painannetta, joiden tukkimiseen tarkoitettuja kiviröykkiöitä löytyy maastosta edelleen. Maavalli on voinut tukea paaluvarustusta, mutta sen jäänteitä ei ole enää jäljellä.[1][2][3]

Tutkimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairilan linnavuorta on tutkittu arkeologisilla kaivauksilla vuonna 1888 (Hjalmar Appelgren). Vuonna 1972 (Matti Huurre) suoritettiin vain pintapuolinen tutkimus.[1]

Linnavuori saattaa olla keskiaikainen, sillä myös Sairilassa sekä Visulahden ja Norolan alueilla on ollut muinaislöytöjä. Linnavuoren toteutustapa – sijainnista puhumattakaan – viittaa vahvasti karjalaiseen taustaan. Yleisen käsitykseen mukaan linnavuori olisi varustettu 1100- ja 1200-lukujen aikana. lähde?

Hoitaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 (Hannu Poutiainen) suoritettiin linnavuorella kasvuston perusraivaus, jossa linnan alueilta poistettiin vesakkoa ja katajikkoa. Maavallien päällä kasvaneet tukkipuut poistettiin.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Muinaisjäännösrekisteri: Sairilan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.7.2004. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
  2. a b Sairilan linnavuori, Mikkeli (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.10.2019.
  3. Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen: Kalmistot ja muut rautakautiset muinaismuistot Internetix. 1998. Otavan Opisto. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 15.5.2016.
  4. Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Sairilan linnavuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.7.2004. Museovirasto. Viitattu 15.5.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paasonen, Julius: ”Muinaisjäännöksiä ja -muistoja Mikkelin kihlakunnassa”. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 10, 1889, s. 91–177 (kuvaliitteitä, kartta). ISSN 0355-1822. Lehden verkkoversio (pysyvä tunniste) (PDF).
  • Appelgren, Hjalmar: Suomen muinaislinnat: tutkimus vertailevan muinaistieteen alalla. Julk. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XII. Helsinki: SMY, 1891. Teoksen verkkoversio (pysyvä tunniste) (PDF).
  • Rinne, Juhani: ”Puolustus, rajankäynnit ja rajalinnat”. Teoksessa Ruuth, Martti ym.: Savon historia. I, Esihistoria ja keskiaika. Ensimmäinen laitos. (2. täysin uud. laitos v. 1988). Kuopio: Savon historian työvaliokunta, 1947.
  • Wirilander, Hannele: Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1862. Mikkeli: Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta, 1982.
  • Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa & Kauko Pirinen: Savon historia. I, Esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. 2. Kokonaan uudistettu laitos. (1. laitos v. 1947). Kuopio: Kustannuskiila, 1988. Teoksen verkkoversio.