Ritva Arvelo

Ritva Helinä Arvelo (s. 11. maaliskuuta 1921 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja modernin tanssin uranuurtajia.

Ura

Arvelo osallistui Suomen teatterikoulun ensimmäiselle kurssille vuonna 1943 ja valmistui myös romaanisen filologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän näytteli Kansallisteatterissa ja muun muassa elokuvissa Radio tekee murron (1951) ja sen jatko-osassa Radio tulee hulluksi sekä elokuvissaKilroy sen teki (1957), Kultamitalivaimo (1947) ja Kesäkapina. Hän toimi myös ohjaajana Suomen Työväen Teatterissa, oli perustamassa yhdessä Raija Riikkalan kanssa 1961 Praesens-tanssiryhmää ja toimi sen johdossa. Vuonna 1968 hän julkaisi pamfletin Teatterimme umpihaude (Kansankulttuuri 1968).

1980-luvulla Arvelo jatkoi näyttelemistä muun muassa Anssi Mänttäriin elokuvissa Rakkauselokuva (1984) ja Näkemiin, hyvästi (1986). Hänellä oli myös pieni rooli Lauri Törhösen elokuvassa Palava enkeli (1984).

Arvelo oli naimisissa näyttelijä ensin Matti Oraviston ja myöhemmin näyttelijä Heikki Savolaisen kanssa.

Neljäs naiselokuvaohjaaja

Vuonna 1961 Arvelo ohjasi Maria Jotuniin samannimiseen näytelmään perustuvan elokuvan Kultainen vasikka ja oli näin neljäs Suomen elokuvahistorian naiselokuvaohjaaja. Edelliset olivat olleet Glory Leppänen (Onnenpotku, 1936), Ansa Ikonen (Nainen on valttia, 1944) ja Kyllikki Forssell (Kolmiapila, 1953). Kullakin ohjaajalla, kuten Arvelollakin, elokuva jäi heidän ainoaksi ohjauksekseen. Kultainen vasikka on hyvin aikaa kestänyt tragikoominen tarina keinottelusta ja rahanhimosta. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Suomeen.

Käsikirjoittaja

Arvelo toimi myös käsikirjoittajana Matti Kassilan elokuvissa Syntipukki (1957) ja Kuriton sukupolvi (1957), jossa hän vastasi elokuvan dialogista. Hän käsikirjoitti myös ohjaamansa Kultainen vasikka -elokuvan. Matti Kassilan muistelmateoksen Mustaa ja valkoista mukaan hän kirjoitti 1940-luvun lopulla Arvelon kanssa yhdessä Heppu-nimisen käsikirjoituksen. Elokuvaa ei kuitenkaan toteutettu.

Filmografia

• Valkoisen neilikan velho, 1945 (näyttelijä)
• Suviyön salaisuus, 1945 (näyttelijä)
• Menneisyyden varjo, 1946 (näyttelijä)
• Suopursu kukkii, 1947 (näyttelijä)
• Kultamitalivaimo, 1947 (näyttelijä)
• Kilroy sen teki, 1948 (näyttelijä)
• Radio tekee murron, 1951 (näyttelijä)
• Radio tulee hulluksi, 1952 (näyttelijä)
• Syntipukki, 1957 (käsikirjoitus yhdessä Matti Kassilan ja Hannes Häyrisen kanssa.
• Kuriton sukupolvi, 1957 (dialogi)
• Kultainen vasikka, 1961 (ohjaus, käsikirjoitus)
• Kesäkapina, 1970 (näyttelijä)
• Rakkauselokuva, 1984 (näyttelijä)
• Palava enkeli, 1984 (näyttelijä)
• Näkemiin, hyvästi, 1986 (näyttelijä)

Tunnustukset

• 1973 Pro Finlandia -mitali.

Aiheesta muualla

• Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
• HS 25.10.2005
• Ritva Arvelo Elonetissä
• Ritva Arvelo Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)