Didier Deschamps
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Didier Deschamps | |
| Syntymäaika | 15. lokakuuta 1968 (ikä 44) | |
| Syntymäpaikka | Bayonne, Aquitaine, Ranska | |
| Seura | ||
| Seura | ||
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1985–1989 1989–1990 1990–1991 1991–1994 1994–1999 1999–2000 2000–2001 |
114 (4) 17 (1) 29 (3) 106 (5) 124 (4) 27 (0) 8 (0) |
|
| Maajoukkue | ||
| 1989–2000 | 103 (4) | |
| Valmennusura | ||
| 2001–2005 2006–2007 2009–2012 2012– |
||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
||
Didier Deschamps (s. 15. lokakuuta 1968) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja. Heinäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana.
Sisällysluettelo |
Ura pelaajana [muokkaa]
Pelaajaurallaan puolustavana keskikenttämiehenä viihtynyt Deschamps edusti Nantesia, Marseillea, Bordeaux'ta, Juventusta, Chelseaa ja Valenciaa. Hän saavutti urallaan muun muassa kaksi Ranskan mestaruutta, kolme Italian mestaruutta, kaksi Mestarien liigan voittoa, Intercontinental Cupin voiton ja FA Cupin voiton.
Ranskan maajoukkueessa Deschamps pelasi 103 ottelua ja teki niissä 4 maalia. Hän edusti Ranskaa MM-kisoissa vuonna 1998 sekä EM-kisoissa vuosina 1992, 1996 ja 2000. Deschamps toimi Ranskan kapteenina maan voittaessa mestaruuden vuoden 1998 MM-kotikisoissa ja vuoden 2000 EM-kisoissa.
Meriitit pelaajana [muokkaa]
Kansainväliset kilpailut
- Maailmanmestaruus: 1998
- Euroopan mestaruus: 2000
- Mestarien liiga (2): 1993, 1996
- Intercontinental Cup: 1996
- UEFA Super Cup: 1996
Ranska
- Ranskan mestaruus (2): 1991, 1992
Italia
- Italian mestaruus (3): 1995, 1997, 1998
- Coppa Italia: 1995
- Italian supercup (2): 1995, 1997
Englanti
- FA Cup: 2000
Ura valmentajana [muokkaa]
Deschamps lopetti pelaajauransa vuonna 2001 ja ryhtyi samana vuonna AS Monacon päävalmentajaksi. Hän johti Monacon Mestarien liigan finaaliin vuonna 2004, mutta erosi tehtävästään seuraavana vuonna. Juventuksen päävalmentajaksi Deschamps nimitettiin kesällä 2006. Hän johdatti Serie B:hen kabinettipäätöksellä pudotetun Juventuksen sarjan voittoon ja liiganousuun, mutta erosi tehtävästään kauden päätyttyä. [1]
Juventuksesta lähtönsä jälkeen Deschamps oli useiden siirtohuhujen kohteena. Toukokuussa 2009 Deschamps allekirjoitti vihdoin uuden valmennussopimuksen ja siirtyi kesällä 2009 Olympique de Marseillen peräsimeen. [2] Deschampsin johdolla Marseille lähti kauteen 2009–2010 taistelemaan mestaruudesta. Seuran 17 vuotta kestänyt kausi ilman pokaalia päättyi lopulta maaliskuun lopussa, kun Deschamps johdatti joukkueen Coupe de la Liguen voittoon. Ensimmäistä kertaa loppuottelussa esiintynyt Marseille kaatoi FC Girondins de Bordeaux'n 3–1. [3] Lopullisesti kauden kruunasi liigamestaruuden varmistuminen kaksi kierrosta ennen sarjan loppua. Mestaruus oli Marseillen ensimmäinen sitten kauden 1991–1992, jolloin Deschamps oli juhlimassa sitä pelaajana. [4]
Kaudella 2010/11 Olympique Marseille jatkoi hyviä esityksiään Deschampsin alaisuudessa. Mestarien liigassa Marseille eteni alkulohkostaan jatkoon, mutta tie katkesi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Manchester Unitedia vastaan. Avausottelu päättyi 0-0, mutta Old Traffordilla tuli tappio 2-1. Deschamps luotsasi OM:n toistamiseen Coupe de la Liguen mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Montpellier HSC 1-0. [5] Keväällä 2011 Deschampsin ja OM:n seurajohdon kerrottiin ajautuneen erimielisyyksiin seuran kehittämisestä. Liigamestaruuden karattua Lille OSC:lle kasvoivat huhut Deschampsin siirtymisestä AS Roman tai Chelsean peräsimeen. Kesäkuun alussa Deschamps kuitenkin katkaisi huhuilta siivet allekirjoitettuaan kesään 2014 ulottuvan kaksivuotisen jatkosopimuksen OM:n kanssa. [6]
Kaudella 2011/12 Marseille pelasi kehnon liigakauden ja putosi jo syksyllä kauas mestaruuskamppailusta. Mestarien liigassa joukkue taisteli tiensä jatkoon alkulohkosta ja pudotti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Internazionalen, mutta puolivälierissä FC Bayern München oli parempi yhteismaalein 4-0. Synkkään kauteen lohdutusta toi seuran kolmas perättäinen Coupe de la Liguen mestaruus, kun Olympique Lyonnais kaatui finaalissa 1-0. [7]
Kesäkuussa 2012 Deschamps kertoi olevansa valmis jättämään Marseillen päävalmentajuuden kehnon kauden jälkeen. Deschampsin mukaan olosuhteet seurassa ovat sellaiset, ettei hänen jatkonsa palvele kummankaan osapuolen etuja. [8] Deschampsin ja Marseillen seurajohdon väliset keskustelut päättyivät tuloksettomina 30. kesäkuuta ja niitä on tarkoitus jatkaa uudelleen 2. heinäkuuta. Suurimmat kiistat koskevat rahan käyttöä: Deschamps haluaisi käyttöönsä suuremman pelaajabudjetin, jota seuran omistaja Marghareta Louis-Dreyfus ei ole valmis antamaan. Lisäksi Deschampsilla on erimielisyyksiä urheilutoimenjohtaja José Anigo kanssa. [9] Lopulta Marseille ilmoitti 1. heinäkuuta, ettei Deschamps jatka seuran päävalmentajana. [10]
Deschampsin jätettyä Marseille, huhut hänen siirtymisestään Ranskan maajoukkueen päävalmentajaksi alkoivat. Deschamps kieltäytyi jo kerran tehtävästä, mutta lopulta hän teki sopimuksen maan jalkapalloliiton kanssa 9. elokuuta. [11]
Meriitit valmentajana [muokkaa]
- Mestarien liiga
- Hopeaa: 2004
- Ranskan mestaruus: 2010
- Coupe de la Ligue (4): 2003, 2010, 2011, 2012
- Serie B: 2007
- UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2004
Viitteet [muokkaa]
- ↑ MTV3 Internet: Deschampsin ero Juventuksen peräsimestä varmistui (Luettu: 27. toukokuuta 2007)
- ↑ Didier Deschamps valmentamaan Marseillea
- ↑ Marseille end long wait
- ↑ Marseille end 18-year title drought!
- ↑ Taiwo tips final Marseille's way
- ↑ Deschamps jusqu'en 2014
- ↑ BRANDÃO DELIVERS COUPE DE LA LIGUE FOR OM
- ↑ Deschamps confirms desire to leave Marseille
- ↑ Entre désordre et inquiétudes
- ↑ Deschamps, c'est bien fini
- ↑ Didier Deschamps, nouvel entraîneur des Bleus: ce qu'il faut savoir
| Edeltäjä: – |
Mestarien liigan voittanut kapteeni 1993 |
Seuraaja: Mauro Tassotti |
| Edeltäjä: Vincent Guérin |
France Footballin vuoden pelaaja 1996 |
Seuraaja: Lilian Thuram |
| Edeltäjä: Jacques Santini Laurent Blanc |
France Footballin vuoden valmentaja 2003 2010 |
Seuraaja: Paul Le Guen Rudi Garcia |
| Edeltäjä: Guy Lacombe |
UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä 2004 |
Seuraaja: Paul Le Guen |
| Edeltäjä: Claude Puel |
AS Monacon päävalmentaja 2001–9/2005 |
Seuraaja: Jean Petit |
| Edeltäjä: Fabio Capello |
Juventuksen päävalmentaja 2006–2007 |
Seuraaja: Claudio Ranieri |
| Edeltäjä: Eric Gerets |
Olympique de Marseillen päävalmentaja 2009–2012 |
Seuraaja: Élie Baup |
Batteux (1955-62) • Guérin (1962–66) • Arribas ja Snella (1966) • Fontaine (1967) • Dugauguez (1967-68)
Boulogne (1969–73) • Kovács (1973–75) • Hidalgo (1976–84) • Michel (1984-88)
Platini (1988–92) • Houllier (1992–93) • Jacquet (1993–98) • Lemerre (1998–2002) • Santini (2002–04)
Domenech (2004–2010) • Blanc (2010–2012) • Deschamps (2012–)
1930
José Nasazzi | 1934
Gianpiero Combi | 1938
Giuseppe Meazza | 1950
Obdulio Varela | 1954
Fritz Walter | 1958
Hilderaldo Bellini | 1962
Mauro Ramos | 1966
Bobby Moore | 1970
Carlos Alberto Torres | 1974
Franz Beckenbauer | 1978
Daniel Passarella | 1982
Dino Zoff | 1986
Diego Maradona | 1990
Lothar Matthäus | 1994
Dunga | 1998
Didier Deschamps | 2002
Cafu | 2006
Fabio Cannavaro | 2010
Iker Casillas
1960
Igor Netto | 1964
Fernando Olivella | 1968
Giacinto Facchetti | 1972
Franz Beckenbauer | 1976
Anton Ondruš | 1980
Bernard Dietz | 1984
Michel Platini | 1988
Ruud Gullit | 1992
Lars Olsen | 1996
Jürgen Klinsmann | 2000
Didier Deschamps | 2004
Theodoros Zagorakis | 2008
Iker Casillas | 2012
Iker Casillas
Sivulta puuttuu