Jani Uhlenius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jani Uhlenius kesäkuussa 2011.

Jani Uhlenius (s. 28. helmikuuta 1945 Helsinki) on suomalainen muusikko. Hän on toiminut muun muassa sanoittajana, säveltäjänä, sovittajana, laulajana, sessiomuusikkona ja kosketinsoittajana. Uhlenius teki ensimmäisen keikkansa 10-vuotiaana isänsä kanssa. Hän opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa, mutta keskeytti opintonsa vuonna 1964 ryhtyäkseen ammattimuusikoksi.

Uhlenius on soittanut 1960-luvulla muun muassa Onni Gideonin, Kullervo Linnan sekä Juhani Korjuksen ja Seija Simolan orkestereissa. Hänellä oli myös oma ravintolayhtye, jonka laulusolistina toimi Terttu-Anneli (Uhlenius), myöhemmin Terttu Uhleniuksen nimellä esiintynyt laulaja, Jani Uhleniuksen puoliso vuodesta 1964.

Vuonna 1966 M. A. Numminen ja Jani Uhlenius tapasivat levytyssessiossa (Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa) ja pikku hiljaa alkoi miesten yhteistyö. Vuodet 1969–1977 kaksikko keikkaili ahkerasti kotimaan lisäksi Ruotsissa sekä muissa Pohjoismaissa. Ensimmäiset keikat Saksaan tapahtuivat 1970-luvun alkupuolella.

Jani Uhlenius valittiin vuonna 1977 Uudenmaan läänin läänintaiteilijaksi. Keikat M. A. Nummisen kanssa jatkuivat uusrahvaanomaisen orkesterin kapellimestarina ja pianistina. Hän toimi musiikillisena johtajana ja harmonikansoittajana myös suositussa laulu- ja soidinyhtye Songilossa (Aarre Elo, Heikki Kahila, Apeli Halinen, Jukka Virtanen ja Jani Uhlenius).

Jani Uhlenius saavutti jo 1970-luvulla jalansijaa myös levytyskapellimestarina sekä televisio-ohjelmien kapellimestari-muusikkona. Uhlenius toimi pitkään TV1:n suositun aamuohjelman Kukkokiekuu pianistina, kapellimestarina ja musiikkitoimittajana.

Uhlenius on tehnyt teatterimusiikkia muun muassa Svenska teaterniin, Suomen Kansallisteatteriin, Helsingin kaupunginteatteriin, Oulun kaupunginteatteriin, Järvenpään teatteriin, Keski-Uudenmaan Teatteriin (KUT) sekä Tanssiteatteri Raatikolle. Niin ikään hänen musiikkiaan on käyttäneet Radioteatteri, Radioteatern, MTV:n teatteri ja Televisioteatteri. Mikko Niskasen ohjaamassa Kalle Päätalo -elokuvassa Elämän vonkamies on Uhleniuksen säveltämä musiikki. Hänen iskelmänsä Pilvet karkaa – niin minäkin (san. Jarkko Laine) on Aki Kaurismäen elokuvan Kauas pilvet karkaavat eräänlainen tunnussävel.

Jani Uhlenius on Suomen Työväen Musiikkiliiton puheenjohtaja vuodesta 1993. Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n puheenjohtajana hän toimi 2002–2007, Teoston puheenjohtajana 2006–2008. Niin ikään hän on ollut muun muassa valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtaja sekä Suomen Kansallisoopperan hallintoneuvoston jäsen. Hänet tunnetaan myös kirjoittajana. Hän on kirjoittanut kirjan Säestäjä (1977, Tammi), toiminut Musa.fi -lehden päätoimittajana ja kolumnistina muun muassa Uutispäivä Demarissa, Nykypäivässä, Keski-Uusimaassa ja Valkeakosken Sanomissa.

Jani Uhlenius on toiminut vuodesta 2010 Uuden suomalaisen tango-orkesterin kapellimestarina. Ensiesiintyminen oli Tampereen Maailmantangofestivaalilla syyskuussa 2010, orkesterin solisteina Pelle Miljoona, Tuomari Nurmio ja M.A.Numminen.

Vuonna 2010 Uhlenius palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.[1]

Kupletöörit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupletöörit (Mamman lellipoika ja harmonikkamestari) näyttelijä Valtteri Tuominen ja säveltäjä-muusikko Jani Uhlenius haluavat tutkia ja elvyttää suomalaista iltamaperinnettä perehtymällä kansalliseen kupletti- ja huumorimusiikkituotantoon.

Kupletti (ransk. couplet < couple = pari, alk. säepari) on hauska laulelma, jonka historia johtaa 1800-luvulle. Kyseessä on ajankohtainen tai muuten naseva ja humoristinen laulu, jossa saatetaan (esim.) kritisoida yhteiskunnassa vallitsevia ilmiöitä tai jopa henkilöitä. Kyseisen musiikin esittäjiä - ja myös tekijöitä - kutsutaan usein kupletööreiksi.

Kupletöörit tämän päivän Suomessa ovat melko vähissä. Eräs harvoista alan esiintyjäkaksikoista on näyttelijä Valtteri Tuominen ja muusikko Jani Uhlenius. He ovat kuplettiesityksessään elvyttäneet vanhaa suomalaista alan perinnettä alkaen Pasi Jääskeläisen (1869–1920) ja Johan Alfred Tannerin (1884–1927) tuotannosta mm. Reino Helismaan ja Toivo Kärjen sekä Veikko Lavin ralleihin.

Perinteisessä kupletissa saatetaan joskus melodia lainata aikansa tunnetusta iskelmästä tai kansansävelmästä, mutta uudemman sukupolven viisunikkarit (esim. Juha Watt Vainio, Harri Rinne ja Mikko Alatalo, Jaakko Teppo) tekivät itse myös melodiat.

Monissa teattereissa (mm. Suomen Kansallisteatteri, Helsingin kaupunginteatteri, KOM-teatteri ja Ryhmäteatteri) näytellyt Valtteri Tuominen luonnehtii kuplettia "pieneksi tarinaksi", jopa "pieneksi näytelmäksi" ja juuri sen vuoksi tämän kaltainen huumorimusiikki sopii erinomaisesti ammattinäyttelijän työstettäväksi.

Jani Uhleniukselle on jo lapsuudesta kuplettien maailma tullut tutuksi, sillä hänen. isänsä (Alpo Uhlenius) esitti kupletteja. Uhlenius on pitkän muusikon uransa aikana ehtinyt säestää myös sotien jälkeisen ajan tunnettuja kupletöörejä, kuten laulaja Eugen Malmsténia sekä näyttelijöitä Sakari Halonen ja Kalle Juurela. Veikko Lavin kanssa Uhlenius teki yhteistyötä sekä levytyskapellimestarina että keikkojen säestäjänä.

Huumorimusiikille merkittävän panoksen Uhlenius on tehnyt myös yhdessä M.A.Nummisen kanssa. Niin ikään lauluyhtye Songilo (Aarre Elo, Apeli Halinen, Heikki Kahila, Jani Uhlenius ja Jukka Virtanen) on sekä esittänyt että luonut muutamia kupletiksi luokiteltavia lauluja.

Kupletöörien Valtteri Tuomisen ja Jani Uhleniuksen viime vuosien yhteinen ohjelma on nimeltään "Mamman lellipoika ja harmonikkamestari", jota on arvosteluissa luonnehdittu "kunnianosoitukseksi 1900-luvun suomalaiselle iltamaperinteelle".

Kupletin kulta-aika alkoi 1900-luvun vaihteessa esimerkiksi ravintoloissa ja iltamissa. Tunnettuja alan tekijöitä olivat mm. Rafu Ramstedt, Iivari Kainulainen, Tatu Pekkarinen ja Matti Jurva. Perinnettä lauluissaan jatkoivat Palle (Reino Palmroth), Einari Ketola (Korpraali Möttönen), Reino Helismaa, Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen (Severi Suhonen).

Viime vuosina kuplettiohjelmaa (esim. "Mamman lellipoika ja harmonikkamestari") on esitetty pääkaupunkiseudulla mm. KOM-teatterin kahvilassa, Suomen Kansallisteatterin lavaklubilla sekä useissa Helsingin kaupungin ylläpitämissä kulttuurikeskuksissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pro Finlandia -mitali kahdelletoista taiteilijalle Turun Sanomat. 30.11.2010. Viitattu 3.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.