Prusin linnasmäki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prusin Linnasmäki
Linnasmäen muinaislinnan kivivallia
Linnasmäen muinaislinnan kivivallia
Sijainti

Prusin Linnasmäki
Koordinaatit 60.48061°N, 22.30198°E
Valtio Suomi
Paikkakunta Turku
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi rautakausi, keskiaika
Aiheesta muualla

Prusin Linnasmäki Commonsissa

Prusin Linnasmäki on Varsinais-Suomessa Turun Räntämäessä sijaitseva linnavuori.[1][2]

Linnasmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnasmäki sijaitsee Räntämäen ja Orikedon välisellä kallioalueella, jonka ohi seututie 222 kulkee. Kalliomäelle pääsee parhaiten Turun kristillisen opiston pihan kautta kävelemällä pohjoiseen 200 metriä. Linnasmäestä länteen sijaitsee Vähäjoen uoma ja sen ympärillä peltoalueet. Vuoren laki kohoaa lähes 30 metriä peltoaukeaa korkeammalle. Lakialueen itä- ja länsirinteillä näkyy paikoittain kivistä rakennettuja vallimaisia rakenteita ja romahtaneita muureja. Kaakkoiskulmassa on vallissa kahden metrin aukko, jota pidetään porttina linna-alueelle. Valli rajaa ympäristöstä sisällensä noin 2 000 m² suuruisen linna-alueen. Mäen pohjoispuolella on rinne jyrkkää ja kallioista eikä siellä ole valleja. Hjalmar Appelgren teki vuonna 1899 tarkastusmatkallaan muinaislinnasta karttapiirroksen, josta mäen muoto ja vallit ovat hyvin nähtävissä. Osa alueesta jää puolustusvoimien aitaaman alueen sisälle.[1][3]

Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia vain kerran vuonna 1986, kun Esa Laukkanen tutki Turun kristillisen opiston laajennuksen alle jäävää aluetta. Rinteestä paljastui pari tulisijaa ja kivikautista keramiikkaa, mutta kivikautinen asuinpaikka oli tuhoutunut jo ennen tutkimuksia. Kohteeseen on tehty lyhyitä tarkastusmatkoja vuosina 1899 (Hjalmar Appelgren), 1961 (Veikko Lehtosalo) ja 1987 (Aino Nissinaho). Liisa Tuomi kävi 5.6.1990 vuorella tekemässä kasvillisuuskartoituksen, jonka antina löytyi syylälinnunhernettä. Sitä on yleisesti pidetty rautakauden asutuksen tuloksalajina.[1][3]

Hoitaminen ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teija Tiitinen järjesti vuosina 1990–1992 alueen raivaus ja hoitotoimintaa. Vuonna 2001 Kaisa Lehtonen täydensi sitä kerran. Linnavuoren pohjoisosassa on liikkuminen ollut kiellettyä, koska se on ollut puolustusvoimien omistuksessa, mutta sen omistus on päättynyt vuonna 2005.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Linnasmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 22.1.2013. Museovirasto. Viitattu 6.6.2016.
  2. Prusin linnasmäki, Turku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  3. a b c Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Linnasmäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 19.4.2005. Museovirasto. Viitattu 22.6.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • M. Killinen 1878: Kiinteitä muinaisjäännöksiä Maskun kihlakunnassa. SMYA III.
  • Appelgren-Kivalo 1903: Muinaislinna Räntämäellä. SM 1903.
  • A.M. Tallgren 1944: Maarian esihistoria. Maarian pitäjän historia I.