Michel Platini
Sivulta puuttuu 
Michel François Platini (s. 21. kesäkuuta 1955 Jœuf, Ranska) on ranskalainen entinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja sekä nykyinen jalkapallovaikuttaja. Tällä hetkellä hän toimii Euroopan jalkapalloliiton Uefan puheenjohtajana. Platinin italialaistaustainen isä Aldo toimi pitkään jalkapalloseura AS Nancy-Lorrainen urheilutoimenjohtajana.
Sisällysluettelo |
Ura pelaajana [muokkaa]
Ura [muokkaa]
Keskikentän pelintekijänä tunnettu Platini valittiin uransa aikana kolme kertaa peräkkäin Euroopan parhaaksi pelaajaksi.[1]
Platini aloitti ammattilaisuransa AS Nancy-Lorrainen riveissä vuonna 1972, mutta oli jo ennen sitä tullut hylätyksi Metzin testissä. Hän edusti Nancy-Lorrainea seitsemän kautta ja saavutti seuran riveissä yhden Ranskan cupin voiton. Platini siirtyi Saint-Étienneen vuonna 1979. Saint-Étiennen riveissä hän saavutti yhden Ranskan-mestaruuden. Vuonna 1982 Platini siirtyi Juventuksen riveihin Italiaan. Hän pelasi Juventuksessa uransa parhaat vuodet. Platini saavutti seuran riveissä muun muassa kaksi Italian-mestaruutta, Italian cupin voiton, Cup-voittajien cupin voiton, Euroopan cupin voiton ja Intercontinental Cupin voiton. Hän voitti lisäksi Serie A:n maalikuninkuuden kolme kertaa.
Platinin Juventus pelasi syyskuussa 1984 Euroopan cupin 1. kierroksella Tampereella Ilvestä vastaan. Ottelu Tampereella päättyi 0–4, ja Platini teki ottelussa yhden maalin rangaistuspotkusta (Paolo Rossi vastasi hattutempusta). Toisessa osaottelussa Torinossa lokakuussa Platini teki kaksi maalia, ottelun päättyessä 2-1. Yhteistulos oli näin 6–1 Juventuksen hyväksi. Juventus voitti lopulta tuolla kaudella kyseisen cupin, voittaen surullisenkuuluisassa loppuottelussa Liverpoolin Brysselin Heysel-stadionilla.
Ranskan maajoukkueessa Platini pelasi vuosien 1976 ja 1987 välisenä aikana 72 ottelua ja teki niissä 41 maalia. Platini on ranskan maajoukkueen kautta aikojen toiseksi paras maalintekijä. Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuosina 1978, 1982 ja 1986 sekä EM-kisoissa vuonna 1984. Platini johti kapteenina Ranskan mestariksi vuoden 1984 EM-kotikisoissa ja voitti myös kisojen maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan. MM-kisoissa hänen parhaaksi saavutuksekseen jäi kolmas sija vuonna 1986.
Seurat [muokkaa]
- 1972–1979
Nancy-Lorraine - 1979–1982 Saint-Étienne
- 1982–1987
Juventus
Saavutukset [muokkaa]
- Ranskan cupin voitto 1978
- Ranskan-mestaruus 1981
- Italian-mestaruus 1984, 1986
- Italian cupin voitto 1983
- Cup-voittajien cupin voitto 1984
- UEFA Super Cupin voitto 1984
- Euroopan cupin voitto 1985
- Intercontinental Cupin voitto 1985
- EM-kulta 1984
- MM-pronssi 1986
- Serie A:n paras maalintekijä 1983, 1984, 1985
- EM-kisojen paras maalintekijä 1984
- Kultainen pallo 1983, 1984, 1985
- World Soccerin vuoden pelaaja 1984, 1985
Ura valmentajana [muokkaa]
Platini toimi Ranskan maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 1988 vuoteen 1992. Hänen pestinsä Ranskan valmentajana ei ollut erityisen menestyksekäs, sillä maa ei selviytynyt vuoden 1990 MM-kisoihin ja jäi vuoden 1992 EM-kisoissa alkulohkoon.
Ura johtotehtävissä [muokkaa]
Platini on toiminut Uefan ja Fifan hallitusten jäsenenä sekä Ranskan jalkapalloliiton varapuheenjohtajana. Hän toimi myös Ranskassa järjestettyjen vuoden 1998 MM-kisojen järjestelykomitean puheenjohtajana.
Uefan puheenjohtajaksi nelivuotiskaudelle Platini valittiin tammikuussa 2007. Hän voitti äänestyksessä istuvan puheenjohtajan Lennart Johanssonin äänin 27–23.[2]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ European Footballer of the Year ("Ballon d'Or") rsssf.com. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Michel Platini Uefan puheenjohtajaksi mtv3.fi. 26.1.2007. MTV Media. Viitattu 1.7.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michel Platini Wikimedia Commonsissa- Uutinen puheenjohtajavalinnasta Uefan sivuilla (englanniksi)
- Esittely Fifan sivuilla (englanniksi)
- Pelaajaesittely Planet World Cupin sivuilla (englanniksi)
- Pelaajaesittely FootballDatabase-tietokannassa (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta | Edeltäjä: Lennart Johansson |
Uefan puheenjohtaja 2007– |
Seuraaja: ei toistaiseksi |
1956: 
Matthews • 1957: 
Di Stéfano • 1958: 
Kopa • 1959: Di Stéfano • 1960: Suárez • 1961: 
Sivori • 1962: 
Masopust • 1963: 
Jašin • 1964: 
Law • 1965: 
Eusébio • 1966: Charlton • 1967: 
Albert • 1968: 
Best • 1969: Rivera • 1970: 
Müller • 1971: 
Cruijff • 1972: Beckenbauer • 1973: Cruijff • 1974: Cruijff • 1975: Bloh’in • 1976: Beckenbauer • 1977: 
Simonsen • 1978: Keegan • 1979: Keegan • 1980: Rummenigge • 1981: Rummenigge • 1982: Rossi • 1983: Platini • 1984: Platini • 1985: Platini • 1986: Bjelanov • 1987: Gullit • 1988: Van Basten • 1989: Van Basten • 1990: Matthäus • 1991: Papin • 1992: Van Basten • 1993: Baggio • 1994: 
Stoitškov • 1995: 
Weah • 1996: Sammer • 1997: 
Ronaldo • 1998: Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Figo • 2001: Owen • 2002: Ronaldo • 2003: 
Nedvěd • 2004: 
Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: C. Ronaldo
1960 .svg){kind=small}
Igor Netto | 1964 .svg){kind=small}
Fernando Olivella | 1968 Giacinto Facchetti | 1972 Franz Beckenbauer | 1976 Anton Ondruš | 1980 Bernard Dietz | 1984 Michel Platini | 1988 Ruud Gullit | 1992 Lars Olsen | 1996 Jürgen Klinsmann | 2000 Didier Deschamps | 2004 
Theodoros Zagorakis | 2008 Iker Casillas | 2012 Iker Casillas
Batteux (1955-62) • Guérin (1962–66) • Arribas ja Snella (1966) • Fontaine (1967) • Dugauguez (1967-68)
Boulogne (1969–73) • Kovács (1973–75) • Hidalgo (1976–84) • Michel (1984-88)
Platini (1988–92) • Houllier (1992–93) • Jacquet (1993–98) • Lemerre (1998–2002) • Santini (2002–04)
Domenech (2004–2010) • Blanc (2010–2012) • Deschamps (2012–)
