Klemens Aleksandrialainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klemens Aleksandrialainen

Klemens Aleksandrialainen (Titus Flavius Clemens) (n. 150 – n. 211/216) oli Aleksandrian kristillisen kirkon ensimmäinen tunnetumpi jäsen, ja sen tunnetuin opettaja. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestä kristinuskoon ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua.[1]

Pantainoksen kuoltua vähän ennen vuotta 200 tuli Klemensistä kateketiikkakoulun johtaja. Hän joutui kuitenkin lähtemään Aleksandriasta Septimius Severuksen toimeenpanemien vainojen (202 tai 203) aikana. Klemens toimi lyhyen aikaa Jerusalemin piispana kunnes muutti Kappadokiaan, jossa hän kuoli 215.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemensin kirjallinen työ on laaja. Hänen saamansa koulutuksen laatu näkyy siinä, että hän siteeraa jatkuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoissaan yli 1500 kohtaan Vanhassa testamentissa ja liki 2000 kohtaan Uudessa testamentissa.[2]

  • Protreptikos (Kehotus)
  • Paidagogos (Opettaja)
  • Stromata (Sekalaisia)

Teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klemens painotti hidasta hengellistä kypsymistä, joka seurasi ihmistä läpi elämän. Kaikki inhimilliseen elämään kuuluva, kuten koulu, avioliitto ja lapset, ovat tärkeää hengellisien kehityksen kannalta. Klemensin mukaan jokainen hetki - etenkin kodin arjessa - on täynnä jumalallista tarkoitusta.[3]

Klemens kuvailee Jumalaa ajan ja paikan ulkopuolella olevaksi, minkä vuoksi ihmisen on mahdotonta kuvailla häntä. Tämän vuoksi Jumalan tarvitsi ilmestyä Jeesuksen kautta ihmisille, jotta ihmiset voisivat oppia tuntemaan hänet. Klemens on ensimmäinen joka esittää apofaattisen teologian, jolla hän pyrkii kuvailemaan Jumalaa. Apofaattisessa metodissa kuvaillaan mitä Jumala ei ole, ja siten pyritään rajaamaan tarkempaa tietoa Jumalasta. Hän kuitenkin käyttää Jumalasta termiä semper major, aina suurempi, millä hän tarkoittaa että Jumala on aina jotain ihmisen luomaa käsitettä suurempi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Halldorf 2000, s. 71
  2. a b Halldorf 2000, s. 72
  3. Halldorf 2000, s. 73-74
  4. Halldorf 2000, s. 76-77

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisen teologian ja filosofian historia
Merkittävimmät apostoliset isät ja kirkkoisät

Klemens I | Ignatios | Polykarpos | Papias | Hermas | Justinos Marttyyri | Irenaeus | Klemens Aleksandrialainen | Tertullianus | Origenes | Cyprianus | Eusebios Kesarealainen | Athanasios Suuri | Basileios Suuri | Gregorios Nazianzilainen | Gregorios Nyssalainen | Epifanios | Johannes Khrysostomos | Ambrosius | Hieronymus | Augustinus | Leo Suuri | Pseudo-Dionysios Areopagita | Gregorius Suuri