Karoliiniarmeijan herätys
Karoliiniarmeijan herätys eli karoliinipietismi oli Ruotsin karoliiniarmeijan vangiksi jääneiden upseerien keskuudessa syntynyt herätysliike. Herätys syntyi kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 1711–1721 Tobolskissa, Siperiassa. Herätyksen innoittaja oli Hallen professori August Hermann Francke. Tunnetuimpia karoliinipietistejä oli majuri Carl Johan Creutz, Poltavan vanki ja tuleva herätyssaarnaaja sekä eversti Peter Stierncrantz, myöhemmin Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra.[1]
Herätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karoliinipietismin sisältö oli sotilaille tyypillistä kunnian kulttuuria, jossa heränneiden karoliiniupseerien uusi tehtävä oli palvella kuninkaansa sijasta Jumalaa. Usko oli jatkuvaa taistelua ja kilvoittelua uuden elämän tiellä, jonka päämäärä oli iankaikkinen ilo. Pietistinen herätysyhteisö tarjosi mahdollisuuden jatkaa karoliiniupseerin elämää sotilaallisesta romahduksesta huolimatta.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1709 Ruotsin suurvalta kävi taistelua Ukrainan Poltavassa, joka päättyi tappioon Venäjää vastaan. Monet Ruotsin karoliiniupseereista päätyivät sotavankeuteen Venäjälle ja Siperiaan. Karoliiniarmeijan elämään ja sotakulttuuriin kuuluivat luonnollisena piirteenä hartauselämä ja hengellinen kurinalaisuus. Karoliiniarmeija oli luterilaisen uskon esitaistelija Kustaa II Aadolfin perinnön mukaisesti. Osa upseeriherätyksen piirteistä palautuu karoliiniarmeijan hurskauteen.[1]
Ensimmäisen kerran karoliiniarmeija oli yhteydessä pietismiin vuosina 1705–1707 Sleesin ja Saksin sotaretkellä. Karoliiniarmeija oli leiriytynyt myös Riikaan, joka oli yksi Hallen pietismin keskuksista. Poltavan taistelu käytiin kesäkuussa 1709. Tappion seurauksena noin 1 500 vankia vietiin vangiksi eri paikkakunnille Siperiaan. Ensimmäiset vangit saapuivat Tobolskiin vuonna 1711 ja vapautuivat kymmenen vuoden kuluttua, kun Uudenkaupungin rauha päätti isonvihan.[1]
Herätys vankien keskuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tobolskissa karoliinivankien keskuuteen levisi pietistinen herätys, joka kosketti erityisesti upseeristoa. Tobolskin sotilaat muodostivat vankeuden pitkittyessä oman yhteisön kirkkoineen ja kouluineen. Koulun perutaja oli eräs herätyksen aktiivisimmista upseereista, kapteeni Curt Friedrich von Wreech. Vuonna 1714 Tobolskiin perustettiin myös sairaala.[1]
August Herman Francke sai kuulla Ruotsin armeijan upseerien ahdingosta ja lähetti heille avustuksia ja pietististä kirjallisuutta. Kirjeenvaihdon avulla Siperiaan syntyi yksi Hallen pietismin keskuksista. Heränneet karoliinit tulivat tunnetuiksi myös Euroopassa.[1]
Sotavankeuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotavankeuden jälkeen karoliiniupseerit toivat uskonnolliset ajatukset mukanaan. Karoliiniarmeijan herätyksen seurauksena syntyivät muun muassa Erikinpoikien uskonliike Kokkolan ja Pedersören seudulla sekä kartanopietismi Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson aateliskartanoissa.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||