George Best

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Best
George Bestiä esittävä seinämaalaus Belfastissa.
Henkilötiedot
Koko nimi George Best
Syntymäaika 22. toukokuuta 1946
Syntymäpaikka Belfast, Pohjois-Irlanti
Kuolinaika 25. marraskuuta 2005
Kuolinpaikka Lontoo, Englanti
Lempinimi The Belfast Boy
The Fifth Beatle
Junioriseurat
1961–1963 Manchester United
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1963–1974 Manchester United 361 (138)
1973 Dunstable Town 0 (0)
1974 Jewish Guild 5 (0)
1975 Stockport County 3 (2)
1975–1976 Cork Celtic 3 (0)
1976, 1977, 1978 Los Angeles Aztecs 55 (27)
1976–1978 Fulham 42 (8)
1979, 1980 Fort Lauderdale Strikers 28 (6)
1979–1980 Hibernian 17 (3)
1979–1980, 1981 San Jose Earthquakes 56 (21)
1983 Bournemouth 5 (0)
1983 Brisbane Lions 4 (0)
1984 Tobermore United 1 (0)
Yhteensä 580 (204)
Maajoukkue
1964–1978 Pohjois-Irlanti 37 (9)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

George Best (22. toukokuuta 1946 Belfast25. marraskuuta 2005 Lontoo) oli pohjoisirlantilainen jalkapalloilija. Hän pelasi uransa hyökkääjänä ennen kaikkea Manchester Unitedissa 1960-luvulla, jossa hän voitti kaksi mestaruutta ja Euroopan Cupin. Best tunnettiin häikäisevästä henkilökohtaisesta taidosta, mutta myös boheemista elämäntavastaan. Alkoholiongelma piti hänet skandaalijulkisuudessa uran jälkeenkin.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Best syntyi Belfastissa 22. toukokuuta 1946 kuusilapsisen perheen esikoisena. Hän oli nuoresta pitäen innokas jalkapallon suhteen ja kannatti siihen aikaan huipulla ollutta Wolverhampton Wanderersia. Best oli lahjakas opiskelija, mutta ryhtyi pinnaamaan tunneilta päädyttyään rugbyyn suuntautuneeseen kouluun. Pian hän siirtyi toiseen, jalkapalloon suuntautuneeseen, kouluun.[1]

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manchester United[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bestin taidot huomattiin 15-vuotiaana, kun Manchester Unitedin tarkkailija näki hänen pelaavan. Hän matkusti ystävänsä Eric McMordien kanssa Manchesteriin 1961, mutta he palasivat pian takaisin kärsittyään koti-ikävästä. Best palasi ja pääsi pelaamaan Unitedin edustusjoukkueessa ensi kerran syyskuussa 1963. Alkukauden aikana hän vakiinnutti paikkansa jo avauskokoonpanossa.[1]

Matt Busbyn valmentama Manchester United saavutti Bestin, Denis Law'n ja Bobby Charltonin johdolla 1. divisioonan mestaruuden 1965 ja uudestaan 1967. Liigan ohella United menestyi myös Euroopan Cupissa. Kaudella 1965–1966 se ei vielä yltänyt mestaruuteen asti, mutta puolivälierässä portugalilaista Benficaa vastaan Best teki vieraskentällä kaksi loisteliasta maalia pelin alkuhetkillä ja United voitti lopulta 5–1. Bestiä alettiin hiustyylinsä vuoksi kutsua The Fifth Beatleksi (suom. Beatlesin viides jäsen). Kauden 1967–1968 päätteeksi United sai pitkään metsästämänsä Euroopan Cupin mestaruutensa, ja Best valittiin sekä Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi että vuoden pelaajaksi Englannissa.[1][2]

Voiton jälkeen Manchester United alkoi hitaasti taantua. Best oli edelleen nuori ja loistava pelaaja, mutta muut tähdet alkoivat jo ikääntyä. Suuresta suosiosta nauttiva Best puolestaan juhli usein, ja hänen naisseikkailunsa olivat usein lehtien etusivuilla. Hän jäi pois harjoituksista ja ajautui erimielisyyksiin niin Charltonin kuin Busbyn ja häntä päävalmentajana seuranneiden Wilf McGuinnessin ja Frank O'Farrellin kanssa. Parhaimmillaan Best kantoi koko joukkuetta, ja hän oli Unitedin paras maalintekijä viitenä kautena peräkkäin vuosina 1967–1972. Hänen juomisongelmansa kuitenkin pahenivat, eikä hän enää pystynyt kantamaan vastuuta ja keväällä 1972 hän ilmoitti lopettavansa uransa. Syksyllä Best oli kuitenkin taas mukana, mutta ongelmat jatkuivat. Hänet laitettiin siirtolistalle joulukuussa, mutta uusi valmentaja Tommy Doherty otti hänet takaisin. Viimeisen ottelunsa Unitedissa Best pelasi 1. tammikuuta 1974.[1][2]

Kiertolainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manchester Unitedin jälkeen Best pelasi ensin lyhyen ajan eteläafrikkalaisessa Jewish Guildissa, mutta keskittyi uhkapeleihin ja juomiseen. Sen jälkeen hän vieraili lyhyesti Dunstable Townissa, Stockport Countyssa ja Cork Celticissä ennen kuin siirtyi Yhdysvaltoihin NASL:n Los Angeles Aztecsiin.[3]

Vuosina 1976–1981 hän pelasi NASL:ssa Aztecsien ohella myös Fort Lauderdale Strikersissa ja San Jose Earthquakesissa sekä kävi Englannissa Fulhamissa ja Skotlannissa Hibernianissa.[3]

Best pelasi yksittäisiä otteluita vielä muutamissa alempien sarjojen joukkueissa ennen lopettamistaan 1983.[4]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Best valittiin Pohjois-Irlannin maajoukkueeseen 1964. Hän pelasi vuosina 1964–1977 yhteensä 37 maaottelua ja teki niissä yhdeksän maalia.[3] Bestin maajoukkueuran aikana Pohjois-Irlanti ei selvinnyt Euroopan-mestaruuskilpailujen tai maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Kun Pohjois-Irlanti pääsi 1982 MM-kisoihin, päävalmentaja Billy Binghamia painostettiin ottamaan 36-vuotias Best mukaan joukkueeseen vaikka edellisestä Bestin maaottelusta oli viisi vuotta. Bingham ei kuitenkaan taipunut ja päätti olla ottamatta Bestiä mukaan.[5]

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The United Trinity: George Best, Denis Law ja Bobby Charlton.

Pelaajauransa jälkeen Best pysyi julkisuudessa ja toimi muun muassa televisiokommentaattorina ja puhujana illallistilaisuuksissa. Hän erosi 1986 ensimmäisestä vaimostaan, Angela MacDonald-Janesista, jonka kanssa hänellä oli yksi lapsi. Bestillä oli useita suhteita, ja 1995 hän meni naimisiin Alex Purseyn kanssa. Avioliitto Purseyn kanssa kesti vuoteen 2004 asti.[1]

Best kärsi jatkuvasti alkoholismista, ja hänelle tehtiin maksansiirto 2002 hänen kärsittyään pahasta maksakirroosista. Maksansiirto, voimakas lääkitys sekä yhä jatkunut alkoholismi heikensivät hänen immuunijärjestelmää, mikä altisti hänet sairauksille ja infektioille. 1. lokakuuta 2005 Best hakeutui sairaalaan flunssan oireita valittaen. Sairaalassa ollessa hänelle kehittyi munuaistulehdus ja marraskuun alussa keuhkotulehdus. Bestillä havaittiin sisäistä verenvuotoa 23. marraskuuta, ja hän menehtyi kahta päivää myöhemmin.[6]

Bestin kuoleman jälkeen muun muassa Belfastin lentokenttä nimettiin uudelleen hänen mukaansa George Best Belfast City Airportiksi ja Ulster Bank julkaisi viiden punnan muistosetelin.[7][8] Vuonna 2008 Manchester United pystytti Old Traffordin viereen Bestin, Denis Law'n ja Bobby Charltonin patsaan.[9]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurajoukkueessa
Henkilökohtaiset

[1][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ponting, Ivan: Obituary: George Best 26.11.2005. The Independent. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  2. a b Glanville, Brian: Obituary: George Best 25.11.2005. The Guardian. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  3. a b c George Best factfile 14.7.2003. The Guardian. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  4. George Bestin pelaajatilastot football-history.net. Viitattu 29.4.2011. (englanniksi)
  5. George Best – Football’s tragic playboy prince FIFA. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
  6. Football legend George Best dies 25.11.2005. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
  7. Best family proud of airport name 22.5.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
  8. Bank note honour for George Best 26.11.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
  9. Man Utd 'trinity' statue unveiled 26.11.2006. BBC. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)
  10. Galvin, Robert: Football Hall of Fame – George Best National Football Museum. Viitattu 29.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]