Monikonpuro
Monikonpuro (ruots. Monikkobäcken) on Espoossa sijaitseva puro, joka virtaa Leppävaaran keskustan ja Vermon kautta Isoon Huopalahteen. Purosta käytetään myös nimiä Leppävaaranoja, Vermonoja[1] ja Kilonoja[2].
Puro on ollut julkisuudessa muun muassa Leppävaaran alueen rakentamisen yhteydessä tehdyn uoman siirtämisen sekä taimenkantansa takia.
Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monikonpuron valuma-alueen yläosiin kuuluu muun muassa Hämevaara, Laaksolahden lounaisosa, Karakallio ja Lintuvaaran länsiosa. Puro kulkee Leppävaaran ulkoilupuistossa Monikko-nimisen alueen läpi, Leppävaaran keskuksen kautta Perkkaalle ja Vermoon ja laskee Vermon eteläpuolella Iso-Huopalahteen. Puron pituus on noin 6,5 kilometriä, ja uoma on leveydeltään 1–2 metriä.[3]
Puron keskivirtaama on noin 0,1 m³/s, mutta rankkasateiden aikainen ylivirtaama jopa 6 m³/s.[3]
Kalakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalastusharrastajien Taimeninstituutti-niminen yhdistys istutti Monikonpuroon Inkoon Ingarskilanjoen taimenia vuonna 1994 ja kunnosti puroa useina vuosina.[4] Vuonna 2000 purosta tavattiin myös geneettisesti alkuperäisiä taimenia. Vuosien 2002 ja 2003 kuivat kesät ja puron jäätyminen talvella aiheuttivat kuitenkin taimenkannan katoamisen, eikä taimenen poikasia ole tavattu purossa sen jälkeen.[5]
Purossa esiintyy särkeä, seipiä, salakkaa, ahventa, haukea, kymmenpiikkiä ja kolmipiikkiä.[6]
Uoman siirtämiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luvun lopulla Espoon kaupunki halusi siirtää Monikonpuron uomaa noin kilometrin matkalla kauppakeskus Sellon ja uuden liikenneterminaalin tieltä. Kaupunki sai vuonna 1999 Länsi-Suomen vesioikeudelta luvan puron siirtämiseen, mutta kaupungin ympäristölautakunta ja Espoon ympäristöyhdistys hakivat Vaasan hallinto-oikeudelta muutosta päätökseen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan muuttanut päätöstä, ja uoma siirrettiin vuonna 2001.[6]
Myös Perkkaalle suunnitellun SuperLife Lab-keskuksen kohdalle on anottu ja saatu lupa Monikonpuron siirtämiseen.[7] Alueen kaavamuutoksesta valitettiin Helsingin hallinto-oikeuteen, yhtenä perusteena Monikonpuron suojeleminen, mutta valitus hylättiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemelä, Jari et al.: Purovesistöjen merkitys kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle. Ympäristöministeriö, 2004. ISBN 952-11-1822-9.
- Saura, Ari & Könönen, Katriina: Espoon Monikonpuron kalasto- ja pohjaeläintarkkailu vuonna 2005. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2006. ISBN 951-776-533-9. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Espoon karttapalvelu kartat.espoo.fi. Viitattu 11.4.2024.
- ↑ Vakkilainen, Pertti et al. (toim.): Rakennetun ympäristön valumavedet ja niiden hallinta, s. 46. Ympäristöministeriö, 2005. ISBN 951-731-318-7.
- ↑ a b Saura, s. 4
- ↑ Niemelä, s. 74
- ↑ Saura, s. 8
- ↑ a b Saura, s. 2
- ↑ Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, lupapäätös nro 10/2007/3 [1]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Takala, Anna: Espoolaisella torilla on aukko, joka ylhäältä katsottuna paljastaa yllättävän näyn – Harva tietää, että se on kaupunkirakentamisen tarkkaan mietitty taidonnäyte Helsingin Sanomat. 8.7.2020. Viitattu 8.7.2020.