Tämä on hyvä artikkeli.

Alessandro Del Piero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alessandro Del Piero
Henkilötiedot
Koko nimi Alessandro Del Piero
Syntymäaika 9. marraskuuta 1974 (ikä 49)
Syntymäpaikka Conegliano, Veneto, Italia
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 173 cm
Lempinimi Alex
Il Capitano
Pinturicchio
Il Fenomeno Vero
Junioriseurat
1982–1988 San Vendemiano
1988–1993 Padova
1993–1994 Juventus
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1991–1993 Padova 14 (1)
1993–2012 Juventus 513 (208)
2012–2014 Sydney FC 48 (24)
2014 Delhi Dynamos FC 10 (1)
Yhteensä 585 (234)
Maajoukkue
1991 Italia U17 3 (1)
1992–1993 Italia U18 14 (12)
1993–1996 Italia U21 12 (3)
1995–2008 Italia 91 (27)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 17. heinäkuuta 2015.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 17. heinäkuuta 2015.

Alessandro Del Piero (s. 9. marraskuuta 1974 Conegliano, Veneto) on italialainen jalkapallon maailmanmestari, joka edusti suurimman osan urastaan Italian Serie A:ssa pelaavaa Juventusta. Vuonna 2012 hän siirtyi Australian A-Leagueen, jossa hän pelasi Sydneyn joukkueessa. Del Pieron pelipaikka oli hyökkääjä.

Vuonna 2004 Del Piero pääsi FIFA 100 -listalle, johon entinen jalkapalloilija Pelé on valinnut omasta mielestään 125 parasta elävää jalkapalloilijaa.[1] Vuonna 2007 hän voitti Kultainen kenkä -palkinnon.[2]

Del Piero on Juventuksen kaikkien aikojen paras maalintekijä.[3] Uransa hän aloitti Padovassa, josta hän siirtyi 18-vuotiaana nuorukaisena Juventukseen, ja on pysynyt siitä lähtien Juventuksen ikonina ja symbolina.[4][5] Torinolaisjoukkueessa Del Piero on voittanut Serie A:n mestaruuden kahdeksan kertaa (1995, 1997, 1998, 2002, 2003, 2005, 2006 ja 2012[6]), Mestarien liigan (1996), ja Intercontinental Cupin (1996). Hän toimi suurimmassa osassa näissä voitoissa keskeisimpänä pelaajana, josta tuli parissa vuodessa yksi Juventus-legendoista, Roberto Baggion, Michel Platinin ja Giampiero Bonipertin vertainen pelaaja. Hänen paras kautensa oli 1997–1998, jolloin hän teki 21 maalia Serie A:ssa, ja oli paras maalintekijä myös Mestarien liigassa kymmenellä maalillaan.[7]

Del Piero pelasi vuosina 1995–2008 Italian maajoukkueessa 91 maaottelua[8], joista useassa hän toimi Italian kapteenina. Del Piero teki Italialle pelaamissaan otteluissa 27 maalia[8].

Tausta ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Piero syntyi 9. marraskuuta 1974 Coneglianossa, Venetossa. Lapsena Del Piero pelasi säännöllisesti jalkapalloa takapihallansa kahden kaverinsa, Nelson ja Pierpaolon kanssa. Kaikki kolme haaveilivat jalkapallo-urasta, mutta vain Del Piero lopulta pystyi toteuttamaan haaveensa.[9] Lapsena hän pelasi San Vendemianon joukkueessa 7-vuotiaasta asti.[10] Del Piero pelasi joskus maalivahtina, koska näin hän pääsi olemaan maalissa olon vastapainoksi, kentällä enemmän. Hänen äitinsä mielestä oli parempi, että hän pelaa maalissa, koska siinä mahdollisuudet loukkaantumiseen ovat pienemmät. Del Piero itse halusi kuitenkin koko ajan kenttäpelaajaksi.[11]

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Padova (1991–1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

San Vendemianon joukkueessa Del Piero pelasi vuoteen 1988 asti, jolloin hän lähti pelaamaan Padovan juniorijoukkueessa. Ensimmäisen tilaisuutensa ammattilaisjoukkueessa hän sai vuonna 1991, jolloin hän pääsi pelaamaan Serie B:ssä pelanneen Padovan joukkueessa. Kaudella 1991–1992 hän pelasi joukkueessa neljä ottelua.[12] Seuraavalla kaudella hän pelasi kymmenen ottelua, tehden niissä yhden maalin Ternana Calciota vastaan 5–0 päättyneessä ottelussa.[12][13]

Juventus (1993–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi suurseurassa (1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Del Piero siirtyi Padovasta Juventukseen 2,6 miljoonalla eurolla[14], ja pelasi joukkueessa vuoteen 2012 asti.[15] Del Piero teki debyyttinsä Serie A:ssa Foggiaa vastaan 12. syyskuuta 1993. Seuraavassa ottelussa Reggianaa vastaan vaihdosta sisään tullut Del Piero teki joukkueessa ensimmäisen maalinsa.[16] 20. maaliskuuta 1994 hän teki Parmaa vastaan ensimmäisen hattutemppunsa, eli kolme maalia yhdessä ottelussa.[17][18] Ensimmäisen kautensa aikana Del Piero pelasi Juventuksessa yksitoista ottelua tehden niissä viisi maalia.[12]

Nousu tähtipelaajaksi ja Juventuksen kapteeniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavalla kaudella (1994–1995) Juventus voitti ensimmäisen Scudettonsa kahdeksaan vuoteen. Del Piero syrjäytti parissa vuodessa Juventuksen silloisen tähtipelaajan Roberto Baggion, joka myytiin lopulta AC Milaniin vuonna 1995.[19] Baggion myynnin jälkeen Del Piero sai pelinumerokseen #10. Jo 1990-luvun toisella puoliskolla Del Piero nousi nopeasti joukkueen ikoniksi ja lopulta hänet nimettiin myös joukkueen kapteeniksi. Vuonna 1996 Juventus voitti Intercontinental Cupin, jonka finaalissa Del Piero teki ainoan maalin Juventuksen voittaessa argentiinalaisen River Platen 1–0.[20]

Gianni Agnelli sanoi erään pelin jälkeen, kun Del Piero oli vielä nuorukainen: ”Jos Baggio on Raffaello kentällä, niin Del Piero olkoon Pinturicchio – hieman tuntemattomampi maalari, mutta kentällä vähintäänkin tunnetumman mestarinsa veroinen.”[21] Del Pierolla on lukuisia lempinimiä, joista Agnellin antama Pinturicchio lienee tunnetuin. Kansainvälisesti hänet tunnetaan nimellä Alex, kun taas Italiassa suositaan lyhennettä Ale.[22]

8. marraskuuta 1998 Del Piero loukkasi vakavasti vasemman polvensa[23], jonka vuoksi hän joutui olemaan peräti yhdeksän kuukautta poissa pelikentiltä.[24] Kaipaavat fanit ristivät hänet Godot'ksi, Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän tulee (engl. Waiting for Godot) mukaan (joka ei siis koskaan näytelmässä palaa).

Juventuksen Godot kuitenkin palasi ja teki loukkaantumisensakin jälkeen kasan maaleja. Marcello Lippin ollessa Juventuksen valmentajana 1996–1999 ja 2001–2004 Del Piero ja Juventus jatkoivat voittokulkuaan Italiassa ja Euroopassa. Vuosina 2005–2006, Fabio Capellon ollessa valmentaja, Del Pieron ehdoton asema joukkueen avauksessa tuli kyseenalaistetuksi. Zlatan Ibrahimović ja David Trezeguet olivat usein uuden valmentajan ykkösvalintoja ja Capello peluutti Del Pieroa usein vaihtopelaajana.[25]

Del Piero Serie B:ssä kaudella 2006–2007.

Kausi Serie B:ssä (2006–2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juventus pudotettiin Serie B -sarjatasolle sopupeli-skandaalin myötä kauden 2006 päätteeksi ja siltä vietiin kaksi Italian mestaruutta (2004–2005 ja 2005–2006). Del Piero ilmoitti, että aikoo pysyä joukkueessa rakkaudesta Juventukseen ja Agnellien perheeseen.[26] Samoin tekivät Mauro Camoranesi, David Trezeguet, Pavel Nedved ja Gianluigi Buffon.[27] Nämä pelaajat halusivat nostaa Juventuksen takaisin Serie A:han ja maailman huipulle.

Serie B:ssä valmentajan ja entisen Juventus-pelaajan Didier Deschampsin aikakaudella Del Piero palasi jälleen avauskokoonpanon pelaajaksi. 20. tammikuuta 2007 hän pelasi kaikkien aikojen 500:nnen ottelunsa Juventuksessa.[28] Del Piero voitti Serie B:n maalikuninkuuden 20 maalilla ja johti joukkueen takaisin Serie A:han kaudeksi 2007–2008.[12]

Paluu Serie A:han (2007–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juventuksen palattua takaisin pääsarjatasolle, uudeksi valmentajaksi valittiin Claudio Ranieri.[29] Del Piero johti joukkuettaan mallikkaasti ja voitti nyt puolestaan Serie A:n maalikuninkuuden kaudella 2007–2008 tehtyään 21 maalia. Viimeksi hän oli tehnyt yhtä monta maalia kauden aikana Serie A:n kaudella 1997–1998. Joukkuekaveri David Trezequet sijoittui toiseksi 20:llä maalillaan.

Del Pieron Juventus-uran 500:nnen ottelun kunniaksi tehty juhlapaita.

Kauden viimeisessä ottelussa Sampdoriaa vastaan Del Piero teki 20:nnen maalinsa. Hänet kaadettiin rangaistusalueella ja hän sai joukkueelleen rangaistuspotkun. Hän ei kuitenkaan ampunut sitä itse, vaan lahjoitti potkun Trezeguet'lle, joka nousi näin myös 20:een maaliin. Myöhemmin ottelussa Del Piero hankki joukkueelleen vielä yhden rangaistuspotkun ja ampui sen tällä kertaa itse, voittaen samalla maalikuninkuuden.[30] Del Piero oli yksi Serie A:n kauden parhaista pelaajista ja Italian uusi päävalmentaja Roberto Donadoni valitsikin hänet kesän EM-turnaukseen.[31]

Kaudet 2008–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2008–2009 Del Piero ja Juventus aloittivat pirteästi. Del Piero täytti 9. marraskuuta 2008 34 vuotta ja koko edeltävä kuukausi oli ollut hänelle yhtä juhlaa. Hän oli tärkeässä osassa, kun Juventus voitti Real Madridin kahdesti Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ensimmäisessä joukkueiden kohtaamisessa Del Piero teki yhden maalin ja toisessa ottelussa kaksi maalia. Hän kertoi sen olleen unelmansa.[32] Serie A:ssa hän teki kauden ensimmäisen maalinsa lokakuun aikana. Alkukauden puheenaiheena oli Del Pieron kyky ampua vapaapotkuja[33], ja hän voittikin goal.comin järjestämän äänestyksen parhaasta vapaapotkujen antajasta.[34]

17. heinäkuuta 2009 Del Piero teki Juventuksen kanssa jatkosopimuksen, jonka myötä hän jatkoi joukkueessa 30. kesäkuuta 2011 asti.[35][36] 14. maaliskuuta 2010 Alessandro teki hänen 300:nnen ja 301:nnen maalin urallaan 3–3-tasapelissä Sienaa vastaan.[37]

Viimeiset kaudet Juventuksessa (2010–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2010–2011 Del Piero nousi kaikkien aikojen eniten maaleja tehneeksi pelaajaksi Juventuksessa, kun hän teki voittomaalin AC Milania vastaan 30. lokakuuta 2010 pelatussa ottelussa. Del Piero teki uransa 179:nnen Serie A -maalinsa, rikkoen joukkueen legendan, Giampiero Bonipertin maaliennätyksen Juventuksessa.[3][38] Samalla hän nousi Serie A:n kaikkien aikojen maalipörssissä sijalle kymmenen.[3][39] Seuraavaksi tavoitteekseen Del Piero ilmoitti 200 maalin rajan saavuttamisen.[40] Del Pieron sopimus olisi päättynyt kauden jälkeen, mutta hän teki yhden kauden jatkosopimuksen seurassa 1. toukokuuta 2011.[41] 18. lokakuuta 2011 Juventus vahvisti, että kausi tulee jäämään Del Pieron viimeiseksi seurassa.[42]

11. huhtikuuta 2012 Del Piero pelasi 700:nnen virallisen ottelunsa Juventuksessa. Hän teki Laziota vastaan pelatussa ottelussa 2–1-voittomaalin. Se oli hänen toinen osumansa kaudella 2011–2012.[43] Kauden päätteeksi Juventus voitti mestaruuden, joka jäi Del Pieron viimeiseksi seurassa, koska hän ei saanut sopimusta seuraavaksi kaudeksi.[44] Kauden viimeisessä ottelussa Atalantaa vastaan Del Piero teki joukkueen 2–0-maalin. Juventus ei hävinnyt kauden aikana yhtään ottelua.[45] Del Pieron viimeiseksi otteluksi Juventuksen paidassa jäi Italian Cupin loppuottelu Napolia vastaan. Napoli voitti ottelun 2–0.[46] Toukokuun lopussa Del Piero kertoi, ettei halua pelata missään toisessa italialaisessa seurassa, vaan aikoo siirtyä pelaamaan ulkomaille. Hän ei ollut kuitenkaan vielä tehnyt päätöstä tulevasta seurasta.[47] 30. kesäkuuta Del Pieron Juventus-sopimuksen päätyttyä hän kirjoitti kannattajilleen avoimen kirjeen, jossa hän kertoi, että vaikka hän ei ole enää Juventuksen pelaaja, on hän ”aina yksi teistä”.[48]

Sydney (2012–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Piero siirtyi kaudeksi 2012–2013 Australian pääsarjaan A-Leagueen, jossa hän pelaa Sydneyn riveissä. Hän teki kaksivuotisen sopimuksen 5. syyskuuta 2012.[49] Sopimuksen vahvistuttua Juventus toivotti Del Pierolle hyvää jatkoa uudessa seurassa.[50] Del Piero pelasi ensimmäisen ottelunsa uudessa seurassaan 6. lokakuuta 2012, kun hänen joukkueensa hävisi vieraskentällä Wellington Phoenixille.[51] Ensimmäisen maalinsa uudessa joukkueessa Del Piero teki toisessa ottelussa Newcastle Jetsiä vastaan vapaapotkusta. Sydney kuitenkin hävisi ottelun 2–3.[52] Kauden kolmannessa ottelussa Del Piero teki joukkueensa 1–0-voittomaalin vieraskentällä Western Sydney Wanderersia vastaan.[53]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Piero pelasi Italian joukkueessa kotimaassaan pidetyissä alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa vuonna 1991.[54] Turnauksen ainoan maalinsa hän teki ottelussa Kiinaa vastaan.[55] Italia ei selvinnyt kisoissa jatkoon lohkovaiheesta.[56] Vuosina 1994 ja 1996 Del Piero voitti kultaa Italian joukkueessa alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa.[57][58]

Del Piero debytoi Italian maajoukkueessa 25. maaliskuuta 1995 Viroa vastaan.[59][60] Arvokisa-debyyttinsä Del Piero teki jalkapallon EM-kisoissa 1996[61], joissa hän pelasi ottelussa Venäjää vastaan.[62]

Del Piero valittiin myös Italian joukkueeseen vuoden 1998 MM-kisoihin, joissa Italian joukkue selvisi lopulta puolivälieriin, eli kahdeksan parhaan joukkoon. Vuoden 2000 EM-kisoissa Del Piero pelasi suuressa roolissa Italian hopeaa voittaneessa EM-joukkueessa. Del Piero kuului myös vuonna 2000 maajoukkueen päävalmentajaksi nimetyn Giovanni Trapattonin suunnitelmiin, ja vuoden 2002 MM-kisoissa Del Piero muodosti jo aiemmista kisoista tutun hyökkäyskolmikon Francesco Tottin ja Christian Vierin kanssa. Italia kuitenkin putosi MM-kisoissa kyseenalaisesti jo ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, isäntämaa Etelä-Korealle. Italian pelaajia rikottiin ottelussa jatkuvasti, ja muun muassa Italian joukkueen kapteenia Paolo Maldinia potkaistiin ottelussa tahallaan päähän, mutta erotuomari ei reagoinut tilanteeseen. Ottelu oli tilanteessa 1-1, kun Italian Christian Vieri iski maansa 2-1 johtoon, mutta maali hylättiin virheellisesti paitsiona. Lopulta Etelä-Korea teki jatkoajalla tarvittavan maalin, ja eteni otteluparista jatkoon, ja lopulta aina kisojen neljännelle sijalle asti.

Del Piero valittiin odotetusti myös Italian EM-joukkueeseen 2004, jonne oli tarjolla myös uransa viimeisiä vuosia pelaava Roberto Baggio, joka oli tehnyt paluun maajoukkueeseen. Trapattoni ei kuitenkaan valinnut Baggiota enää mukaan joukkueeseen, vaan hänen paikkansa vei nuori Antonio Cassano. Italia pelasi heikot EM-kisat ja putosi jo alkulohkovaiheessa.

Vuonna 2004 Trapattoni sai potkut maajoukkueen peräsimestä ja hänet korvasi Juventuksen entinen päävalmentaja Marcello Lippi. Lippi luotsasi Italian karsinnoista selvästi kisoihin. Joukkueen valmistautumista MM-kisoihin varjosti kuitenkin kaudella 2005-06 Serie A:ssa ollut sopupeliskandaali. Lippin valitsemasta kisajoukkueesta kuitenkaan kukaan pelaaja ei ollut sekaantunut sopupeliin ja näin joukkue pysyi ennallaan. Lippi toi maajoukkueeseen uusia nimiä, jotka valittiin myös MM-kisoihin, näitä olivat mm. hyökkääjät Vincenzo Iaquinta, Luca Toni ja Alberto Gilardino, jotka kaikki mahtuivat myös Italian MM-joukkueeseen. Turnauksen alkaessa Del Piero olikin vasta Italian neloshyökkääjä, sillä hänen edellään Lippin papereissa olivat Luca Toni, Alberto Gilardino ja Francesco Totti. Italia pelasi kisojen alussa erittäin vahvaa peliä, ja Del Pieron rooli oli olla lähinnä vaihtopelaajana. Italia voitti alkulohkonsa, voitettuaan sekä Ghanan että Tšekin 2-0, ja pelattuaan 1-1 tasapelin USA:n kanssa. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia kohtasi kisojen yllättäjän, Australian. Ottelu oli tasainen ja ratkesi lopulta vasta 94. minuutilla, kun Totti ampui rangaistuspotkusta Italian jatkoon. Seuraavassa ottelussa vastaan asettui Ukraina, Italia oli ottelussa selvästi vahvempi, ja voittikin ottelun numeroin 3-0. Ottelun hahmo oli kaksi maalia iskenyt Toni. Välierissä Italia kohtasi Saksan, ja ottelu oli tasainen kamppailu. Ottelussa edettiin jatkoajalle tasatilanteessa 0-0, ja jatkoajastakin pelattiin jo toiseksi viimeistä minuuttia, kun nähtiin ensimmäinen maali, sen ampui Italian Fabio Grosso. Saksa metsästi maalin jälkeen raivokkaasti tasoitusta, ja niin Italia pääsi viimeisellä minuutilla vastahyökkäykseen. Alberto Gilardino syötti pallon vaihdosta aiemmin kentälle tulleelle Alessandro Del Pierolle, ja Del Piero ampui pallon suoraan syötöstä Saksan maalin yläkulmaan, ohi Jens Lehmannin. Näinpä Italia eteni MM-finaalin, 2-0 numeroin, ja kohtasi siellä Ranskan. Italia hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta Ranskan Zinedine Zidane ampui rangaistuspotkusta Ranskan johtoon, ohi upean turnauksen pelanneen Italian maalivahdin Gianluigi Buffonin. Italia kuitenkin iski tasoituksen kulmapotkusta noin 20 minuutin kohdalla Marco Materazzin pukattua Italian 1-1 maalin. Ottelu eteni lopulta aina rangaistuspotkukilpailuun asti, jossa Ranskan toinen laukoja, David Trezéguet, joka oli iskenyt ratkaisevan maalin EM-finaalissa 2000, Italiaa vastaan, ampui laukauksensa ylärimaan. Del Piero joka oli tullut 86. minuutilla kentälle, ampui Italian neljäntenä laukojana pallon maaliin. Italian viides laukoja oli puolustaja Fabio Grosso, ja jos Grosso onnistuisi maalinteossa Italia voittaisi. Grosso otti lyhyen vauhdin ja ampui pallon Ranskan maalin yläkulmaan. Italia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden 2006, ja joukkue juhli Berliinissä Italian historian neljättä MM-kultaa. Myös Italiassa kansa juhli maailmanmestaruutta raivokkaasti ja onnellisena.

Lippi erosi tehtävästään MM-turnauksen jälkeen, ja tilalle valittiin Roberto Donadoni, mies joka oli ollut pelaajana mukana Italian EM-joukkueessa 1996, jossa myös Del Piero oli mukana ensimmäisissä arvokisoissaan. Alun perin Donadonin oli tarkoitus jättää 33-vuotias Del Piero pois maajoukkueesta, mutta kun Del Piero pelasi upean kauden Juventuksessa, 2007-08, Donadoni ei voinut olla ottamatta Del Pieroa maajoukkueeseen. Lopulta Del Piero pääsi myös Italian EM-kisajoukkueeseen 2008. Del Piero oli nimetty Italian joukkueen varakapteeniksi, mutta kun kokenut toppari ja alkuperäinen kapteeni Fabio Cannavaro loukkaantui juuri ennen kisojen alkua, Del Pierosta tuli joukkueen kapteeni. Italian ensimmäisessä lohko-ottelussa Hollantia vastaan Del Piero kuitenkin aloitti vaihdossa, joten maalivahti Gianluigi Buffon toimi Italian kapteenina. Italia hävisi ottelun 3-0, eikä vaihdosta kentälle tulleesta Del Pierosta ollut juuri joukkueelle apua. Toisessa lohko-ottelussa hallitseva maailmanmestari kohtasi lohkon heittopussiksi arvellun Romanian. Del Piero oli nyt Italian avauskokoonpanossa ja toimi myös kapteenina. Romania aloitti ottelun Italiaa pirteämmin ja Azzurri olikin ottelun alussa vaikeuksissa. Romania aloitti maalinteon 55. minuutilla, kun Del Pieron entinen kärkipari Juventuksesta, Adrian Mutu ampui maansa 1-0 johtoon. Italia kuitenkin tasoitti vain minuutin päästä, kun Christian Panucci tökkäsi pallon liki maaliviivalta Romanian maaliin. Ottelu päättyi lopulta 1-1.

Italian jatkopaikka ratkaistaisiin näin lohkon viimeisessä ottelussa Ranskaa vastaan. Molemmilla joukkueilla oli kasassa yksi piste, joten ottelun voittaja menisi lohkosta jatkoon. Ottelu alkoi Ranskan kannalta vaikeasti, kun Franck Ribery jouduttiin vaihtamaan kentältä pois 10. minuutin pelin jälkeen, hänen loukkaannuttuaan pallontavoittelutilanteessa. 26. minuutilla Ranskan Eric Abidal ajettiin kentältä, hänen rikottuaan Luca Tonia punaisen kortin arvoisesti. Tilanteesta seurasi rangaistuspotku, jonka Andrea Pirlo ampui maaliin, ja lopulta ottelu päättyi numeroihin 2-0, Daniele De Rossin ammuttua Italialle toisen maalin. Näin ollen Italia oli joukkueista se joka eteni lohkosta jatkoon.

Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Italia kohtasi Espanjan. Espanja hallitsi ottelua, mutta ei onnistunut tekemään maalia, ja näin ollen ottelussa edettiin 0-0 tilanteessa aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Italialta epäonnistuivat sekä Daniele De Rossi että Antonio Di Natale, kun taas Espanjalta epäonnistui ainoastaan Daniel Guiza. Näin ollen Espanjan viidentenä laukojana olleen Francesc Fabrégasin oli mahdollisuus ratkaista ottelu, mikäli hän tekisi maalin. Fabrégas onnistui ja Italia putosi jatkosta. Del Piero oli vaihdettu kentälle 108. minuutilla, muttei päässyt ampumaan rangaistuspotkua. Del Piero on luotettava rangaistuspotkujen ampuja, joten hän olisi hyvinkin saattanut olla Italian viides laukoja.

EM-kisojen jälkeen Italian päävalmentajaksi palasi vuoden 2006 mestarivalmentaja Marcello Lippi. Lippi alkoi suorittamaan maajoukkueessa MM-karsintojen 2010 aikana pienimuotoista nuorennusleikkausta, ja ajoi maajoukkueeseen sisään useita uusia pelaajia kuten Christian Maggio, Salvatore Bocchetti, Daniele Galloppa, Riccardo Montolivo, Giampaolo Pazzini ja Giuseppe Rossi. Nuorennusleikkauksesta huolimatta myös useat konkarit kuten Gianluigi Buffon, Fabio Cannavaro, Gianluca Zambrotta, Fabio Grosso, Gennaro Gattuso, Mauro Camoranesi, Andrea Pirlo, Antonio Di Natale, Vincenzo Iaquinta ja Luca Toni säilyttivät paikkansa maajoukkueessa myös EM-kisojen jälkeen. Del Piero ei kuitenkaan kuulunut enää Lippin suunnitelmiin. Del Piero pelasi hienoa kautta Juventuksessa 2008-09, joten Lippi pyörsi kertaalleen päätöksensä, olla kutsumatta Del Pieroa enää maajoukkueeseen. Del Piero valittiin Italian maajoukkueeseen lokakuussa 2008 ja vielä kerran, alkuvuodesta 2009, otteluun Irlantia vastaan. Del Piero puki tuolloin viimeisen kerran Italian maajoukkuepaidan ylleen.

Italian päävalmentaja Marcello Lippi ei valinnut Del Pieroa vuoden 2010 MM-kisoihin lähtevään joukkueeseen.[63] Del Piero olisi kuitenkin halunnut pelata kisoissa[64], mutta hyväksyi valmentajan päätöksen.[65]

Italian maajoukkueessa Del Piero on pelannut yhteensä 91 kertaa, tehden niissä 27 maalia. Hän on tehnyt neljänneksi eniten maaleja Italian maajoukkueessa ja pelannut viidenneksi eniten otteluita.[66] Hän kruunasi maajoukkueuransa maailmanmestaruudella Saksassa kesällä 2006.

Maailmanmestaruuskilpailut 1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon MM-kisoissa vuonna 1998 Del Piero pelasi lohkovaiheessa Kamerunia[67] ja Itävaltaa vastaan.[68] Voitokkaassa neljännesvälierässä Norjaa vastaan hän oli kentällä 78 minuuttia.[69] Puolivälierässä Ranskaa vastaan hän oli kentällä 67 minuuttia, kunnes tuli vaihtoon. Varsinaisen peliajan jäätyä maalittomaksi, ottelu venyi rangaistuspotkukilpailuun, jonka Ranska voitti.[70]

Euroopan-mestaruuskilpailut 2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-kisoissa vuonna 2000 Del Piero oli suuressa roolissa Italian sijoituttua hopealle. Lohkovaiheen ottelussa Ruotsia vastaan hän teki 2–1-voittomaalin 88:nnella peliminuutilla. Del Piero meni kahden puolustajan välistä, ja potkaisi pallon maalin yläkulmaan.[71] Puolivälierässä Romaniaa vastaan Del Piero oli aloituskokoonpanossa, mutta ei tehnyt maaleja.[72] Välierässä Italia voitti Hollannin rangaistuspotkukisassa. Varsinaisella peliajalla Del Piero sai mahdollisuuden tehdä maalin vapaapotkusta, mutta laukaus meni maalin ohi.[73] Italian Ranskalle häviämässään loppuottelussa Del Piero tuli vaihdosta sisään 53:nnella minuutilla, mutta ei pystynyt tekemään maaleja, vaikka sai muutaman tilaisuuden siihen.[74]

Maailmanmestaruuskilpailut 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loukkaantumisten jälkeen paluun jalkapallon pariin tehnyt Del Piero[75] valittiin vuoden 2002 MM-kisoihin, jotka olivat hänen kolmannet arvokisansa. Turnauksen karsinnoissa Del Piero teki ratkaisevan maalin Unkaria vastaan, joka sinetöi Italian pääsyn lopputurnaukseen.[76] Lopputurnauksen voittoisassa ensimmäisessä ottelussa Ecuadoria vastaan Del Piero tuli kentälle 74 minuutin pelin jälkeen.[77] Tappiollisessa ottelussa Kroatiaa vastaan Del Piero ei pelannut[78], mutta seuraavassa ottelussa Meksikoa vastaan Del Piero teki tärkeän tasoitusmaalin 85:nnella peliminuutilla, ja ottelu päättyi tasan 1–1.[79] Ilman Del Pieron maalia Italia olisi voinut pudota jatko-otteluista.[80] Neljännesvälierissä Italia kohtasi Etelä-Korean, ja kärsi joukkueelle yllätystappion Etelä-Korean Ahn Jung-Hwanin ratkaistessa ottelun kultaisella maalilla.[81] Aloituskokoonpanossa ollut Del Piero otettiin vaihtoon 61 minuutin kohdalla.[82]

Euroopan-mestaruuskilpailut 2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-kisoissa vuonna 2004 Del Piero pelasi jokaisessa Italian lohkovaiheen ottelussa, mutta ei tehnyt niissä maaliakaan. Avausottelussa Tanskaa vastaan hän sai monia hyviä tilaisuuksia maalintekoon, mutta Tanskan maalivahti Thomas Sørensen torjui kaikki yritykset ja ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.[83] Myös Ruotsia vastaan Del Piero sai mahdollisuuksia maalintekoon, mutta ottelu päättyi tasan 1–1 Antonio Cassanon ja Zlatan Ibrahimovićin tehtyä maalit.[84] Vaikka Italia voitti lohkon viimeisessä ottelussaan Bulgarian 2–1, niin sen turnaus päättyi tähän, koska Tanska ja Ruotsi jakoivat pisteet lohkon viimeisessä pelissä.[85][86]

Maailmanmestaruuskilpailut 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2006 MM-kisoissa Del Piero ei ollut avausottelussa Ghanaa vastaan kentällä.[87] Yhdysvaltoja vastaan hän tuli vaihdosta kentälle, kun 54 minuuttia oli pelattu.[88] Joukkueen kolmannessa ottelussa Tšekkiä vastaan Del Piero oli koko ottelun ajan vaihtopenkillä.[89] Ensimmäisen kerran aloituskokoonpanossa hän oli neljännesvälierässä Australiaa vastaan 26. kesäkuuta.[90] Puolivälierässä Ukrainaa vastaan Del Piero istui vaihtopenkillä.[91] Turnauksen välierässä Saksaa vastaan Italia joutui jatkoajalle. Kun 104 minuuttia ottelusta oltiin pelattu, Del Piero otettiin vaihdosta sisään. Ensin Fabio Grosso vei Italian 1–0-johtoon 119:nnella minuutilla ja Del Piero teki vielä 2–0-maalin jatkoajan lisäajalla.[92] Loppuottelu Ranskaa vastaan venyi rangaistuspotkukisaan asti. 86:nnella minuutilla kentälle tullut Del Piero teki yhden Italian viidestä maalista.[93]

Euroopan-mestaruuskilpailut 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-kisoissa vuonna 2008 Del Piero pelasi ensimmäisessä ottelussa Hollantia vastaan. Ottelu päättyi Hollannin 3–0-voittoon. Vaihdosta kentälle tullut Del Piero sai yhden hyvän maalipaikan, mutta ei saanut tehtyä maalia.[94] Romaniaa vastaan Del Piero toimi Italian kapteenina, mutta ei onnistunut maalinteossa. Ottelu päättyi tasatulokseen 1–1.[95] Del Piero ei pelannut lohkovaiheen viimeisessä ottelussa[96] eikä puolivälierässä, johon joukkueen pelit päättyivät, koska se hävisi Espanjalle rangaistuspotkukisassa.[97]

Viimeiset maaottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM-turnauksen jälkeen Italian päävalmentajaksi palannut vuoden 2006 maailmanmestari Marcello Lippi ei aluksi aikonut kutsua Del Pieroa enää maajoukkueeseen, mutta kun hyökkääjä pääsi loistavaan vireeseen kaudella 2008-2009, Lippi kutsui Del Pieron jälleen mukaan. Viimeiset maaottelunsa Del Piero pelasi lokakuussa 2008, MM-karsinnoissa vuoden 2010 MM-kisoihin. Kun Lippi valitsi MM-kisajoukkueen, Del Piero ei enää ollut mukana.

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Piero ei ole kovin pitkä (173 senttimetriä), mutta hänen pelityyliään pidetään luovana, mikä auttaa tekemään maaleja.[98] Hänen vapaapotkujaan ja rangaistuspotkujaan pidetään myös suuressa arvossa.[99] Del Piero on tullut tunnetuksi tekemällä maaleja erityiseltä ”Del Piero -vyöhykkeeltä” (”Gol alla Del Piero”). Hän lähestyy maalia vasemmasta sivusta ja potkaisee kierteisen kohopallon kohti maalin yläkulmaa.[100]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. kesäkuuta 2005 Del Piero meni naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä, Sonia Amoruson kanssa.[101] Heidän ensimmäinen lapsensa, Tobias, syntyi 22. lokakuuta 2007[102], ja toinen, Dorothy, syntyi 4. toukokuuta 2009.[103] 12. syyskuuta 2010 hän ilmoitti nettisivuillaan, että hänen vaimonsa odottaa heidän kolmatta lastaan.[104]

Jalkapallomaailman ulkopuolella Del Piero harjoittelee säännöllisesti golfia[105] ja rakastaa koripalloa sekä tennistä. Kanadalainen koripalloilija Steve Nash[106] ja pyöräilijä Eddy Merckx ovat kertoneet fanittavansa Del Pieroa. Myös muusikko Noel Gallagher, Oasis-yhtyeen entinen jäsen, on kertonut kannattavansa Del Pieroa.[107] Vuonna 2005 Del Piero oli mukana Oasiksen musiikkivideolla ”Lord Don't Slow Me Down”.[108]

Italialle vuonna 2006 maailmanmestaruuden voittaneessa joukkueessa pelanneet Marco Materazzi ja Del Piero nähtiin lavalla Rolling Stonesin konsertissa Milanossa kesäkuussa 2006.[109]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Del Piero vuonna 2006.

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia Juventus

Kakkossijat

Italia Italia

Kakkossijat

Henkilökohtaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 20. toukokuuta 2012

Kausi Joukkue Liiga Kansallinen cup Eurocupit Yhteensä
Sarja Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
1991–1992 Padova Serie B 4 0 4 0 [121]
1992–1993 Serie B 10 1 10 1 [121]
Padova 14 1 0 0 0 0 14 1
1993–1994 Juventus Serie A 11 5 1 0 2 0 14 5 [121]
1994–1995 Serie A 29 8 10 1 11 1 50 10 [121]
1995–1996 Serie A 29 6 3 1 11 6 43 13 [121]
1996–1997 Serie A 22 8 4 0 9 7 35 15 [121]
1997–1998 Serie A 32 21 5 1 10 10 47 32 [121]
1998–1999 Serie A 8 2 2 1 4 0 14 3 [121]
1999–2000 Serie A 34 9 2 1 9 2 45 12 [121]
2000–2001 Serie A 25 9 2 0 6 0 33 9 [121]
2001–2002 Serie A 32 16 4 1 10 4 46 21 [121]
2002–2003 Serie A 24 16 1 2 13 5 38 23 [121]
2003–2004 Serie A 22 8 5 3 4 3 31 14 [121]
2004–2005 Serie A 30 14 1 0 10 3 41 17 [121]
2005–2006 Serie A 33 12 5 5 7 3 45 20 [121]
2006–2007 Serie B 35 21 2 3 37 23 [121]
2007–2008 Serie A 37 21 4 3 41 24 [121]
2008–2009 Serie A 31 13 3 2 9 6 43 21 [121]
2009–2010 Serie A 23 9 1 2 5 0 29 11 [121]
2010–2011 Serie A 33 8 2 0 10 3 42 11 [121]
2011–2012 Serie A 23 3 5 2 28 5 [12]
Juventus 513 208 60 28 131 53 705 290
Yhteensä 527 209 61 28 131 53 719 291

Del Pieron maalit maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fifa names greatest list BBC. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  2. GoldenFoot - Past Editions goldenfoot.com. Arkistoitu 29.5.2009. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  3. a b c Del Pieron ennätysmaali sai fanin sekoamaan Yle Urheilu. Viitattu 31.10.2010.
  4. The infinite icon of the Old Lady FIFA. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  5. Juventus Icon Alessandro Del Piero Throws Down Gauntlet To Inter goal.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  6. Vuosien 2005 ja 2006 mestaruudet peruttiin Calciopoli-skandaalin takia
  7. DEL PIERO (Alessandro Del Piero) - Juventus and Italy footballdatabase.com. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  8. a b Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  9. Calcio: Le luci di Del Piero RaiSport. Arkistoitu 18.8.2012. Viitattu 21.10.2010. (italiaksi)
  10. del Piero, Alessandro kicker.de. Viitattu 21.10.2010. (saksaksi)
  11. Alessandro Del Piero - sezione vip di Specialissimo specialissimo.it. Viitattu 21.10.2010. (italiaksi)
  12. a b c d e Del Piero Alessandro legaseriea.it. Viitattu 20.10.2010. (italiaksi)
  13. Del Piero spegne 200 "candeline" tgcom.mediaset.it. Viitattu 5.11.2010. (italiaksi)
  14. Transfer Zone goal.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  15. Festa per il capitano Del Piero, ”17 anni in Juve e 29 scudetti” La Stampa. Arkistoitu 14.9.2010. Viitattu 21.10.2010. (italiaksi)
  16. Via col gol Del Piero: e' solo l' inizio La Stampa. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 22.10.2010. (italiaksi)
  17. Del Piero, tre passi nel futuro Juve CorrieredellaSera.it. Viitattu 22.10.2010. (italiaksi)
  18. Gol Segnati: Campionato - 1993/94 myjuve.it. Viitattu 22.10.2010. (italiaksi)
  19. Juve attenta, torna Baggio Gazzetta dello sport. Viitattu 22.10.2010. (italiaksi)
  20. a b Toyota Cup 1996 FIFA. Arkistoitu 11.3.2013. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  21. La sorte si ricorda di Alex Pinturicchio risorge a Udine repubblica.it. Viitattu 24.10.2010. (italiaksi)
  22. Alessandro Del Piero Urheiluviikko. Arkistoitu 11.9.2010. Viitattu 24.10.2010.
  23. Campionato gia' finito per Del Piero infortunato CorrieredellaSera.it. Viitattu 24.10.2010. (italiaksi)
  24. Del Piero a Vail, mercoledi' l' intervento Il chirurgo: ” Tornera' quello di prima” Gazzetta dello sport. Viitattu 24.10.2010. (italiaksi)
  25. Del Piero an ace at icing Juventus cake The New York Times. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  26. Del Piero, l'orgoglio Juve gazzetta.it. Viitattu 27.10.2010. (italiaksi)
  27. Trezeguet extends stay at Juve monstersandcritics.com. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  28. Del Piero guides Juventus to victory CBC Sports. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  29. UPDATE 3-Soccer-Ranieri named as new Juventus coach Reuters. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  30. Samp-Juve show Super Del Piero è il re del gol gazzetta.it. Viitattu 1.11.2010. (italiaksi)
  31. Surprises evoke mixed reactions FIFA. Arkistoitu 17.10.2008. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  32. Alessandro Del Piero: Tämä on unelmani Urheiluviikko. Viitattu 27.10.2010.
  33. A class act cbc.ca. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  34. Poll Results: Alessandro Del Piero Wins Free-Kick Award goal.com. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  35. Ale-Juve fino al 2011 ”Orgoglioso e felice” gazzetta.it. Viitattu 31.10.2010. (italiaksi)
  36. Del Piero inks new Juve deal FIFA. Arkistoitu 6.3.2011. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  37. Del Piero, il 300° gol non basta Siena rimontona alla Juve gazzetta.it. Viitattu 31.10.2010. (italiaksi)
  38. Del Piero teki Juventus-historiaa MTV3. Viitattu 31.10.2010.
  39. Serie A - Del Piero makes history as Juve win at Milan eurosport.yahoo.com. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  40. Del Piero eyes double century FIFA. Arkistoitu 4.11.2010. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  41. Del Piero extends Juve deal skysports.com. Viitattu 23.5.2011. (englanniksi)
  42. Juve not retaining Del Piero skysports.com. Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)
  43. Del Piero Juventuksen suuri sankari Yle Urheilu. Viitattu 14.4.2012.
  44. Juventus-legenda: ”Haluan vain hymyillä” Yle Urheilu. Viitattu 12.5.2012.
  45. Juventus päätti huikean kautensa - ei yhtään tappiota sportti.com. Viitattu 13.5.2012.
  46. Napoli cup-mestariksi, Del Pieron Juventus-ura ohi Yle Urheilu. Viitattu 26.5.2012.
  47. Del Piero: Playing for any other Italian team is against my principles goal.com. Viitattu 26.5.2012. (englanniksi)
  48. Del Piero jättää Juventuksen tyylikkäästi: "Olen aina yksi teistä" Yle Urheilu. Viitattu 1.7.2012.
  49. Sydney signs Del Piero Yle Urheilu. Viitattu 5.9.2012.
  50. Good luck Alex! juventus.com. Viitattu 7.9.2012. (englanniksi)
  51. Del Pierolla tyly vastaanotto – "Mitä rahanhukkaa!" mtv3.fi. Viitattu 6.10.2012.
  52. Alessandro Del Piero, Emile Heskey score as Newcastle Jets beat Sydney FC at Allianz Stadium foxsports.com.au. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  53. Adelaide ykkösenä Australiassa avauskierrosten jälkeen futismaailma.com. Viitattu 22.10.2012.
  54. Italy Team FIFA. Arkistoitu 2.9.2010. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  55. Match Report: Italy - China PR FIFA. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  56. The first step to greatness FIFA. Arkistoitu 23.10.2010. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  57. My Numbers/Under21 Alessandro Del Piero. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  58. 1996: Totti on top for Italy UEFA. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  59. Alessandro Del Piero - Goals in Serie A rsssf.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  60. Alessandro Del Piero wldcup.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  61. Famous Football Players buzzle.com. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  62. Match Report: Italy - Russia UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  63. Italy World Cup 2010 Squad: Totti, Toni, Del Piero snubbed soccer360.co.uk. Arkistoitu 23.5.2010. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  64. Del Piero wants to play at World Cup 2010 world2010cup.com. Arkistoitu 13.4.2010. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  65. World Cup 2010: Juventus Captain Alessandro Del Piero Sends Goodwill Message To Italy goal.com. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  66. Classifica Marcatori figc.it. Viitattu 31.10.2010. (italiaksi)
  67. Match Report: Italy - Cameroon FIFA. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  68. Match Report: Italy - Austria FIFA. Arkistoitu 15.6.2010. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  69. Match Report: Italy - Norway FIFA. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  70. Match Report: Italy - France FIFA. Arkistoitu 22.10.2013. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  71. Italy foil brave Sweden UEFA. Arkistoitu 10.1.2016. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  72. Match Report: Italy - Romania UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  73. Italy on the spot UEFA. Arkistoitu 3.5.2020. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  74. Trezeguet's golden moment UEFA. Arkistoitu 10.1.2016. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  75. Del Piero's star shining again BBC. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  76. Del Piero goal confirms Italy's Cup ticket New Straits Times. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  77. Match Report: Italy - Ecuador FIFA. Arkistoitu 3.3.2013. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  78. Match Report: Italy - Croatia FIFA. Arkistoitu 5.2.2013. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  79. Match Report: Mexico - Italy FIFA. Arkistoitu 17.2.2013. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  80. Italy and Mexico go through BBC. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  81. Clockwatch: Korea 2–1 Italy BBC. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  82. Match Report: Korea Republic - Italy FIFA. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  83. Italy denied by Danes UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  84. Ibrahimovic pegs back Italy UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  85. Unbeaten Italy bow out UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  86. Italy angry at rivals' draw BBC. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  87. Match Report: Italy - Ghana FIFA. Arkistoitu 10.7.2008. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  88. Match Report: Italy - USA FIFA. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  89. Match Report: Czech Republic - Italy FIFA. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  90. Match Report: Italy - Australia FIFA. Arkistoitu 31.5.2017. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  91. Match Report: Italy - Ukraine FIFA. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  92. a b Match Report: Germany - Italy FIFA. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  93. Match Report: Italy - France FIFA. Arkistoitu 10.3.2008. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  94. Slick Dutch stun world champions UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  95. Buffon saves Italy with penalty stop UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  96. Minute-by-minute: France - Italy UEFA. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  97. Minute-by-minute: Spain - Italy UEFA. Arkistoitu 27.5.2010. Viitattu 4.11.2010. (englanniksi)
  98. Seeking glory in blue shirt hinduonnet.com. Arkistoitu 23.12.2008. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  99. 7 Alessandro del Piero worldcup365.com. Arkistoitu 16.12.2007. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  100. Alessandro Del Piero channel4.com. Arkistoitu 7.4.2008. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  101. Torino, nozze segrete per Alex Del Piero repubblica.it. Viitattu 23.10.2010. (italiaksi)
  102. E' nato il figlio di Alex Del Piero pesa tre chili, si chiama Tobias repubblica.it. Viitattu 23.10.2010. (italiaksi)
  103. Buffon-Seredova al bis Del Piero papà: nata Dorotea Gazzetta dello sport. Viitattu 23.10.2010. (italiaksi)
  104. Five of Us Alessandro Del Piero. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
  105. Alex Del Piero e Pavel Nedved giocano a golf per beneficenza gossipnews.it. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)
  106. 'I can't wait another four years' FIFA. Arkistoitu 30.4.2010. Viitattu 24.10.2010. (englanniksi)
  107. Oasis’ Noel Gallagher Put Italian Footballer Alessandro Del Piero In Music Video feelnumb.com. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
  108. Noel given signed shirt by Alessandro Del Piero The Sun. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
  109. The Rolling Stones cover The White Stripes! nme.com. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
  110. ESM Squad of the season european-football-statistics.co.uk. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  111. a b c d Alessandro DEL PIERO goldenfoot.com. Arkistoitu 6.8.2009. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  112. Champions Cup/Champions League Topscorers rsssf.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  113. a b c Albo d'Oro assocalciatori.it. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)
  114. Pele's list of the greatest BBC. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  115. World Soccer 100 Players of the Century englandfootballonline.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  116. Italy - Coppa Italia Top Scorers rsssf.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  117. ”Premio Prisco” Del Piero a Chieti per la consegna (pdf) tuttoabruzzo.it. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)[vanhentunut linkki]
  118. Ad Alessandro Del Piero il ”Premio Nazionale carriera esemplare Gaetano Scirea” comune.cinisello-balsamo.mi.it. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)
  119. Il Tg1 premia Del Piero: atleta dell'anno 2008 tuttosport.com. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)
  120. De Sanctis vince il Pallone d’Argento justnapoli.it. Arkistoitu 8.1.2014. Viitattu 3.11.2010. (italiaksi)
  121. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Alessandro Del Piero Juventus. Viitattu 26.5.2012. (englanniksi)
  122. Italy v Lithuania : European Championship 1996 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  123. a b c d Italy - International Matches 1990–1999 rsssf.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  124. a b 8 juin : ITALIE - BRESIL worldcup.fr. Viitattu 2.11.2010. (ranskaksi)
  125. 11 juin : FRANCE - ITALIE worldcup.fr. Viitattu 2.11.2010. (ranskaksi)
  126. a b Italy v Lithuania : European Championship 1996 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  127. a b Italy - International Matches 2000–2009 rsssf.com. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  128. Italy foil brave Sweden UEFA. Arkistoitu 10.1.2016. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  129. a b Italy v Georgia : World Cup 2002 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  130. a b Italy v Lithuania : World Cup 2002 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  131. Italy v Hungary : World Cup 2002 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  132. Mexico - Italy FIFA. Arkistoitu 17.2.2013. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  133. Azerbaijan v Italy : European Championship 2004 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  134. Italy v Serbia and Montenegro : European Championship 2004 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  135. Wales v Italy : European Championship 2004 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  136. Finland v Italy : European Championship 2004 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  137. Italy v Wales : European Championship 2004 Qualifying Round One scoreshelf.com. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  138. Moldova - Italy FIFA. Arkistoitu 25.6.2009. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
  139. Match details / line-up: Italy - Germany (Friendlies 2006) worldfootball.net. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alessandro Del Piero.