Württembergin pietismi
Württembergin pietismi oli eräs pietismin suunnista, joka syntyi Saksan Württembergissä. Württembergin pietismin tunnetuin edustaja oli Johann Albrecht Bengel (1687–1752). Bengel ja Württembergin pietistit korostivat kiliasmia eli oppia tuhatvuotisesta valtakunnasta. Bengel ennusti sen alkavan vuonna 1836. Württembergiläisille oli keskeistä ajatus parempien aikojen toivosta ja vaikutti myöhemmin sosiaalivaltion syntyyn.[1] Württembergin pietismi oli lujin ja viimeisin pietistinen suuntaus Saksassa.[2]
Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Württembergin pietismissä ymmärrettiin hyvin konkreettisesti Raamatussa esiintyvä ajatus Jumalan valtakunnasta. Bengelin tulkinnan mukaan Raamattu oli linnake opille, historialle ja maailmanselitykselle. Sitä totetuttavaksi kansanliikkeeksi järjestäyduyttiin punaisten lippujen hulmutessa.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskellessaan Tübingenin yliopistossa, Bengel perehtyi Arndten, Spenderin ja Francken teologiaan. Francken tavoin Bengel oli eksegeetti ja julkaisi muun muassa Uuden testamentin kreikankielisen laitoksen ja kirjoitti kommentaareja Raamatun kirjoihin. Bengelin vaikutuksesta ajatus tuhatvuotisesta valtakunnasta sai sijaa pietistien keskuudessa myös siellä, mihin württembergiläinen pietismi ei liikkeenä yltänyt.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.