Suursaaren taistelu (1788)
| Suursaaren taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Kustaa III:n sotaa | |||||||
 Louis Jean Desprez: Suursaaren meritaistelu.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
15 linjalaivaa |
17 linjalaivaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 alus |
1 alus | ||||||
Suursaaren taistelu oli Ruotsin ja Venäjän välillä käyty meritaistelu, joka oli osa Kustaa III:n sotaa. Taistelu käytiin 17. heinäkuuta 1788 Suursaaren edustalla.
Sodan alussa ruotsalaisten tavoitteena oli tuhota Venäjän avomerilaivasto tai estää sen toiminta sulkemalla se Kronstadtin laivastotukikohtaan. Ruotsin laivastoa johti muodollisesti Södermanlandin herttua Kaarle, mutta todellisuudessa laivastoa johti vara-amiraali Otto Henrik Nordenskiöld. Venäjän laivastoa johti skotlantilainen amiraali Samuel Greigh. Hän sai Venäjän keisarinna Katariina II:lta ohjeet, joiden mukaan hänen tuli välttää taistelua. Sodan aluksi Suomenlahdella kohtasivat kaksi suurta laivastoa, joista toinen väisteli ja toinen jahtasi.
Katariina antoi heinäkuun puolivälissä Greighille käskyn ryhtyä taisteluun. Greigh ryhmitti laivastonsa odottamaan Ruotsin laivastoa Suursaaren länsipuolelle, lähelle Kallbådagrundin matalikkoa. 17. heinäkuuta käytiin viisi tuntia kestänyt taistelu, joka päättyi ratkaisemattomana.
Taistelun jälkeen laivastot vetäytyivät korjaamaan kärsimiään vahinkoja, venäläiset Kronstadtiin ja Tallinnaan, ruotsalaiset Viaporiin. Sekä venäläiset että ruotsalaiset katsoivat voittaneensa taistelun ja juhlivat voittoa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joachim Mickwitz, Jyrki Paaskoski: Itärajan vartijat 4, s. 192–193. Schildts, 2005. ISBN 951-50-1530-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suursaaren meritaistelu 150 vuotta sitten, Hakkapeliitta, 19.07.1938, nro 29, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot