Luis Aragonés

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luis Aragonés
Luis Aragonés vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi José Luis Aragonés Suárez
Syntymäaika 28. heinäkuuta 1938
Syntymäpaikka Hortaleza, Madrid, Espanja
Kuolinaika 1. helmikuuta 2014 (75 vuotta)
Kuolinpaikka Madrid, Espanja
Pelipaikka hyökkääjä
Lempinimi Sabio de Hortaleza (suom. Hortalezan nero), Zapatones (suom. isot kengät)
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1957–1958
1958–1959
1959–1960
1960
1960–1961
1961–1964
1964–1974
Espanjan lippu Getafe Deportivo
Espanjan lippu Recreativo de Huelva
Espanjan lippu Hércules CF
Espanjan lippu Plus Ultra
Espanjan lippu Real Oviedo
Espanjan lippu Real Betis
Espanjan lippu Atlético Madrid
? (?)
? (?)
? (?)
? (?)
13 (4)
82 (33)
265 (123)
Maajoukkue
1965–1972 Espanjan lippu Espanja 11 (3)
Valmennusura
1974–1980
1981
1982–1987
1987–1988
1990–1991
1991–1993
1993–1995
1995–1996
1997–1998
1999–2000
2000–2001
2002–2003
2003–2004
2004–2008
2008–2009
Espanjan lippu Atlético Madrid
Espanjan lippu Real Betis
Espanjan lippu Atlético Madrid
Espanjan lippu FC Barcelona
Espanjan lippu RCD Espanyol
Espanjan lippu Atlético Madrid
Espanjan lippu Sevilla FC
Espanjan lippu Valencia CF
Espanjan lippu Real Betis
Espanjan lippu Real Oviedo
Espanjan lippu RCD Mallorca
Espanjan lippu Atlético Madrid
Espanjan lippu RCD Mallorca
Espanjan lippu Espanjan maajoukkue
Turkin lippu Fenerbahçe SK

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Luis Aragonés (28. heinäkuuta 1938 Hortaleza, Madrid1. helmikuuta 2014 Madrid[1]) oli espanjalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä, ja myöhemmin valmentaja. Hän johdatti Espanjan Euroopan-mestariksi 44 vuoden tauon jälkeen vuonna 2008.

Aragonés kuoli leukemiaan 1. helmikuuta 2014 Madridissa 75-vuotiaana. [2]

Peliura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aragonés aloitti pelaajauransa Getafessa vuonna 1957. Vuotta myöhemmin hän teki sopimuksen Real Madridin kanssa, mutta ei koskaan noussut edustusjoukkueeseen, vaan vietti suurimman osan ajasta lainassa muissa seuroissa kuten Recreativossa ja Hérculesissa. Hän pelasi muutamia otteluita myös Real Madridin reservijoukkueessa Plus Ultrassa (nykyinen Real Madrid Castilla). Vuonna 1960 hän liittyi Real Oviedoon ja teki ensiesiintymisensä Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa. Vuodet 1961–1964 Aragonés pelasi Real Betisisissä.

Parhaiten Aragonés muistetaan ajastaan Atlético Madridissa, johon hän liittyi vuonna 1964 ja pelasi seurassa uransa loppuun vuoteen 1974. Hänen erikoisosaamisensa olivat vapaapotkut, ja kaudella 1969–1970 hän jakoi kauden parhaalle maalintekijälle annettavan Pichichi-palkinnon Amancion ja seuratoverinsa Gáraten kanssa. Atléticon paidassa Aragonés oli mukana voittamassa Espanjan-mestaruutta kolmesti vuosina 1966, 1970, ja 1973 ja cup-kilpailu Copa del Reytä kahdesti vuosina 1965 ja 1972. Pelaamassaan 360 pääsarjaottelussa hän teki yhteensä 160 maalia.

Espanjan maajoukkueessa Aragonés teki ensiesiintymisensä 8. toukokuuta 1965 tulokseen 0–0 päättyneessä ystävyysottelussa Skotlantia vastaan. Hän pelasi yhteensä 11 maaottelua ja teki niissä kolme maalia.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmennusura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetettuaan peliuransa Aragonés palkattiin lähes välittömästi Atlético Madridin valmentajaksi, ja hän valmensi seuraa neljään eri otteeseen vuosina 1974–1980, 1982–1987, 1991–1993 ja 2002–2003. Vuonna 1974 seura voitti hänen alaisuudessaan Intercontinental Cupin. Espanjan kentillä menestystä tuli vuonna 1977 liigamestaruuden merkeissä ja vuosina 1976, 1985 ja 1992 Copa del Reyn voiton myötä. Aragonés valmensi urallaan myös useita muita seuroja kuten Barcelonaa, Sevillaa, Valenciaa, Espanyolia, Real Betisiä, Oviedoa ja Mallorcaa.

18. elokuuta 2004 Aragonés korvasi Iñaki Sáezin Espanjan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana tehtävänään luotsata Espanja läpi karsintojen vuoden 2006 MM-kilpailuihin. Joukkue selvittikin karsinnat kärsimättä yhtään tappiota, ja Aragonésin ja Espanjan tappioton maaotteluputki venyi lopulta 25 ottelun mittaiseksi. Varsinaisessa turnauksessa Espanjan tie kuitenkin katkesi ennen mitalipelejä kuten monesti ennenkin arvokilpailuissa, tällä kertaa 1–3-tappioon päättyneeseen neljännesvälieräotteluun Ranskaa vastaan. Aikaisesta putoamisesta huolimatta Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto oli tyytyväinen Aragonésin tekemään työhön, ja hän ilmoitti jatkavansa Espanjan päävalmentajana vuoden 2008 EM-kilpailuihin asti.

Aragonés sai uransa suurimman kruunun EM-loppuottelussa 2008, kun läpi turnauksen ilman tappioita pelannut Espanja kukisti Saksan vakuuttavan esityksen jälkeen Fernando Torresin maalilla 1–0. Paljon kritiikkiä muun muassa Raúlin poisjättämisen vuoksi saanut Aragonés totesi ottelun jälkeen, ettei jatka tehtävässään, koska hänelle ei ole tarjottu siihen mahdollisuutta.[3]

Heinäkuun 2008 alussa Aragonés teki kaksivuotisen sopimuksen turkkilaisseura Fenerbahçen kanssa.[4] Mediassa tulevasta sopimuksesta huhuttiin jo EM-kilpailuiden aikana, jolloin hän vielä kiisti sen.[5] Aragonés ei valmentanut Fenerbahçea kuitenkaan kuin yhden kauden. Seurajohto päätti vapauttaa hänet sopimuksestaan kauden 2008–2009 jälkeen, kun Fenerbahçe jäi Turkin liigassa neljänneksi.[6]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. La RFEF lamenta el fallecimiento de Luis Aragonés 1.2.2014. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto. Viitattu 1.2.2014. (espanjaksi)
  2. La RFEF lamenta el fallecimiento de Luis Aragonés 1.2.2014. Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto. Viitattu 1.2.2014. (espanjaksi)
  3. Aragones: Me voitimme, piste MTV3.fi. Viitattu 30.6.2008.
  4. EM-kultaluotsi Aragonésin pesti Fenerbahceen varmistui MTV3.fi. Viitattu 7.7.2008.
  5. Espanjan valmentaja Aragonés kiisti Fenerbahce-sopimuksen MTV3.fi. Viitattu 26.6.2008.
  6. Espanjan EM-kultavalmentajalle kenkää MTV3.fi. Viitattu 2.6.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Juan Carlos Lorenzo
José Luis García Traid
Tomislav Ivić
García Cantarero
Atlético Madridin päävalmentaja
1974–1980
1982–1987
1991–1993
2001–2003
Seuraaja:
Martínez Jayo
César Luis Menotti
Ramón Heredia
Gregorio Manzano
Edeltäjä:
Terry Venables
Barcelonan päävalmentaja
1987–1988
Seuraaja:
Johan Cruijff
Edeltäjä:
Juan José Díaz
RCD Espanyolin päävalmentaja
1990-1991
Seuraaja:
Ljupko Petrović
Edeltäjä:
Carlos Alberto Parreira
Valencian päävalmentaja
1995–1996
Seuraaja:
Jorge Valdano
Edeltäjä:
Jaime Pacheco
Real Mallorcan päävalmentaja
2003-2004
Seuraaja:
Benito Floro
Edeltäjä:
Iñaki Sáez
Espanjan maajoukkueen päävalmentaja
2004–2008
Seuraaja:
Vicente del Bosque
Edeltäjä:
Zico
Fenerbahçen päävalmentaja
2008–2009
Seuraaja:
Christoph Daum