Ruokohelpi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruokohelpi
Phalaris arundinacea 2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Helvet Phalaris
Laji: arundinacea
Kaksiosainen nimi
Phalaris arundinacea
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ruokohelpi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruokohelpi Commonsissa

Ruokohelpi (Phalaris arundinacea) on monivuotinen tuulipölytteinen heinäkasvi. Sitä viljellään sekä hyöty- että koristekasvina. Se kasvaa Suomessa myös luonnonvaraisena.

Ulkonäkö ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvit voivat kasvaa luonnontilassa 1,5–2 metrin korkuisiksi, viljeltynä kasvin korkeus voi olla jopa 3–4 metriä.[1] Sillä on kiemurteleva maavarsi jonka avulla kasvi leviää tuuheiksi kasvustoiksi. Harmaanvihreät lehdet ovat leveät, litteät ja muistuttavat muodoltaan veitsen terää. Röyhy on varsin tiheä, ja kukinnot kurottuvat sivuille pikkuvarsien päähän.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokohelpi kasvaa ympäri pohjoista pallonpuoliskoa alueella, joka ulottuu pohjoisessa noin Oulun korkeudelle, etelässä Ranskaan ja Sveitsiin.[2] Suomessa sitä tavataan kaikkialla pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Ruokohelpi kasvaa useimmiten järvien lähellä sekä kosteilla, avoimilla paikoilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokohelpeä käytetään Suomessa rehuna sekä energiantuotannossa. Rehukäyttöön on jalostettu lajikkeet Palaton ja Chieflton, joissa on tavallista vähemmän alkaloideja. Niitäkin suositellaan vain lihakarjalle. Ruokohelven ravintoarvot ovat huonommat kuin timotein ja ruokonadan.[3] Energiakäyttöä tutkitaan Pohjoismaissa, muualla maailmassa ruokohelpeä käytetään vain rehuna.[4]

Energiakäyttöön ruokohelpeä on viljelty Suomessa Vapon ja viljelijöiden sopimustuotantona. Ensimmäinen sadonkorjuu tehdään kahden vuoden päästä kylvöstä. Ruokohelpi korjataan keväällä kuloheinänä, jolloin sato on yhtä suuri kuin kasvukaudella, mutta pelto kantaa varmemmin koneita, ja sadon korsipitoisuus suurempi kuin edellisenä kesänä korjatussa helvessä.[3] Hehtaarilta ruokohelpipeltoa saadaan energiaa noin 30 MWh. Ruokohelvellä tuotettu energia on toistaiseksi kalliimpaa kuin metsähakkeiden käyttö.[1] Ruokohelpi on kevyttä tavaraa, joten kuljetuskustannukset ovat merkittävät, eikä sitä yleensä kannata kasvattaa yli 100 km päässä voimalasta.[5] Ruokohelven soveltuvuutta energiantuotantoon on kuitenkin kyseenalaistettu. Energiayhtiö Vapo kokeili ruokohelven käyttöä energiatuotantoon muutaman vuoden ajan, lopettaen kokeilun kuitenkin vuonna 2011 ruokohelven osoittautuessa pettymykseksi[6]. Vapon ja sen sopimusviljelijöiden viimeiset sopimukset päättyvät 2016.[7]

Ruokohelpeä on tutkittu myös turvetuotannon valumavesien suodattajana. Ruokohelvestä voidaan lisäksi valmistaa myös paperia. Vuonna 2000 kaikki Suomessa tuotettu ruokohelpi meni kuitenkin energiantuotantoon.[1] Ruokohelvestä saadaan lyhytkuituista selluloosaa, joka sopii hienopaperin valmistukseen.[8]

Ruokohelven lehdet sisältävät dimetyylitryptamiinia ja 5-MeO-DMT:tä.[9] Tämä rajoittaa kasvin rehukäyttöä, mutta on saanut jotkut ihmiset kokeilemaan huumeiden jalostamista ruokohelvestä. Dimetyylitryptamiini (DMT) on listattu Suomen laissa huumausaineeksi psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luettelo I:ssä.[10]

Viiruhelpi koristekasvina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiruhelpi

Koristekasvina kasvatettava ruokohelven lajike viiruhelpi (Phalaris arundinacea 'Picta') on ruokohelven lajike.[11] Se kasvaa auringossa tai puolivarjossa, mieluiten kostealla paikalla mutta kestää kuivuuttakin. Kasvin lehdet ovat koristeellisesti pitkäraitaiset. Viiruhelpi kasvaa 70–100 cm korkeaksi.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]