Didier Deschamps

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Didier Deschamps
Didier Deschamps 2011.jpeg
Henkilötiedot
Koko nimi Didier Claude Deschamps
Syntymäaika 15. lokakuuta 1968 (ikä 45)
Syntymäpaikka Bayonne, Ranska
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 174 senttimetriä
Lempinimi Didi
Seura
Seura Ranskan maajoukkue
Tehtävä Päävalmentaja
Junioriseurat
1976–1983 Bayonne
1983–1985 Nantes
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1985–1989 Nantes 111 (4)
1989–1994 Marseille 123 (6)
1990–1991 Bordeaux (laina) 29 (3)
1994–1999 Juventus 124 (4)
1999–2000 Chelsea 27 (0)
2000–2001 Valencia 13 (0)
Yhteensä 427 (17)
Maajoukkue
1988–1989 Ranska U21 18 (0)
1989–2000 Ranska 103 (4)
Valmennusura
2001–2005 Monaco
2006–2007 Juventus
2009–2012 Marseille
2012– Ranskan maajoukkue

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Didier Claude Deschamps (s. 15. lokakuuta 1968 Bayonne, Akvitanian hallintoalue, Ranska) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja. Heinäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajaurallaan puolustavana keskikenttämiehenä viihtynyt Deschamps edusti Nantesia, Marseillea, Bordeaux'ta, Juventusta, Chelseaa ja Valenciaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Ranskan mestaruutta, kolme Italian mestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa, Intercontinental Cupin voiton ja FA Cupin voiton.

Ranskan maajoukkueessa Deschamps pelasi 103 ottelua ja teki niissä 4 maalia. Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuonna 1998 sekä EM-kisoissa vuosina 1992, 1996 ja 2000. Deschamps toimi Ranskan kapteenina maan voittaessa mestaruuden vuoden 1998 MM-kotikisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut

Ranska

Italia

Englanti

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deschamps lopetti pelaajauransa vuonna 2001 ja ryhtyi samana vuonna AS Monacon päävalmentajaksi. Hän johti Monacon Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004, mutta erosi tehtävästään seuraavana vuonna. Juventuksen päävalmentajaksi Deschamps nimitettiin kesällä 2006. Hän johdatti Serie B:hen kabinettipäätöksellä pudotetun Juventuksen sarjan voittoon ja liiganousuun, mutta erosi tehtävästään kauden päätyttyä. [1]

Juventuksesta lähtönsä jälkeen Deschamps oli useiden siirtohuhujen kohteena. Toukokuussa 2009 Deschamps allekirjoitti vihdoin uuden valmennussopimuksen ja siirtyi kesällä 2009 Olympique de Marseillen peräsimeen. [2] Deschampsin johdolla Marseille lähti kauteen 2009–2010 taistelemaan mestaruudesta. Seuran 17 vuotta kestänyt kausi ilman pokaalia päättyi lopulta maaliskuun lopussa, kun Deschamps johdatti joukkueen Coupe de la Liguen voittoon. Ensimmäistä kertaa loppuottelussa esiintynyt Marseille kaatoi FC Girondins de Bordeaux'n 3–1. [3] Lopullisesti kauden kruunasi liigamestaruuden varmistuminen kaksi kierrosta ennen sarjan loppua. Mestaruus oli Marseillen ensimmäinen sitten kauden 1991–1992, jolloin Deschamps oli juhlimassa sitä pelaajana. [4]

Kaudella 2010/11 Olympique Marseille jatkoi hyviä esityksiään Deschampsin alaisuudessa. Mestarien liigassa Marseille eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tie katkesi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Manchester Unitedia vastaan. Avausottelu päättyi 0-0, mutta Old Traffordilla tuli tappio 2-1. Deschamps luotsasi OM:n toistamiseen Coupe de la Liguen mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Montpellier HSC 1-0. [5] Keväällä 2011 Deschampsin ja OM:n seurajohdon kerrottiin ajautuneen erimielisyyksiin seuran kehittämisestä. Liigamestaruuden karattua Lille OSC:lle kasvoivat huhut Deschampsin siirtymisestä AS Roman tai Chelsean peräsimeen. Kesäkuun alussa Deschamps kuitenkin katkaisi huhuilta siivet allekirjoitettuaan kesään 2014 ulottuvan kaksivuotisen jatkosopimuksen OM:n kanssa. [6]

Kaudella 2011/12 Marseille pelasi kehnon liigakauden ja putosi jo syksyllä kauas mestaruuskamppailusta. Mestarien liigassa joukkue taisteli tiensä jatkoon alkulohkosta ja pudotti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Internazionalen, mutta puolivälierissä FC Bayern München oli parempi yhteismaalein 4-0. Synkkään kauteen lohdutusta toi seuran kolmas perättäinen Coupe de la Liguen mestaruus, kun Olympique Lyonnais kaatui finaalissa 1-0. [7]

Kesäkuussa 2012 Deschamps kertoi olevansa valmis jättämään Marseillen päävalmentajuuden kehnon kauden jälkeen. Deschampsin mukaan olosuhteet seurassa ovat sellaiset, ettei hänen jatkonsa palvele kummankaan osapuolen etuja. [8] Deschampsin ja Marseillen seurajohdon väliset keskustelut päättyivät tuloksettomina 30. kesäkuuta ja niitä on tarkoitus jatkaa uudelleen 2. heinäkuuta. Suurimmat kiistat koskevat rahan käyttöä: Deschamps haluaisi käyttöönsä suuremman pelaajabudjetin, jota seuran omistaja Marghareta Louis-Dreyfus ei ole valmis antamaan. Lisäksi Deschampsilla on erimielisyyksiä urheilutoimenjohtaja José Anigo kanssa. [9] Lopulta Marseille ilmoitti 1. heinäkuuta, ettei Deschamps jatka seuran päävalmentajana. [10]

Deschampsin jätettyä Marseille, huhut hänen siirtymisestään Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi alkoivat. Deschamps kieltäytyi jo kerran tehtävästä, mutta lopulta hän teki sopimuksen maan jalkapalloliiton kanssa 9. elokuuta. [11] Deschampsin johdolla Ranska pelasi vaikeat karsinnat MM-kisoihin 2014. Deschamps sai paljon kritiikkiä joukkueen aneemisista esityksistä ja erityisesti maalinteko-ongelmista. Syksyn 2013 aikana joukkue alkoi löytää peli-ilon ja kukisti esimerkiksi Australian 6-0 ja MM-karsinnoissa Suomen 3-0. [12][13] Lopulta Ranska sijoittui karsintalohkonsa kakkoseksi ja pelasi jatkokarsinnoissa Ukrainaa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi katastrofaaliseen 0-2 tappioon Kiovassa. Ranska nousi kuitenkin sillasta ja voitti kotonaan 3-0 edeten näin viidettä kertaa perättäin MM-lopputurnaukseen. [14] Karsintojen jälkeen Ranskan jalkapalloliitto teki Deschampsin kanssa vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen. [15]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Mestarien liigan voittanut kapteeni
1993
Seuraaja:
Mauro Tassotti
Edeltäjä:
Vincent Guérin
France Footballin vuoden pelaaja
1996
Seuraaja:
Lilian Thuram
Edeltäjä:
Jacques Santini
Laurent Blanc
France Footballin vuoden valmentaja
2003
2010
Seuraaja:
Paul Le Guen
Rudi Garcia
Edeltäjä:
Guy Lacombe
UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä
2004
Seuraaja:
Paul Le Guen
Edeltäjä:
Claude Puel
AS Monacon päävalmentaja
20019/2005
Seuraaja:
Jean Petit
Edeltäjä:
Fabio Capello
Juventuksen päävalmentaja
20062007
Seuraaja:
Claudio Ranieri
Edeltäjä:
Eric Gerets
Olympique de Marseillen päävalmentaja
20092012
Seuraaja:
Élie Baup