Ritva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ritva
Nimipäivä  
– suomenkielinen 27. toukokuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 25. kesäkuuta
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperä ritvakoivu

Ritva on suomalainen naisen etunimi. Digi- ja väestö­tieto­viraston tietojen mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä 41 701 henkilöä oli saanut etunimekseen Ritva. Heistä valtaosa on syntynyt vuosien 1920 ja 1960 välisenä aikana. Nuorten naisten ja tyttöjen nimenä Ritva on nykyään harvinainen.[1] Silti ainakin vielä vuonna 2014 Ritva Virtanen oli Suomen yleisin naisen kutsumanimen ja sukunimen yhdistelmä.[2] Ritvan nimipäivä on 27. toukokuuta.

Sana ritva tarkoittaa lehtipuiden hentoja, eritoten riippuvia, oksia. Yhdyssana ritvakoivu merkitsee rauduskoivua.[3] Kustaa Vilkunan mukaan Ritva on nimenä saanut innoituksensa Ilmari Kiannon runosta ”Rantakoivu” (kokoelmassa Hiljaisina hetkinä, 1898), jossa mainitaan koivun ritva sekä symbolisesti ”riemun ritva, kaihon katve”. Erkki Melartin teki runosta varsinkin kansanopistolaisten ja nuorisoseuralaisten keskuudessa suosiota keränneen laulusävellyksen vuonna 1911. Nimipäiväkalenterissa Ritva on ollut vuodesta 1929 alkaen.[4]

Tunnettuja Ritvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Ritvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen muita merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ritva-tietokanta, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ylläpitämä tietokanta radio- ja televisio-ohjelmista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 27.5.2020.
  2. Huhtala, Turkka: Tässä Suomen Top100 yleisintä nimeä - onko omasi listalla? Yle Tiede. 20.10.2014. Yleisradio.
  3. Haarala, Risto et al: Suomen kielen perussanakirja: L–R, s. 659. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-37-3580-X.
  4. Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 216. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04127-4.