Avoliitto

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Avoliitto-sanaa on noin 1970-luvun alusta käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat, avioliittoa solmimatta, vakituisesti yhdessä. Erityisesti aiemmin on, samassa merkityksessä, käytetty negatiivisen arvolatauksen omaavaa sanaa susipari henkilöistä, jotka elivät laillistamattomassa parisuhteessa. Sanaa käytetään yleisesti synonyyminä ”avioliiton omaisissa olosuhteissa elämiselle”. Koska yhdessä eläminen voi perustua monenlaisille keskinäisille sopimuksille, ei siitä yleisesti käytetty termi avoliittokaan ole yksiselitteisesti määritettävissä. Koska suhteen muoto voi vaihdella, eikä siihen nimenomaan sisälly avioliiton kaltaista keskinäisen suhteen sääntelyä, käytetään asian synonyyminä myös käsitettä avosuhde.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kulttuurihistoria

Varsinkin aiemmin on Suomen luterilainen kirkko vastustanut jyrkästi laillistamattomassa parisuhteessa elämistä. Kulttuurihistoriallisesti asia liittyy avioliiton merkitykseen yhteiskunnassa. Naimattoman miehen ja naisen yhteiselo mahdollistui salavuoteuden rangaistavuuden poistuttua Suomen rikoslaista 1926. Sosiaalisesti hyväksyttäväksi asia tuli vasta paljon myöhemmin.

[muokkaa] Sosiaalipolitiikka

Avoliitto ei ole siviilisääty, vaikka jopa viranomaisten lomakkeissa tällainen vaihtoehto toisinaan esiintyy.

Avoliitossa eläminen ei tuo molemminpuolisen elatusvelvollisuutta avioliiton solmimisen tavoin. Lainsäädännön yhtenä perustana on ollut turvata heikommassa asemassa olevan perusturva ja -turvallisuus. Ajoittain on katsottu yhdessä asumisen rinnastuvan avioliittoon yhteisasumisen purkautumistilanteessa tai perinnönjaossa ja oletettu asuinkumppanin elättävän ”kämppäkaverinsa” aviopuolison tavoin. Heikommassa asemassa oleva on jäänyt ilman sosiaaliturvaa. Yhteinen osoite ei tuo kummallekaan elatusvelvollisuutta toisen osalle tai oikeutta vaatia elatusta toiselta.

Sosiaali- ja perhepolitiikan haasteena Suomessa on ymmärtää perheen alkuperäinen merkitys perheenjäsenten elatuksen ja elämän turvaajana.kenen mukaan? Perhe on perinteisesti turvannut jäsenilleen ruoan ja lämpimän nukkumapaikan. Tätä perinnettä jatkaa myös nykyinen lainsäädäntö aviopuolisoiden elatusvelvollisuuksineen. Haaste muodostui kun yleinen sosiaalinen paheksuttavuus susiparina eli laillistamattomassa parisuhteessa elämiseltä hävisi 1900-luvun viimeisen kolmanneksen kuluessa. Tällöin huomattiin, että virallista perhettä perustamattomat saivat yhteiskunnan tukea enemmän kuin perheen virallisesti (avioliitolla) perustaneet. Silloin lähdettiin yhdenmukaistamaan tukia hakemalla perusteita millä avopareja voitaisiin kohdella samalla tavalla kuin aviopareja.lähde?

[muokkaa] Suomen lainsäädäntöä vuonna 2006

Suomen laissa mainitaan avoliitto vain Työttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290) ja Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/364). Ensin mainitussa: ”...jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista”. Jälkimmäisessä: ”avoliitosta ... on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...”. Missään ei määritetä mitä tarkoitetaan ”avioliitonomaisilla olosuhteilla”.

Juridisessa mielessä avoliittoa ei muutoin ole olemassakaan. Niin sanottu avoliito ei perusta minkäänlaista liittoa henkilöiden välille. Heillä voi olla erilaisia sopimuksia keskenään aivan kuten keillä tahansa henkilöillä mutta, päinvastoin kuin avioliitto, ei avoliitto niitä aikaansaa. Kuten edellä olevasta ilmenee, ei Suomen nykyisessä lainsäädännössä ole yksiselitteisesti määritetty käsitettä avoliitto. Laeissa opinto- ja muista sosiaalisista etuuksista sekä verolainsäädännössä on kuitenkin paikoittain käsitelty tilanteita joihin yleisesti liitetään termi avoliitto. Lainsäädännössä tällöin useimmiten käytetty ilmausta ”...miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa...”. Mitä nämä avioliitonomaiset olosuhteet kulloinkin tarkoittavat jää viime kädessä eri oikeusasteiden tapauskohtaisesti ratkottavaksi.

Ymmärrettäessä avoliitto vain synomyymiksi eri sukupuolta olevalle asuinkumppanuudelle on selvää, että

  • mahdollisten lasten isyys, huolto ja elatus,
  • perinnönjako,
  • taloudelliset sitoumukset ja
  • asuinkumppaneiden keskinäinen elatusvelvollisuus (lähinnä sen puuttuminen)

käsitellään eri tavoin kuin keskenään avioliiton solmineiden henkilöiden osalta.

[muokkaa] Verotus

Suomessa aviopareja yhteisverotetaan eräissä tilanteissa. Tuloverolaissa määritetään puolisoina käsiteltäviksi myös: ”avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneet henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.” Säädöksen tulkinnassa on useimmiten jätetty ”avioliitonomaiset olosuhteet” tarkoittamaan vain yhteistä osoitetta ja tukeuduttu väestörekisteristä todennettavaan ilmauksen jälkiosaan. Tältä osin ei verotuksessa ole juurikaan ollut epäselviä tilanteita tai tulkinnanvaraisia tapauksia.

Perintöverotuksessa aviopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan ja avopuoliso 3. veroluokkaan, missä perusvero on kolminkertainen. Kun ”avioleski” maksaa 50 000 euroa ylittävästä perinnöstään veroa 16 %, niin ”avoleski” maksaa vastaavasti 48 %. Lisäksi avioleski on oikeutettu vähentämään veronalaisesta perintöosuudestaan puolisovähennyksen 6 800 euroa.

Tietyillä ehdoilla avopuoliso perintöverotuksessa rinnastetaan aviopuolisoon. ”Jos perinnönjättäjään ja hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa eläneeseen henkilöön sovelletaan kuolinvuodelta toimitettavassa tuloverotuksessa tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentin puolisoita koskevia säännöksiä, luetaan perinnönjättäjän kanssa elänyt henkilö I veroluokkaan.” (Perintö- ja lahjaverolaki 11 § 3 mom.) Edellä oleva tarkoittaa, että avopuoliso kuuluu 1. veroluokkaan, jos puolisoilla on/on ollut yhteinen lapsi, tai jos he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa.

Oleellinen perintöverotukseen vaikuttava tekijä on aviopuolison avio-oikeus. Sen perusteella vähemmän omistava leski saa kuolleen puolisonsa varoista tasinkoa, joka on verosta vapaata.

Esimerkki: Lapsettoman perittävän omaisuus käsittää 200 000 euroa, eloon jääneellä puolisolla (avio-/avo-) ei ole omaa varallisuutta.

AVIOLESKI saa 200 000 euroa, mistä avio-oikeuden nojalla 100 000 euroa ja perintönä 100 000 euroa. Perintövero on 12 647 euroa. Veroprosentti on 12,6. Koko 200 000 euron saannosta laskettu veroprosentti on 6,3.

AVOLESKI saa testamentin nojalla 200 000 euroa, mistä maksaa perintöveroa 89 205 euroa. Veroprosentti on 44,6.

HUOMAUTUS: Perintövero muuttui 1.1.2008, jolloin myös avopuolisoiden verotuskäyntöön tuli muutoksia. Yllä olevat tiedot ovat osittain vanhentuneita, esimerkiksi avopuolisoiden kolminkertaista verotusta ei enää ole. Katso Perintövero.

[muokkaa] Sosiaaliturva ja opintososiaaliset etuudet

Suomalaisessa sosiaaliturvassa on perusteena, että jokainen, joka ei omalla toiminnallaan tai häneen nähden elatusvelvollisen tuella tai muuten saa riittävää elatusta, on oikeutettu yhteiskunnan tukeen. Tällä perusteella yhteiskunnan tukeen olisi oikeutettu varaton ja tuloton henkilö, joka asuu avioliittoa solmimatta yhdessä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tukeen ei kuitenkaan ole oikeutettu avioliitossa elävä henkilö vaikka ei asuisikaan aviopuolisonsa kanssa. Edellinen olettaen, että toisella asuinkumppanilla, tai aviopuolisolla, on varoja tai tuloja yli henkilökohtaisen minimitarpeensa. Tältä osin on kuitenkin säädetty, että ”miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa” käsitellään kuten aviopuolisoita, vaikka elatusvelvollisuutta ei olekaan, ja toisen tulot otetaan huomioon toisen tuentarpeen tarveharkinnassa. Huomattava on, että avioliitonomaisia olosuhteita ei ole laissa määritelty ja tältä osin sosiaaliturvan asiakkaat joutuvat toisinaan varsin vaikeaan asemaan. Edelliset koskevat nyös eri opintososiaalisia etuuksia.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto
Henkilökohtaiset työkalut