Liejukana

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liejukana
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kurkilinnut Gruiformes
Heimo: Rantakanat Rallidae
Suku: Liejukanat Gallinula
Laji: chloropus
Kaksiosainen nimi
Gallinula chloropus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
  Liejukana Wikispeciesissä

  Liejukana Commonsissa

Liejukana (Gallinula chloropus) on rantakanojen heimoon kuuluva laajalle levinnyt laji.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Musta höyhenpeite ja ruskea selkä, valkea pyrstön alapuoli ja pitkittäisjuova kyljessä, punainen nokka ja nokan tyvi. Vihertävät jalat. Nuori lintu on ruskeampi, ja sen nokka ja otsakilpi ovat vihertävät. Pituus 28–40 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 170–490 g. Soidinääni on kauas kantava, puliseva huutosarja.

Vanhin suomalainen rengastettu liejukana on ollut 5 vuotta 10 kuukautta 24 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 18 vuoden 7 kuukauden ikäinen yksilö.

[muokkaa] Levinneisyys

Kaikkialla maailmassa paitsi Etelänapamantereella ja Australaasiassa. Suomessa harvalukuinen pesimälintu etelän rehevillä vesillä esimerkiksi Suomenojan vedenpuhdistamolla Espoossa. Satunnaisesti sitä esiintyy Oulu-Joensuu linjalla asti. Suomessa pesii noin 100 paria. Euroopassa pesii 0,9–1,2 miljoonaa paria. Pohjois-Euroopan liejukanat talvehtivat etelämpänä, Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

[muokkaa] Elinympäristö

Rehevöityneet matalat vedet, jätevedenpuhdistamot. Liejuiset, kuten nimikin kertoo.

[muokkaa] Lisääntyminen

Pesä on "katollinen kori", joka rakennetaan maahan tiheän kasviston joukkoon. Munia tulee 2–10 kappaletta. Väriltään ne ovat kellahtavan harmaita ja punertavatäpläisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat hautomiseen, noin 3 viikkoa, ja poikasten hoitoon. Poikaset oppivat lentämään noin 7 viikon ikäisinä. Vuodessa syntyy 2–3 poikuetta, Suomessa 1 tai 2 poikuetta.

[muokkaa] Ravinto

Liejukana syö uidessaan sekä vesikasveja että pieniä vesieläimiä kuten sammakontoukkia. Syö myös nilviäisiä, matoja, hyönteisiä, pikkukaloja, raatoja ja toisinaan muiden lintujen munia.

[muokkaa] Lähteet

  1. IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 16.10.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut