Nimi
Wikipedia
Nimi on ihmisestä, eläimestä, esineestä, asiasta tai mistä tahansa kohteesta käytettävä sana eli nimitys jolla joku tai jokin tunnistetaan.
Useimmissa kielissä nimiä on kahdenlaisia: yleisnimiä eli appellatiiveja ja erisnimiä eli propreja. Yleisnimi kuvaa kohdettaan yleisellä tasolla; se ilmaisee, minkä kaltaisesta asiasta on kyse. Esimerkiksi valtio ja tiedemies ovat yleisnimiä valtioille ja tiedemiehille. Erisnimi taas on nimensä mukaisesti erittelevä: Se täsmentää, mistä yksittäisestä kohteesta useiden samankaltaisten joukossa on kyse. Esimerkiksi Suomi ja Einstein ovat erisnimiä.
Suomen kielessä kaikki nimet ovat substantiiveja, vaikka joidenkin erisnimien alkuperä onkin johonkin muuhun sanaluokkaan kuuluva (kuten adjektiivipohjaiset etunimet Oiva ja Siviä).
Jos kahdella ihmisellä on sama nimi, heidän sanotaan olevan keskenään kaimoja. Jos henkilöiden sekä etu- että sukunimet ovat samat, puhutaan täyskaimuudesta. Yleisnimillä vastaavaa ilmiötä kutsutaan homonymiaksi. Esimerkiksi suomessa sana laiva tarkoittaa sekä merikulkuneuvoa että rakennuksen arkkitehtonista yksityiskohtaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilönnimet eri kulttuureissa
Nimenantokäytännöt vaihtelevat eri maissa ja kulttuureissa. Aluksi ihmisille annettiin vain etunimi. Etunimen lisäksi käytettiin Pohjoismaissa yleisesti isännimeä kuten Matti Juhaninpoika. Nykyäänkin sellainen esiintyy Suomessa joillakuilla henkilöillä toisena etunimenä.
Sukunimet ovat usein syntyneet isännimen, asuinpaikan tai ammatin mukaan. Isännimistä ovat saaneet alkunsa myös esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa yleiset -sson ja -sen -loppuiset sukunimet.
Sukunimiä ei edelleenkään käytetä kaikkialla, kuten Tiibetissä ja Jaavassa. Kuuluisia sukunimettömiä henkilöitä ovat muiden muassa Indonesian entiset johtajat Suharto ja Sukarno.
Joissakin kulttuureissa etunimi kertoo sisarusten ikäjärjestyksestä. Tällainen käytäntö on ainakin perinteisissä balilaisissa etunimissä. Perheen ensimmäinen lapsi on nimeltään Putu, toinen Made ja niin edelleen. Sukupuoli ilmaistaan erillisellä nimellä. Kun sarjan nimet loppuvat, aloitetaan alusta lisäämällä etunimeen Balik eli uudelleen. Tämän perusteella voidaan esimerkiksi päätellä, että Balin pommi-iskujen tutkintaa johtanut poliisipäällikkö I Made Pastika oli perheensä toinen poikalapsi. Antiikin Roomassa käytettiin toisinaan samaan tapaan järjestysnumeroita etuniminä.
Länsimaissa nainen vaihtaa usein sukunimensä solmiessaan avioliiton ja ottaa aviomiehensä sukunimen. Joskus nimet yhdistetään kaksiosaiseksi nimeksi. Toisaalta on erittäin harvinaista, että mies ottaa vaimonsa sukunimen. Näin on tehty lähinnä vaimon korkeamman aatelisarvon vuoksi.lähde?
Ranskassa ja Québecissä nimenvaihdosta avioiduttaessa ei enää tunnusteta. Näin nainen, joka haluaa aviopuolisonsa sukunimen, joutuu anomaan nimenmuutosta virallisten kanavien kautta. Toisaalta 1. tammikuuta 2005 saakka Ranskassa lapset saivat automaattisesti isänsä sukunimen. Nykyisin sallittuja nimiä ovat isän tai äidin sukunimi taikka näiden yhdistelmä. Tämä muutos tehtiin Ranskan lainsäädännön mukauttamiseksi Euroopan neuvoston vuoden 1978 julistuksen ja YK:n vuoden 1979 julistuksen mukaiseksi.
[muokkaa] Suomalaiset sukunimet
Rahvas käytti sukunimiä 1800-luvulle saakka lähinnä vain Itä-Suomessa, kun taas Länsi-Suomessa käytettiin talonnimeä. Syy tähän lienee ollut se, että Itä-Suomessa kaskiviljely vaati muuttamista huomattavasti useammin, jolloin asuinpaikka ei määritellyt ihmistä riittävän pysyvästi.lähde? Länsi-Suomessa sukunimet vakiintuivat vasta 1920-luvulla, jolloin sukunimi tuli pakollisiksi kaikille.
[muokkaa] Yhdysvaltojen mustien sukunimet
Yhdysvalloissa monien mustien sukunimi perustuu entisen isännän sukunimeen – kun vapautetut mustat orjat saivat valita nimensä, he valitsivat sen usein juuri entisen isäntänsä mukaan.lähde? Jotkut, kuten Muhammad Ali (alun perin Cassius Marcellus Clay Jr.), ovat vaihtaneet nimensä mieluummin kuin käyttäneet orjanimenä pitämäänsä nimeä.
[muokkaa] Espanjalaiset nimet
Espanjassa sukunimi saadaan sekä äidiltä että isältä. Sukunimet voidaan yhdistää konjunktiolla "y" (ja) tai "de" (-sta, -stä), Kataloniassa "i". Esimerkiksi Juan Guerrero Macíasin ja Ana de la Garza Díazin lapset saavat sukunimekseen Guerrero de la Garza. Arkikäytössä riittää yksi sukunimi, yleensä isän, joka aina muutoinkin ilmoitetaan ensimmäisenä sukunimenä. Tosin myös äidin sukunimeä voidaan käyttää: Esimerkiksi Pablo Ruiz Picasso käytti äitinsä nimeä. Myös kirjailija Federico García Lorca tunnetaan yleensä äitinsä sukunimellä Lorca. Portugalinkielisissä Portugalissa ja Brasiliassa isän ja äidin sukunimen järjestys on päinvastainen.
Puhutteluja señor (herra), señora (rouva) ja señorita (neiti) käytetään joko yksinään tai sukunimen kanssa. Nainen voi käyttää epävirallisesti miehensä ensimmäistä sukunimeä preposition "de" kanssa (esimerkiksi Sra. de Guerrero), joskin tämä käytäntö on vanhahtava. Puhutteluja don (herra) ja doña (rouva) käytetään vain etunimen kanssa. Niitä käytetään yleensä vain iäkkäistä tai korkea-arvoisista henkilöistä: esimerkiksi (Espanjan kuningaspari) don Juan Carlos ja doña Sofía.
Vanhan käytännön mukaan etunimet yleensä periytyvät vanhemmilta vanhimmalle pojalle ja vanhimmalle tyttärelle, joskin tämä käytäntö on nyky-Espanjassa muuttumassa. Myös paikallisten pyhimysten nimet ovat vanhastaan olleet yleisiä nimiä, kuten myös nimet Jesús, José ja María. Niitä voidaan yhdistellä: pojan nimeksi esimerkiksi José María ja tytön nimeksi María José. Pidempiä etunimiä lyhennetään usein: Francisco → Paco, María de los Dolores tai Dolores → Lola ja María del Pilar tai Pilar → Pili.
[muokkaa] Venäläiset nimet
Venäjänkieliset nimet koostuvat etu- ja sukunimen lisäksi isännimestä eli patronyymista, joka seuraa aina etunimeä. Isän nimeen lisätään pääte, joka tarkoittaa tytärtä (-ovna) tai poikaa (-ovitš). Jos nimi päättyy pehmeään konsonanttiin, o muuttuu je:ksi (е). Esimerkiksi Vladimir Vladimirovitš Putinin isän nimi on Vladimir. Sergein poika saa isännimen Sergejevitš.
Virallisessa ja kunnioittavassa puhuttelussa käytetään sekä etu- että isännimeä. Presidentistä voidaan käyttää esimerkiksi puheessa nimeä Vladimir Vladimirovitš. Mediassa merkittävät henkilöt mainitaan joskus kaikilla kolmella nimellä.
Sukunimellä on yleensä eri muoto eri sukupuolilla: Esimerkiksi Boris Jeltsinin vaimo on nimeltään Naina Jeltsina.
[muokkaa] Kiinalaiset nimet
-
Pääartikkeli: Kiinalainen nimi
Kiinalaisen käytännön mukaan sukunimi on ennen etunimeä. Kiinassa on käytössä vain noin 700 eri sukunimeä. Sukunimet ovat lähes poikkeuksetta yksitavuisia (mukaan lukien kaikkein yleisimmät nimet kuten Wang, Liu ja Zhao), tosin löytyy myös harvinaisia kaksitavuisia nimiä (mm. Sima ja Ouyang). Sukunimet ovat voineet säilyä samoilla suvuilla jopa vuosituhansia. Etunimet ovat usein kaksitavuisiakin.
[muokkaa] Japanilaiset nimet
Nykyaikana japanilainen nimi (日本人名) koostuu sukunimestä (苗字 tai 名字, myōji), jota seuraa etunimi (下の名前, shita no namae). Miehillä voi olla keskimmäinen nimi, mutta se on erittäin harvinaista.lähde? Nimet kirjoitetaan yleensä kanjilla, harvoin hiraganalla tai katakanalla. Japanin kansalaisten on esitettävä romanisoitu nimi passin hankkimista varten.
Kanji-nimiin on 2232 sallittua merkkiä (jinmeiyō kanji 人名用漢字) (lokakuussa 2004), tosin määrää ollaan lisäämässä 578 merkillä lähitulevaisuudessa, jotta varmistettaisiin, että nimiä voidaan lukea ja kirjoittaa peruskoulusivistyksellä.lähde? Vanhakantaisissa nimissä on edelleen suhteellisen harvinaisia merkkejä listan ulkopuolelta, mikä voi osoittautua hankalaksi tietotekniikan kannalta. Tällaiset merkit on usein korvattava muilla, samankaltaisilla merkeillä, joilla taas voi olla täysin eri merkitys. Lausumisongelmista selvitään usein furigana-merkkien avulla.
Ulkomaalaiselle Japanin kansalaisuus edellyttää japaninkielisen nimen hankkimista. Hallitus on yleensä sallinut alkuperäisen nimen katakanalla kirjoitettuna. Kuuluisin esimerkki on Martti Turunen, josta tuli "Tsurunen Marutei" (ツルネンマルテイ). On tosin mahdollista ottaa nimi, joka koostuu samalla tavalla lausutuista kanji-merkeistä. Tästä esimerkkinä on David Aldwinckle, josta tuli "Arudō Debito" (有道出人). On myös mahdollista ottaa kokonaan uusi nimi, kuten Lafcadio Hearnin, josta tuli "Koizumi Yakumo" (小泉 八雲). Tällöin oli tosin vielä pakollista tulla adoptoiduksi japanilaiseen perheeseen (Hearn liittyi vaimonsa perheeseen) ja ottaa heidän nimensä.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.
- Mikkonen, Pirjo & Salonen, Minna & Manni-Lindqvist, Tiina (toim.): Kielitoimiston nimiopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 148. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-952-5446-29-6.
- Paikkala, Sirkka (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146. Helsinki: Karttakeskus: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Cumming, Sam: Names The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
