Kaija Koo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaija Koo
Kaija Koo - Rakuunarock 2013.jpg
Kaija Koo Rakuunarockissa, Lappeenrannassa heinäkuussa 2013.
Syntynyt 10. syyskuuta 1962 (ikä 51)
Kotipaikka Tuusula
Tyylilajit pop, rock, iskelmä
Laulukieli suomi
Yhtyeet Steel City
Levy-yhtiöt Warner Music Finland (1985–1998)
Universal Music (1999–2006)
Bonnier Amigo Music Group (2007–2010)
Päijät-Hämeen sorto ja riisto (2010–2011)
Warner Music Finland (2011–)

Kaija Koo (oikealta nimeltään Kaija Irmeli Kokkola, 10. syyskuuta 1962 Helsinki) on suomalainen laulaja ja yksi Suomen kaikkein menestyneimmistä naisartisteista.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaija Koo nousi yleisön tietoisuuteen disco/poprock-yhtye Steel Cityssä 1980-luvun alussa. Hän toimi myös taustalaulajana muun muassa Maukka Perusjätkän albumeilla sekä Frederikin taustakuorossa vuoden 1981 Eurovision laulukilpailun karsinnassa. Kappale oli Titanic, josta tuli sittemmin Frederikin ehkä tunnetuin hitti. Hän on ollut myös Kirkan taustalaulajana vuoden 1984 Eurovision laulukilpailussa (kappaleella Hengaillaan) ja niin ikään vuoden 1985 Sonja Lumpeen taustalla Eläköön elämä -kappaleessa. Ensimmäisen sooloalbuminsa Kun savukkeet on loppuneet Kaija Koo julkaisi vuonna 1986. Albumin tuotti Risto Asikainen, ja siltä julkaistu single Kaikki vanhat filmit nousi radiohitiksi.[2]

Kaija Koon läpimurtoalbumi oli aviomies Markku Impiön kanssa vuonna 1993 tehty Tuulten viemää. Levy pysyi Suomen virallisella albumilistalla 66 viikkoa ja myi triplaplatinaa.[2] Tuulten viemää on Suomen kaikkien aikojen kuudenneksi myydyin albumi 175 000 kappaleen myynnillään.[3] Vuoden 1994 Emma-gaalassa Kaija Koo palkittiin vuoden naisartistina, Tuulten viemää valittiin vuoden albumiksi ja levyn suurin hitti Kuka keksi rakkauden valittiin vuoden sävellykseksi. Samalla Markku Impiö valittiin vuoden tuottajaksi.[4]

Myös Kaija Koon seuraavat albumit ovat menestyneet hyvin: Tuulikello (1995) myi tuplaplatinaa ja Unihiekkamyrsky (1997) platinaa. Vuoden 1998 Emma-gaalassa Kaija Koo palkittiin jälleen vuoden naisartistina. Muista Kaija Koon levyistä kultaa ovat myyneet Operaatio jalokivimeri (1998), Tinakenkätyttö (1999) ja Mikään ei riitä (2002). Vuonna 2000 julkaistu kokoelmalevy Tuuleen piirretyt vuodet 1980–2000 on myynyt platinaa.[5] Yhteensä Kaija Koon levyjä on myyty yli 500 000 kopiota.[6]

Kaija Koo erosi Markku Impiöstä vuonna 2006.[2] Erostaan huolimatta he ovat jatkaneet yhteistyötä musiikin parissa. Impiö oli tuottamassa myös vuonna 2007 julkaistua Kaija Koon studioalbumia H-Hetki.[7] Kaija Koo oli ehdolla vuoden 2009 Iskelmä-Finlandian saajaksi.[8]

Keväällä 2010 Kaija erosi silloisesta levy-yhtiöstään Bonnier Amigo Music Groupista ja solmi uuden levytyssopimuksen Apulanta-yhtyeen sekä Katja Ståhlin perustaman Päijät-Hämeen sorto ja riisto -yhtiön kanssa. Uusi albumi Irti ja ”Vapaa”-niminen single julkaistiin syksyllä 2010. ”Vapaa” nousi radio- ja myyntimenestykseen ja sitä on myyty jo yli singlen platinalevyrajan yli.[9] Myös itse albumi on myynyt platinaa.[10]

Kaija Koon ja Päijät-Hämeen sorto ja riisto -yhtiön sopimus raukesi toukokuussa 2011, vain yhden albumin jälkeen.[11] Syksyllä Kaija Koo julkaisi uuden platinaa myyneen[12] kokoelman Kaunis, rietas, onnellinen – Parhaat 1980–2011, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta. Samana syksynä Kaija kilpaili kymmenen vuoden tauolta palanneessa Syksyn sävel -kilpailussa kappaleella Kaunis rietas onnellinen.

Syksyllä 2012 Kaija Koo oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjassa, jossa seitsemän kotimaista artistia esitti toistensa kappaleita. Koo valmistelee myös 11. huhtikuuta 2014 julkaistavaa uutta studioalbumiaan.[13]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kaija Koon diskografia

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]