Kymmenpiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kymmenpiikki
Pungitius pungitius.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Piikkikalat Gasterosteiformes
Alalahko: Gasterosteoidei
Heimo: Piikkikalat Gasterosteidae
Suku: Pungitius
Laji: pungitius
Kaksiosainen nimi
Pungitius pungitius
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kymmenpiikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kymmenpiikki Commonsissa

Kymmenpiikki (Pungitius pungitius) on pieni kala, joka on saanut nimensä lajille tunnusomaisista selkäpiikeistä. Nimestä huolimatta piikkien lukumäärä vaihtelee 7-12 välillä, useimmiten piikkejä on yhdeksän. Englanniksi kymmenpiikkiä kutsutankin "yhdeksänpiikiksi" (Nine-spined stickleback). Selän ja rinnan piikit sekä kyljissä olevat luukilvet toimivat puolustusrakenteina saalistajia vastaan, mutta niiden merkityksen oletetaan olevan pienempi kuin sukulaislajilla, kolmipiikillä.

Kymmenpiikkien ruumiin väritys on useimmiten vihertävänruskea ja kyljet ovat usein raidalliset, värityksessä esiintyy suurta vaihtelua. Kymmenpiikin kokovaihtelu on myös hyvin suurta, keskimääräinen koko on noin 3-7 cm, mutta suuria sangen suuria kaloja on löydetty erityisesti lammista, joissa kymmenpiikit elävät ainoana kalalajina. Suomen suurin kymmenpiikki (11,5 cm) on pyydystetty Kuusamosta.[2]

Kymmenpiikkien levinneisyys on sirkumboreaalinen, niitä tavataan laajasti pohjoiselta pallonpuoliskolta. Suomessa kymmenpiikit elävät kaikentyyppisissä makeissa vesissä, järvissä, joissa, pikku lammissa sekä murtovedessä itämeren rannikkkoalueilla. Kymmenpiikki käyttää ravinnokseen lähinnä eläinplanktonia ja pieniä pohjaeläimiä. Se suosii elinympäristönään rehevämpää kasvillisuutta ja sietää myös vähähappisempaa vettä kuin kolmipiikki.

Kutuaikana koiras saa komean kutuasun jossa ruumis muuttuu mustaksi ja vatsapuolen piikit kirkkaan valkoisiksi. Koiras rakentaa pesän vesikasvillisuuden sekaan ja houkuttelee naaraan sinne kosiotanssilla. Naaraan laskettua mätimunat, koiras hedelmöittää ne ja jää sitten vartioimaan pesää. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

  1. a b NatureServe: Pungitius pungitius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  2. [1], Juha Merilä, Ennätyksellisen iso kymmenpiikki (Pungitius pungitius) Kuusamon Rytilammesta. Luonnon Tutkija 110(3): 91-93.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.