Etunimi

Wikipedia

Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Käsittelee nimeä länsimaisesta näkökulmasta. Hepreankieliset, arabiankieliset ja hindinkieliset nimet eivät tule käsitellyiksi.

Etunimi erottaa ihmisyksilön muista yhteisön — erityisesti suvun tai perheen — jäsenistä, joilla on sama sukunimi.

Etunimi voi olla sidonnainen sukupuoleen. Yhdellä ihmisellä voi olla useampikin kuin yksi etunimi (Suomessa nykyisen lain mukaan korkeintaan kolme), mutta yleisessä käytössä puhuttelu- eli kutsumanimenä on tavallisesti vain yksi etunimistä, useimmiten ensimmäinen.

Sisällysluettelo 1 Yleistietoa 2 Puhuttelunimi eli kutsumanimi 3 Etunimi ja sukupuoli 4 Historiaa 5 Uskontojen perinteet 6 Nimiäiset 7 Katso myös 8 Lähteet 8.1 Viitteet 9 Kirjallisuutta 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Yleistietoa

Kristillisissä maissa monet tavalliset etunimet on saatu Raamatusta ja monet niistä ovat heprealaista alkuperää. Länsimaissa käytetään myös antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta saatuja etunimiä (esimerkiksi Markus ja Laura), joista monet ovat samalla pyhimysten nimiä. Yleisiä ovat myös germaaneilta (esimerkiksi Eero ja Emma) ja kelteiltä periytyvät nimet sekä nimet, jotka tarkoittavat jotain asiaa (kuten Satu tai Vuokko). Kansallisromantiikka on toisinaan nostanut esiin myös kansojen vanhoja omia nimiä. Suomessa tällainen nimilähde on ollut Kalevala. Osa suomalaisista muinaisnimistä onkin 1800- ja 1900-luvuilla tullut uudestaan käyttöön.

Etunimien suosio vaihtelee paljon. Suomalaiset ovat yleensä kokeilevampia naisten nimien suhteen ja antavat tytöille uudisnimiä, kun taas miehet saavat perinteisiä nimiä.^[1] Lapselle ei tavallisesti anneta ainakaan ensimmäiseksi etunimeksi nimeä, jonka kantajia on erittäin paljon vanhempien ikäluokassa. Vanhempien nimet saattavat olla jälleen suosittuja heidän lapsenlapsenlapsillaan. Yleisimpien nimien suosion sykli on yli sata vuotta: esimerkiksi tällä hetkellä lapsilla suosittu etunimi Emma on ollut viimeksi suosionsa huipulla 1800-luvun loppupuolella. On kuitenkin myös muutamia etunimiä, joiden kantajia on melko paljon kaikenikäisten joukossa. Monet tällaiset jokaiselle sukupolvelle tyypilliset nimet ovat kantajiensa toisia tai kolmansia nimiä, jotka kulkevat suvussa.

Suomalaisten etunimikokonaisuudet noudattavat useimmiten viskurilakia, jonka mukaisesti pisin ja painavin aines päätyy loppuun. Niinpä yleensä nimikokonaisuuden viimeinen nimi on yleensä myös pisin.

Lapsi saa Suomessa nimen seuraavasti: Sairaala lähettää tiedon syntyneestä lapsesta maistraatille. Jos lapsi syntyy jossakin muualla kuin sairaalassa, avustavan lääkärin, kätilön tai sairaanhoitajan on ilmoitettava syntymä. Muussa tapauksessa äidin tai lasta hoitavan henkilön on ilmoitettava syntymästä terveydenhuollon ammattihenkilölle, joka välittää tiedon maistraattiin. Syntymätodistusta ei Suomessa käytetä. Väestörekisterikeskus lähettää rekisteröintitiedot edelleen lasten vanhemmille. Vanhemmat antavat lapselle yhdestä kolmeen etunimeä ja ilmoittavat rekisteröintitiedot väestörekisteriin taikka evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen seurakuntaansa. Lapselle on annettava etunimi kahden kuukauden kuluessa hänen syntymästään.

Suomessa kaikki yleisimmät etunimet on merkitty almanakkaan jonkin vuoden päivän kohdalle, jolloin on tämän nimisten henkilöiden nimipäivä.

[muokkaa] Puhuttelunimi eli kutsumanimi

Jos ihmisellä on useita etunimiä, hänen huoltajansa tai hän itse voi valita jonkin nimistä puhuttelunimekseen (kutsumanimekseen). Useimmat ihmiset käyttävät puhuttelunimenä ensimmäistä etunimeään, jotkut käyttävät toista tai kolmatta taikka kahta nimeä yhdessä. Jotkut käyttävät nimikirjaimia puhuttelunimenomaisesti: K. J. Lång, J.-P. Roos.

Puhuttelunimen käyttöä ei ole säädelty nimilaissa, vaan siinä on kyse niin sanotusta tavanomaisesta oikeudesta (”maan tavasta”). Puhuttelunimi voidaan kuitenkin ilmoittaa väestötietojärjestelmään. Tällöin viranomaisten on ilmoitettua puhuttelunimeä käytettävä. Lomakkeissa ja hakuteoksissa puhuttelunimi osoitetaan useimmiten alleviivauksella (Taisto Kalevi Sorsa) tai puhuttelunimi kerrotaan erikseen.

[muokkaa] Etunimi ja sukupuoli

Osa etunimistä voidaan antaa kummalle sukupuolelle tahansa. Esimerkiksi useissa afrikkalaisissa kulttuureissa on sukupuolineutraaleja nimiä. Joissakin maissa, kuten Saksassa, nimen täytyy olla määritelty jommallekummalle sukupuolelle.^lähde? Tällaiset nimet ovat usein erityisesti englanninkielisissä maissa lempinimiä, joita voidaan käyttää myös etuniminä (kuten Chris tai Alex). Esimerkiksi nimeä Alex voidaan käyttää sekä maskuliinisen Alexanderin että feminiinisen Alexandran lyhenteenä. Jotkin englanninkieliset nimet lausutaan samalla tavalla, mutta kirjoitusasu on erilainen sen mukaan, onko kyseessä mies- vai naispuolinen henkilö. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Teri (feminiininen) ja Terry (maskuliininen) sekä lempinimet Nikki (feminiininen) ja Nicky (maskuliininen).

Jotkin nimet ovat eri maissa eri sukupuolille kuuluvia. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Nikita (Ranskassa feminiininen, Venäjällä maskuliininen), Kim (Suomessa maskuliininen, englanninkielisissä maissa feminiininen) ja Anne (useissa maissa feminiininen, Alankomaissa maskuliininen).^lähde?

Joissakin kulttuureissa etunimi kertoo sisarusten ikäjärjestyksestä. Tällainen käytäntö on ainakin perinteisissä balilaisissa etunimissä. Perheen ensimmäinen lapsi on nimeltään Putu, toinen Made ja niin edelleen. Sukupuoli ilmaistaan erillisellä nimellä. Kun sarjan nimet loppuvat, aloitetaan alusta lisäämällä etunimeen Balik eli uudelleen. Tämän perusteella voidaan esimerkiksi päätellä, että Balin pommi-iskujen tutkintaa johtanut poliisipäällikkö I Made Pastika oli perheensä toinen poikalapsi. Antiikin Roomassa käytettiin toisinaan samaan tapaan järjestysnumeroita etuniminä (esimerkiksi Quintus, Sextus tai Septimus).

Suomen nimilain mukaan etunimeksi ei saa antaa ”pojalle naisennimeä eikä tytölle miehennimeä”.^[2] Suomessa on kuitenkin joukko nimiä, jotka ovat sekä miehen- että naisennimiä. Esimerkiksi vuosina 2000–2006 Kaino-nimen sai 11 miestä ja 9 naista.^[3]

[muokkaa] Historiaa

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vain selostetaan muutamia irrallisia tapauksia, punainen lanka puuttuu.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Pelkkä syntyminen ei tee lapsesta yhteiskunnan jäsentä. Monet kansat ovat ajatelleet, että uusi yksilö on virallisesti esitettävä ihmisille ja hengille. Uskonnoissa on myös esiintynyt käsitys, että veri ja syntymän vaaralliset voimat ovat saastuttaneet äidin.

Monissa kulttuureissa vasta nimen antaminen tekee lapsesta yhteisön jäsenen. Hopi-intiaanien keskuudessa nimenantorituaali suoritetaan vanhempien ja lapsen kahdenkymmenen päivän eristämisen jälkeen. Äiti, isä ja lapsi kylvetetään useaan kertaan. Jokaista klaania edustavat sukulaiset antavat lapselle ainakin yhden klaaniinsa liittyvän nimen. Päivän noustessa lapsi kannetaan auringonjumalan eteen, ja tälle ilmoitetaan kaikki lapsen saamat nimet.

Afrikan asantit eivät antaneet lapselle nimeä eivätkä esitelleet häntä julkisesti ennen kuin hän oli kahdeksan päivän vanha. Vasta silloin lapsesta tuli todellinen ihmisolento. Jos hän kuoli sitä ennen, hänen ruumiinsa heitettiin roskaläjään.^[4]

Monessa kulttuurissa lapsen on uskottu saavan sielunsa vasta nimenannon yhteydessä. Tätä ennen lapsi on monien moraalisäännöstöjen mukaan voitu surmata. Eräät Siperian kansat uskoivat, että lapsi saa esi-isänsä sielun, kun hänelle annetaan kyseisen esi-isän nimi. Joskus lapsi on sairastunut nimenannon jälkeen. On katsottu, että lapsi on saanut sopimattoman sielun tai sielu ei ole kelpuuttanut lasta. Tällöin hänen nimeään on vaihdettu, toisin sanoen hänelle on ”annettu uusi sielu”. Nimeä on voitu vaihtaa niin monesti, että lapsi parantuu.

Inkeriläisen kertomuksen mukaan tarvittiin erityisiä ”nimen lukijoita” ja jonkinlaista taikuutta tai arvontaa valittaessa lapselle nimeä:

Tuotiin nimen lukijat,

pantiin kirjat kannen päälle,

lehtyet leviteltihin:

nimi kirjasta kimahti.

[muokkaa] Uskontojen perinteet

Raamattu kertoo nimen antamisesta Jeesukselle.^[5] Nimen antaminen tapahtui juutalaisin menoin:

»Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle”.»

Ympärileikkaus miehen nimenannon yhteydessä esiintyy seemiläisillä kansoilla, egyptiläisillä, useilla Afrikan kansoilla, Etelä-Amerikassa ja Polynesiassa. Juutalaisuudessa poikalapset ympärileikataan kahdeksan päivän kuluttua syntymästä. Pojalle annetaan tässä yhteydessä nimi.

Kristityt eivät yleensä ole omaksuneet ympärileikkausta, vaan nimen antamisen jälkeen lapsi liitetään seurakuntaan kasteessa. Tavallisesti lapsen nimi ilmoitetaankin vasta kastetilaisuudessa, ristiäisissä. Kristillisen opin kannalta kaste ei kuitenkaan ole ensisijaisesti nimenantotilaisuus. On myös kristillisiä kirkkokuntia, joissa lapsikaste ei ole käytössä, esimerkiksi baptistit.

[muokkaa] Nimiäiset

Pääartikkeli: Nimiäiset

Uskonnottomat perheet voivat juhlia lapsen syntymää tai nimen antamista. Nimenantotilaisuuteen voidaan esimerkiksi kutsua ystäviä ja sukulaisia. Uskonnottomien nimenantojuhlaa kutsutaan usein nimiäisiksi.

[muokkaa] Katso myös

• Nimi
• Luettelo etunimiluetteloista
• Luettelo suomalaisen nimipäiväkalenterin miesten nimistä
• Luettelo suomalaisen nimipäiväkalenterin naisten nimistä
• Luettelo suomalaisesta nimipäiväkalenterista poistetuista etunimistä
• Luettelo yleisimmistä etunimistä
• Viittomanimi
• Sukunimi

[muokkaa] Lähteet

• Haavio, Martti 1950: Väinämöinen: suomalaisten runojen keskushahmo. WSOY, Helsinki.
• Kangas, Urpo: Suomen nimioikeus: Lyhyt oppimäärä. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1998. ISBN 952-14-0190-7.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Chastnaya-Leppäniemi, Olga & Krabbe, Katarina (toim.): Valitse nimi lapselle!. Helsinki: Perhemediat, 2006. ISBN 952-210-122-2.
• Kiviniemi, Eero: Suomalaisten etunimet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1103. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 978-951-746-873-2.
• Kiviniemi, Eero & Mustakallio, Sari: Nimet, aatteet, mielikuvat: Kolme näkökulmaa etunimiin. Kieli 11. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1996. ISBN 951-45-7412-5.
• Lehtonen, Rea & Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina: Aarnu, Evena, Vinjami: 1700 ehdotusta etunimeksi. Helsinki: Nemo, 2006. ISBN 952-5613-07-0.
• Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. 3. tarkistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
• Mikkonen, Pirjo (toim.): Sukunimi? Etunimi? Maahanmuuttajien nimijärjestelmistä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 114. Kielenkäytön oppaita 3. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2002. ISBN 951-9475-96-6.
• Nummelin, Juri & Teerijoki, Elina: Eemu, Ukri, Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-88-9.
• Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-31-0073-1.
• Saarelma, Minna: Nimi lapselle. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-024-7.
• Saarikalle, Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7143-2.
• Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999 (7. painos 2005). ISBN 951-23-3923-4.
• Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Toimittanut Pirjo Mikkonen. 4. uudistettu laitos. Helsingissä: Otava, 2005 (5. painos 2007). ISBN 951-1-18892-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu
• Maistraatti.fi
• Suomalaiset etunimet
• Suomen nimet
• Ortodoksinen kalenteri ja nimipäivät
• Nimikone
• Puhuttelunimi ja viranomaiset