Kymmenpiikki
| Kymmenpiikki | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Pungitius pungitius (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
| |
Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, joka on saanut nimensä lajille tunnusomaisista selkäpiikeistä. Nimestä huolimatta piikkien lukumäärä vaihtelee 7-12 välillä, useimmiten piikkejä on yhdeksän. Englanniksi kymmenpiikkiä kutsutankin "yhdeksänpiikiksi" (Nine-spined stickleback). Selän ja rinnan piikit sekä kyljissä olevat luukilvet toimivat puolustusrakenteina saalistajia vastaan, mutta niiden merkityksen oletetaan olevan pienempi kuin sukulaislajilla, kolmipiikillä.
Kymmenpiikkien ruumiin väritys on useimmiten vihertävänruskea ja kyljet ovat usein raidalliset, värityksessä esiintyy suurta vaihtelua. Kymmenpiikin kokovaihtelu on myös hyvin suurta, keskimääräinen koko on noin 3-7 cm, mutta suuria sangen suuria kaloja on löydetty erityisesti lammista, joissa kymmenpiikit elävät ainoana kalalajina. Suomen suurin kymmenpiikki (11,5 cm) on pyydystetty Kuusamosta.[2]
Kymmenpiikkien levinneisyys on sirkumboreaalinen, niitä tavataan laajasti pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa kymmenpiikit elävät kaikentyyppisissä makeissa vesissä, järvissä, joissa, pikku lammissa sekä murtovedessä itämeren rannikkkoalueilla. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä. Se suosii elinympäristönään rehevämpää kasvillisuutta ja sietää myös vähähappisempaa vettä kuin kolmipiikki.
Kutuaikana koiras saa komean kutuasun jossa ruumis muuttuu mustaksi ja vatsapuolen piikit kirkkaan valkoisiksi. Koiras rakentaa pesän vesikasvillisuuden sekaan ja houkuttelee naaraan sinne kosiotanssilla. Naaraan laskettua mätimunat, koiras hedelmöittää ne ja jää sitten vartioimaan pesää. [1]
Lähteet [muokkaa]
[1]
- ↑ a b Pungitius pungitius IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ [1], Juha Merilä, Ennätyksellisen iso kymmenpiikki (Pungitius pungitius) Kuusamon Rytilammesta. Luonnon Tutkija 110(3): 91-93.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pungitius pungitius (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)