Claudio Ranieri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Claudio Ranieri
Claudio Ranieri.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Claudio Ranieri
Syntymäaika 20. lokakuuta 1951 (ikä 62)
Syntymäpaikka Rooma, Lazio, Italia
Seura
Seura Ranskan lippu AS Monaco
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1973–1974
1974–1982
1982–1984
1984–1986
Italian lippu AS Roma
Italian lippu FC Catanzaro
Italian lippu Calcio Catania
Italian lippu Palermo
6 (0)
225 (8)
92 (1)
40 (0)
Valmennusura
1987–1988
1988–1991
1991–1993
1993–1997
1997–1999
1999–2000
2000–2004
2004–2005
2007
2007–2009
2009–2011
2011–2012
2012–
Italian lippu Campania Puteolana
Italian lippu Cagliari Calcio
Italian lippu SSC Napoli
Italian lippu ACF Fiorentina
Espanjan lippu Valencia CF
Espanjan lippu Atlético Madrid
Englannin lippu Chelsea FC
Espanjan lippu Valencia CF
Italian lippu Parma FC
Italian lippu Juventus FC
Italian lippu AS Roma
Italian lippu Internazionale
Ranskan lippu AS Monaco

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Claudio Ranieri (s. 20. lokakuuta 1951) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Kesäkuusta 2012 lähtien hän on toiminut ranskalaisseura AS Monacon päävalmentajana.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranieri aloitti ammattilaisuransa AS Romassa 1973. Roman aika jäi yhteen kauteen, kun peliaikaa ei Niels Liedholmin alaisuudessa tippunut. Hän siirtyi 1974 FC Catanzaroon, jota edusti kaikkiaan kahdeksan kautta ja pelasi joukkueen paidassa 225 ottelua. Hän pelasi myös Calcio Cataniassa ja US Città di Palermossa ennen kuin lopetti uransa 1986.

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliuransa jälkeen Ranieri siirtyi valmentajaksi aloittaen pienen Campania Puteolanan peräsimessä 1987. Hän siirtyi Cagliari Calcioon 1988 nousten sardinialaisseuran luotsina maineeseen Italiassa. Hän nosti seuran kolmessa vuodessa Serie C1:stä aina Serie A:han saakka.

1991 Ranieri siirtyi SSC Napolin päävalmentajaksi. Menestystä ei tullut Diego Maradonan lähdön jälkeen toivotulla tavalla, ja Ranierin suurimmaksi saavutukseksi jäi Gianfranco Zolan tuominen onnistuneesti Maradonan tontille.

1993 Ranieri siirtyi ACF Fiorentinan peräsimeen. Hän johdatti firenzeläiset Serie A -nousuun heti ensimmäisellä kaudellaan. 1996 Fiorentina voitti Ranierin johdolla sekä Coppa Italian että Italian supercupin.

1997 Ranieri siirtyi Fiorentinasta Valencia CF:n päävalmentajaksi. Ranierin johdolla Valencia voitti Copa del Reyn 1999 ja joukkue pelasi myös Mestarien liigassa. Valenciassa suosittu Ranieri nosti huipulle nuoria lahjakkuuksia kuten Gaizka Mendietan, Miguel Angel Angulon ja David Albeldan. Lisäksi Ranierin aikana Valenciaan hankittiin sittemmin suurta suosiota nauttineet Santiago Cañizares Real Madridista ja Claudio López Racing Club de Avellanedasta.

Kaudeksi 1999-2000 Ranieri siirtyi Atlético Madridin peräsimeen, mutta tulokset eivät tyydyttäneet puheenjohtaja Jesus Giliä, ja Ranieri sai potkut.

Syyskuussa 2000 Ranieri korvasi maanmiehensä Gianluca Viallin lontoolaisseura Chelsean luotsina. Vain auttavasti englantia puhunut Ranieri joutui alkuaikoinaan taistelemaan kielivaikeuksien kautta, mutta espanjaa ja italiaa puhuneiden seuratovereiden avulla Ranieri sai viestinsä perille.

Ensimmäisellä kaudellaan Ranieri luotsasi Chelsean Valioliigassa kuudenneksi. Kesällä 2001 Ranieri uudisti joukkuetta rajusti myyden mm. fanien rakastaman Dennis Wisen ja hankkimalla seuraan mm. William Gallas'n, Emmanuel Petit'n, Boudewijn Zendenin Frank Lampardin isolla rahalla. Panostukset eivät tuottaneet aivan toivottua tulosta, sillä sijoitus oli liigassa taas kuudes eikä FA Cupin finaalistakaan irronnut voittoa.

Kaudella 2002-03 Chelsea pääsi jo lähemmäksi liigakärkeä ja selvisi Mestarien liigaan. Roman Abramovichin tultua seuran omistajaksi 2003 Ranieri sai käyttöönsä suuren siirtobudjetin. Italialaisluotsi oli kovassa puristuksessa, kun hänen paikalleen asetettiin jo Sven-Göran Erikssonia.

Kesällä 2003 Ranieri käytti siirtomarkkinoilla 120 miljoonaa puntaa hankkien mm. Damien Duffin, Juan Sebastián Verónin ja Hernan Crespon. Kaudella 2003-04 Chelsea sijoittui Valioliigassa toiseksi ja keräsi enemmän pisteitä kuin koskaan aikaisemmin. Uusi omistaja Abramovich kuitenkin erotti italialaisen toukokuussa 2004 nostaen portugalilaisen José Mourinhon hänen paikalleen.

Chelsea-potkujen jälkeen Ranieri palasi Valenciaan kesällä 2004. Hän tuli seuraan Rafael Benítezin menestyskauden jälkeen ja odotukset olivat korkealla. Ranieri hankki seuraan maanmiehiään kovin odotuksin. Marco Di Vaio, Stefano Fiore, Bernardo Corradi ja Emiliano Morretti eivät kuitenkaan onnistuneet sopeutumaan Espanjaan ja Valencian hyvä alku taittui lokakuussa kun joukkue voitti vain yhden seitsemästä ottelusta. Kun Internazionale rökitti Valenciaa Mestarien liigassa, tuli mitta Valencian johtoportaassa täyteen ja Ranieri sai potkut helmikuussa 2005.

Ranieri palasi valmennustehtäviin Valencia-potkujen jälkeen vasta helmikuussa 2007, kun Parma FC palkkasi hänet erotetun Stefano Piolin paikalle. Ranierin johdolla Parma onnistui välttämään putoamisen Serie A:sta ja kauden jälkeen hänelle sateli tarjouksia eri puolelta Eurooppaa.

Kesäkuussa 2007 hän teki kolmivuotisen sopimuksen Juventuksen kanssa Didier Deschampsin erottua tehtävistä. Ranierin johdolla Vanha Rouva lähti tavoittelemaan paikkaa Serie A:n mestaruuskamppailussa. Ensimmäinen kausi päättyi kolmanteen sijaan ja eroa mestari-Interiin kertyi peräti 13 pistettä. Kaudella 2008/09 tulokset eivät myöskään olleet odotettuja ja loppukauden seitsemän ottelun voitoton putki koitui Ranierin kohtaloksi. Hän sai potkut tehtävistään 18. toukokuuta 2009.[1]

Ranieri palasi Serie A:han kaudella 2009–2010, kun hänet nimettiin syyskuun alussa Luciano Spallettin korvaajaksi AS Roman valmentajaksi.[2] Ranierin johdolla Roma nousi ahdingosta aina mestaruuskamppailuun saakka. Hyvät otteet näkyivät myös Coppa Italiassa, jossa Roma eteni finaaliin, mutta taipui Internazionalelle. Serie A:ssa mestaruusmahdollisuudet elivät päätöskierrokselle saakka, mutta lopulta Roman upeaan nousuun piiskanneen Ranierin oli tyydyttävä kakkossijaan kahden pisteen erolla Internazionaleen. [3] Kausi 2010–2011 meni Romalta pahasti alakanttiin, ja Rainieri erosi helmikuussa 2011. Roma oli Seria A:ssa vasta kahdeksantena, ja joukkue kärsi ennen Ranierin eroa Mestarien liigan neljännesvälierissä tappion Šah’tar Donetskia vastaan.[4]

Syyskuussa 2011 Ranierista tuli Internazionalen uusi päävalmentaja. [5] Ranierin johdolla Internazionale ei saavuttanut odotettua tulostasoa ja vajosi kauden kuluessa kauas Mestarien liigaan oikeuttavista sijoituksista Serie A:ssa. Lopulta Ranieri ja Internazionale purkivat sopimuksensa maaliskuun lopulla 2012 seuran majaillessa kahdeksantena, 10 pistettä Mestarien liigan karsintoihin oikeuttavasta kolmannesta sijasta. [6]

Toukokuun lopussa 2012 Ranieri allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Ranskan Ligue 2:ssa pelaavan AS Monacon kanssa. [7] Ranierin johdolla paluuta huipulle tavoitteleva Monaco voitti Ligue 2:n mestaruuden 2012/13 ja palasi kauden tauon jälkeen pääsarjatasolle. Ranierin johdolla Monaco nousi heti kaudella 2013/14 kärkitaisteluun Ranskan liigassa. Paineet olivat myös kovat, sillä seura oli käyttänyt satoja miljoonia euroja pelaajahankintoihin. Ranierin alaisuudessa hankinnoista Falcão epäonnistui pahoin, mutta nuoret pelaajat kuten Emmanuelle Rivière ja Laywin Kurzawa pelasivat hyvin. Suurin yksittäinen pettymys Ranierin joukkueelle koitui Coupe de Francen välierissä, kun Monaco hävisi En Avant de Guingampille 3-1 ja putosi finaalista. Toukokuun alussa 2014 Monaco ilmoitti, ettei Ranieri jatka seuran päävalmentajana kauden jälkeen. [8]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Jorge Valdano
Rafael Benítez
Valencian päävalmentaja
1997-1999
2004-2005
Seuraaja:
Héctor Cúper
Quique Sánchez Flores
Edeltäjä:
Arrigo Sacchi
Atlético Madridin päävalmentaja
1999-2000
Seuraaja:
Radomir Antić
Edeltäjä:
Gianluca Vialli
Chelsea FC:n päävalmentaja
2000-2004
Seuraaja:
José Mourinho
Edeltäjä:
Didier Deschamps
Juventuksen päävalmentaja
2007-5/2009
Seuraaja:
Ciro Ferrara
Edeltäjä:
Luciano Spalletti
AS Roman päävalmentaja
9/2009-2/2011
Seuraaja:
Vincenzo Montella
Edeltäjä:
Gian Piero Gasperini
FC Internazionale Milanon päävalmentaja
9/2011-3/2012
Seuraaja:
Andrea Stramaccioni
Edeltäjä:
Marco Simone
AS Monacon päävalmentaja
2012-
Seuraaja:
-