Kangaskiuru
| Kangaskiuru | |
|---|---|
_2.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Lullula |
| Laji: | arborea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lullula arborea |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Kangaskiuru (Lullula arborea) on kiurujen (Alaudidae) heimoon kuuluva sukunsa ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaskiurun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 13½–15 cm, paino noin 30 g. Koiras on naarasta suurempi.
Kangaskiuru on ruskean, valkean ja mustan kirjava pieni, lyhytpyrstöinen lintu. Siiven etureunassa, käsisulkien peitinhöyhenissä, lajityypillinen mustavalkea laikku. Valkea silmäkulmajuova. Pieni töyhtö. Lennossa tosi lyhyt pyrstö herättää huomiota.
Laululento on kiurumainen. Koiras kohoaa korkealle ilmaan ja kaunis, hieman surumielinen lallatus kuuluu: ”li li li li li ly ly ly ly liily liily liily lylii lylii lylii…” jne. minuuttikaupalla yhteen menoon. Voi laulaa myös puun latvassa. Alkukesällä laulaa myös yöllä. Äänet ovat pehmeitä, kuin lyhyitä pätkiä laulusta. Pesällä varoittaa kiurumaisesti.
Sekä vanhat että nuoret linnut käyvät läpi täydellisen sulkasadon elo–lokakuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi enää erottaa.[3]
Vanhin suomalainen rengastettu kangaskiuru on ollut 3 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaskiurua tavataan Euroopasta pohjoisosia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. Lajin parimäärä Suomessa on 800–1 000 paria. Kangaskiuru pesii harvalukuisena eteläisimmässä Suomessa. Se on muuttolintu, joka talvehtii Keski-Euroopassa, satunnaisesti Etelä-Suomessa. Keväällä laji saapuu maaliskuun loppupuolella, syksyllä lähtee lokakuussa. Euroopassa pesii 1–2,2 miljoonaa kangaskiuruparia, pääosa Iberian niemimaalla.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaskiurun elinympäristöä ovat karut kalliomänniköt, harvat harjumänniköt, soranottoalueet ja kallioiset teollisuusalueet. Muuttoaikoina lajia tavataan pelloilla ja niityillä, myös ulkosaaristossa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaskiuru piilottaa pesän varpujen sekaan. Pesä on rakennettu kuivista heinistä ja sammalista, pehmusteina karvoja tms. Muninta alkaa vapun maissa. Naaras munii 3–6 harmaanvalkeata, ruskeatäpläistä munaa, joita se hautoo 12–14 vuorokautta. Koiras vartioi pesän lähellä puussa istuen. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 10–14 päivän ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä viikon tai pari. Yleensä pari munii toisen pesyeen kesäkuun lopulla. Nämä myöhäisemmät poikaset oppivat lentämään usein vasta elokuussa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaskiurun ravintoa ovat hyönteiset, hämähäkit ja siemenet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Lullula arborea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nikander, Pekka J. 1992: Kuinka erotan kangaskiurun kiurusta. – Lintumies 3.1992 s. 86-87. LYL.
- Ruuskanen, J. ym. 1968: Kangaskiuruja Vaalan Neittävällä. – Lintumies 4. s. 58. SLY.
- Virtanen, Hannu 1991: Kangaskiurun esiintymisestä ja pesimisbiologiasta Varsinais-Suomessa 1989-91. – Lintumies 6.1991 s. 269-276. LYL.
- Kangaskiuru Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Kangaskiuru (Lullula arborea)
- ITIS: Lullula arborea (englanniksi)