Rafael Benítez

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rafael Benítez
Rafael Benítez.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Rafael Benítez Maudes
Syntymäaika 16. huhtikuuta 1960 (ikä 54)
Syntymäpaikka Espanjan lippu Madrid, Espanja
Pituus 175 senttimetriä
Lempinimi Rafa
Seura
Seura Italian lippu SSC Napoli
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1974–1981
1981–1984
1985–1986
Espanjan lippu Castilla
Espanjan lippu AD Parla
Espanjan lippu CD Linares
247 (7)
124 (8)
34 (7)
Valmennusura
1986–1989
1989–1991
1991–1993
1993–1995
1995–1996
1996–1997
1997–1999
2000–2001
2001–2004
2004–2010
2010
2012–2013
2013–
Espanjan lippu Castilla B-juniorit
Espanjan lippu Real Madrid B-juniorit
Espanjan lippu Real Madrid U19
Espanjan lippu Castilla
Espanjan lippu Real Valladolid
Espanjan lippu CA Osasuna
Espanjan lippu CF Extremadura
Espanjan lippu CD Tenerife
Espanjan lippu Valencia CF
Englannin lippu Liverpool FC
Italian lippu Internazionale
Englannin lippu Chelsea FC
Italian lippu SSC Napoli

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Rafael ”Rafa” Benítez (s. 16. huhtikuuta 1960 Madrid) on espanjalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Tällä hetkellä hän toimii italialaisseura SSC Napolin päävalmentajana.

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rafael Benítez syntyi 16. huhtikuuta 1960 keskiluokkaiseen madridilaisperheeseen. Hänen isänsä Francisco Benítez työskenteli hotellissa ja äiti Rosario Maudes hoiti kotia. Äiti-Rosario kannatti Real Madridia kun taas isä-Francisco oli intohimoinen Atlético Madridin kannattaja. Rafaelin lisäksi perheessä oli vuotta vanhempi isoveli-Francisco ja muutaman vuoden nuorempi sisar-Rosario. Molemmat Rafaelin sisaruksista opiskelivat eläinlääketiedettä. Perheen isä menehtyi joulukuussa 2005.

Rafael Benítez avioitui vuonna 1998 oikeustieteen tohtorin Maria de Montserrat'n kanssa. Heillä on kaksi tytärtä Claudia (s. 1999) ja Ágata (s. 2002). [1]

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benítez pelasi nuorena useissa koulujoukkueissa Madridissa, kunnes 12-vuotiaana liittyi Real Madridin juniorikouluun. Myöhemmin Benítez pelasi sekä Real Madridin C-joukkueessa että Castillassa kolmanneksi ja toiseksi korkeimmilla sarjatasoilla. Peliuransa ohella hän opiskeli liikuntatieteitä Madridin teknillisessä yliopistossa.

Vuonna 1979 Benítez edusti Espanjan yliopistomaajoukkuetta opiskelijoiden MM-kisoissa Meksikossa ja teki rangaistuspotkumaalin avausottelussa Kuubaa vastaan (4–0). Toisessa ottelussa Kanadaa vastaan Beníteziä taklattiin rajusti ja hän joutui vuodeksi sivuun pelikentiltä, mikä sulki realistiset mahdollisuudet tulla huippupelaajaksi. Benítez pelasi kuitenkin vielä Tercera Divisiónissa ja Segunda Divisiónissa, mutta kauden 1985–1986 epäonnistuttua vammojen vuoksi Benítez päätti lopettaa pelaajauransa 26-vuotiaana.

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätettyään peliuransa Benítez palasi Madridiin ja liittyi Real Madridin valmennustiimiin saaden kaudella 1986–1987 vastuulleen Castillan B-juniorit. Castillassa Benítez voitti vuosina 1987 ja 1989 nuorten liigamestaruuden ja Real Madridin B-juniorien kanssa kolmannen tittelinsä vuonna 1990. Kauden 1990–1991 puolivälissä hän siirtyi Jose Antonio Camachon seuraajaksi Real Madridin alle 19-vuotiaiden joukkueen päävalmentajaksi. Benítezin johdolla joukkue voitti Espanjan U19-Cupin vuosina 1991 ja 1993 voittaen molemmissa finaaleissa Barcelonan U19-joukkueen. Vuonna 1993 Benítez johdatti Realin myös U19-liigamestaruuteen. Real-vuosinaan Benítez suoritti valmentajan tutkintonsa.

Kauden 1992–1993 aikana Benítez toimi myös Real Madridin reservijoukkueen apulaisvalmentajana. Kaudella 1993 tulleen U19-joukkueen menestyksen myötä Benítez siirtyi reservijoukkueen peräsimeen kaudeksi 1993–1994 korvaten tehtävässä Mariano García Remónin. Benítezin debyytti Segunda Divisiónissa päättyi Real Madrid B:n 3–1-voittoon Herculesista. Keväällä 1994 Benítez toimi myös Vicente Del Bosquen apuvalmentajana Realin ykkösjoukkueessa, mutta palasi kaudeksi 1994–1995 takaisin reservijoukkueen päävalmentajaksi. [2]

Vuonna 1995 Benítez pääsi kokeilemaan siipiään edustusjoukkueen päävalmentajana siirryttyään Real Valladolidin käskyttäjäksi. Kausi ei kuitenkaan sujunut ruusuisesti ja Benítez sai potkut, kun Valladolid voitti vain kaksi pelaamistaan 23 ottelusta ja juuttui La Ligan hännille. Kaudella 1996–1997 hän toimi Osasunan päävalmentajana, mutta sai jälleen potkut kehnojen tulosten vuoksi.

Vuonna 1997 Benítez jatkoi uraansa Segundassa pelanneen Extremaduran päävalmentajana. Benítezin johdolla seura sijoittui Segundassa toiseksi ja nousi La Ligaan. Kausi pääsarjatasolla osoittautui seuralle vaikeaksi ja se putosi takaisin Segundaan hävittyään putoamisottelun Villarrealille.

Jätettyään Extremaduran Benítez piti sapattivuoden opiskellen Englannissa ja Italiassa sekä työskennellen kommentaattorina ja asiantuntijana eri medioissa. Valmennustöihin hän palasi vuonna 2000, kun Segundassa pelannut Tenerife palkkasi hänet päävalmentajakseen. Benítezin johdolla Tenerife, jossa pelasivat muun muassa Mista, Curro Torres ja Luis García sijoittui Segundassa toiseksi Sevillan ja Real Betisin jälkeen nousten La Ligaan.

Kesällä 2001 Benítez pääsi ensi kertaa urallaan todellisen suurseuran peräsimeen, kun Valencia palkkasi hänet päävalmentajaksi. Valencia oli kaudella 2000–2001 pelannut Mestarien liigan finaalissa, mutta tylsästä pelitavasta kritiikkiä saanut Héctor Cúper oli jättänyt seuran. Benítezin johdolla Valencia pelasi viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista peliä, joka upposi katsojiin. Myös tulokset puhuivat puolestaan, sillä Valencia juhli kaudella 2001–2002 Espanjan mestaruutta 31 vuoden tauon jälkeen. Seuraava kausi meni penkin alle Valencian oltua liigassa vasta viides. Mestarien liigassakin tie katkesi jo puolivälierissä, mutta Benítez sai jatkaa. Kausi 2003–2004 olikin sitten jymymenestys. Valencia palasi liigamestariksi ja eteni UEFA Cupissakin finaaliin. Loppuottelussa Valencia kukisti Olympique de Marseillen Vicenten ja Mistan osumilla 2–0.

Menestyksestä huolimatta Benítez ajautui keskinäisiin ristiriitoihin Valencian urheilutoimenjohtaja Jesus Garcia Pitarchin kanssa. Benítez ei saanut täysin päättää kokoonpanostaan ja niinpä hän ilmoitti jättävänsä seuran kesäkuussa 2004. Pian ilmoituksensa jälkeen Benítez allekirjoitti sopimuksen englantilaisseura Liverpoolin kanssa. Benítez hankki Liverpooliin vahvistuksia Espanjasta, mutta valioliigakausi meni poskelleen loukkaantumisten vuoksi. Mestarien liigassa Benítez ja Liverpool puolestaan etenivät loppuotteluun saakka. Istanbulin illassa AC Milan karkasi ensimmäisellä puoliajalla jo 3–0-johtoon, mutta Liverpool tuli toiselle puoliajalle hurjasti taistellen ja venytti ottelun vielä jatkoajalle 3–3-lukemin. Rangaistuspotkukisassa Liverpool oli parempi Jerzy Dudekin loistavien torjuntojen siivittämänä ja Benítezin euromenestys sai jatkoa.

Kaudella 2005–2006 eniten puhetta aiheutti maalivahti Dudekin korvaaminen espanjalaisella Pepe Reinalla. Valioliigassa mestaruus karkasi jälleen Liverpoolin ulottumattomiin seuran jäätyä kolmanneksi. FA Cupissa seura eteni kuitenkin aina finaaliin saakka, jossa vastaan tuli West Ham United. Liverpool joutui taas 2–0-tappioasemaan ja kavennuksesta huolimatta pokaali näytti karkaavan Lontooseen. Steven Gerrard kuitenkin tasoitti viime hetkillä ja edessä oli lopulta rangaistuspotkukilpailu. Tällä kertaa Liverpoolin sankari oli Pepe Reina ja Liverpool voitti cup-pokaalin rangaistuspotkujen jälkeen.

Kausi 2006–2007 sujui jälleen heikosti Englannin Valioliigassa. Huono alkukausi vei mahdollisuudet taistella mestaruudesta ja noutaja tuli sekä FA Cupissa että Englannin liigacupissakin. Euroopan kentillä Benítezin Liverpool oli kuitenkin taas terästä. Mestarien liigassa tuli taas finaalipaikka ja vastassa oli kahden vuoden takainen hopeajoukkue AC Milan. Ateenan illassa Filippo Inzaghi vei kahdella maalillaan AC Milanin johtoon ja tällä kertaa Liverpool ei onnistunut toistamaan Istanbulin ihmettä, vaikka Dirk Kuyt kavensikin loppuhetkillä. Kausi päättyi pokaalittomana ja moni kritisoi Benítezin asemaa, koska Liverpool ei edelleenkään onnistunut voittamaan himottua Englannin Valioliigan mestaruutta.

Kauteen 2007–2008 Liverpool lähti uusien omistajien Tom Hicksin ja George Gillettin rahoin. Siirtomarkkinoilla paloi rahaa ja Benítezin oli tarkoitus luoda joukkue, joka päättäisi Liverpoolin 18 vuotta kestäneen kuivan kauden Englannin liigassa. Jälleen kerran Anfieldillä jouduttiin pettymään, sillä Liverpool ei pystynyt vastaamaan Manchester Unitedin vauhtiin Valioliigassa. Hetkittäin jopa neljäs sija oli uhattuna. Mestarien liigakin alkoi huonosti ja Benítezille vaadittiin jopa potkuja. Lopulta Liverpool taisteli tiensä aina välieriin saakka, joissa Chelsea vei lopulta pidemmän korren yhteismaalein 4–3. Valioliigassa Liverpool jäi lopulta neljänneksi.

Kaudella 2008–2009 Liverpool taisteli jälleen kerran liigamestaruudesta. Chelsean ja Arsenalin kompuroidessa mestaruuskamppailu käytiin Poolin ja Manchester Unitedin välillä. Vielä vuodenvaihteessa Liverpoolin mestaruushaaveet näyttivät elävän ja seura johti sarjaa. Vuodenvaihteen molemmin puolin osunut tasapelien putki kuitenkin pudotti seuran lopulta Manchester Unitedin kyydistä ja Benítez miehistöineen joutui jälleen kerran pettymään. Ainoastaan kaksi ottelua kauden aikana hävinnyt Liverpool oli Valioliigassa kakkonen neljä pistettä ManUlle hävinneenä. Kaudesta tuli kaikin puolin kuiva, koska Mestarien liigassa tie katkesi jo puolivälierätappioon Chelsealle ja FA Cupissa Everton oli parempi jo neljännellä kierroksella.

Kaudella 2009–2010 Liverpool jäi valioliigassa Mestarien liigan paikkojen ulkopuolelle ja eurokentillä selviytyi Eurooppa-liigan välieriin. Kesäkuussa 2010 Liverpool purki Benitezin sopimuksen neljän miljoonan punnan hintaan[3]. Pian tämän jälkeen Benítez allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen tuoreen Mestarien liigan voittajan Internazionale Milanon kanssa. [4]

Benítezin alaisuudessa Interillä oli kaudella 2010–2011 vaikeuksia pelata samalla tasolla kuin aikaisempina vuosina. Serie A:ssa paikallisvastustaja AC Milanin lisäksi myös Lazio oli syksyllä huomattavasti paremmassa iskussa. Inter voitti kuitenkin seurajoukkueiden maailmanmestaruuden kukistamalla finaalissa kongolaisen TP Mazemben 3–0.[5] Mestaruudesta huolimatta Benítezin ja seurajohdon välit kiristyivät. Espanjalaisvalmentaja vaati seuralta lisähankintoja tai hän jättää seuran.[6] Benítez erotettiin Interistä 23. joulukuuta 2010.[7]

Marraskuussa 2012 Benítez palasi valmennustehtäviin, kun Chelsea teki hänen kanssaan loppukauden kattavan sopimuksen. [8] Benítezin johdolla Chelsea paransi peliesityksiään ja sijoittui Valioliigassa kauden päätteeksi kolmanneksi. Lisäksi Benítez luotsasi seuran Eurooppa-liigan mestariksi, kun Chelsea kaatoi loppuottelussa SL Benfican. Benítez ilmoitti jo keväällä, ettei ole jatkamassa lontoolaisseurassa kauden jälkeen. [9]

Toukokuussa 2013 Benítez siirtyi takaisin Serie A:han, kun liigakakkoseksi sijoittunut SSC Napoli palkkasi hänet päävalmentajaksi. Benitez joutui heti kovien paineiden eteen sillä edellisenä vuonna esimerkillisesti pelannut Napoli menetti tähtihyökkääjä Edinson Cavanin PSG:hen 64 miljoonalla eurolla. Seuran omistaja Aurelio De Laurentiis antoi Benitezille 120 miljoonan euron siirtosumman, joka oli valtava helpotus hänelle. Paineet eivät kuitenkaan poistuneet, sillä edellisellä kaudella 29 kertaa maalanneen Cavanin jättämä maalivaje oli paikattava joten Napoli ja Benitez suuntasivat katseet siirtomarkkinoille. Napoli käytti sinä kesänä kolmanneksi eniten raahaa kaikista seuroista ostaen nuoria tähtiä, kuten: Gonzalo Higuain, Dries Mertens, Jose Callejon, Pepe Reina, Duvan Zapata, Pablo Armero ja Rafael Cabral. Moni asiantuntija sanoikin, että Benitez oli siirtomarkkinoiden ylivoimaisesti etevein ostaen nuoria ja lupaavia pelaajia.[10]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
José Mourinho
Mestarien liigan voittanut valmentaja
2005
Seuraaja:
Frank Rijkaard
Edeltäjä:
Héctor Cúper
Valencian päävalmentaja
2001–2004
Seuraaja:
Claudio Ranieri
Edeltäjä:
Gérard Houllier
Liverpoolin päävalmentaja
2004–2010
Seuraaja:
Roy Hodgson
Edeltäjä:
José Mourinho
Internazionalen päävalmentaja
6/2010–12/2010
Seuraaja:
Leonardo
Edeltäjä:
Roberto Di Matteo
Chelsean päävalmentaja
11/2012–2013
Seuraaja:
José Mourinho
Edeltäjä:
Walter Mazzarri
SSC Napolin päävalmentaja
2013–
Seuraaja:
-