Getafe CF

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Getafe
Getafe Club de Fútbolin tunnus
Koko nimi Getafe Club de Fútbol, SAD
Perustettu 8. heinäkuuta 1983
Kaupunki Getafe, Madrid, Espanja
Kotikenttä Coliseum Alfonso Pérez
– Kapasiteetti 17 000
Puheenjohtaja Espanjan lippu Ángel Torres
Valmentaja Romanian lippu Cosmin Contra
Sarja Primera División
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Getafe Club de Fútbol on Getafesta Madridin alueelta kotoisin oleva espanjalainen jalkapalloseura. Se perustettiin vuonna 1983, ja sen edustusjoukkue on pelannut Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa kaudesta 2004–2005 lähtien. Joukkueen paras saavutus on toinen sija kausien 2006–2007 ja 2007–2008 Espanjan cupissa Copa del Reyssä.

Getafe pelaa kotiottelunsa jalkapalloilija Alfonso Pérezin mukaan nimetyllä Coliseum Alfonso Pérezillä. Seuran lempinimi on Azulones (suom. siniset) sen sinisen kotipeliasun mukaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä Getafe Deportivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafe Deportivon tunnus.

Nykyisen Getafe Club de Fútbolin varhaisin edeltäjä on 1940-luvun puolivälistä. Joulukuussa 1945 viisi getafelaista jalkapallon ystävää tapasivat paikallisessa La Marquesina -baarissa ja päättivät, että paikkakunnalle pitäisi saada oma jalkapalloseura. Club Getafe Deportivo perustettiin virallisesti 24. helmikuuta 1946.[1]

Aluksi seuran joukkue pelasi tykistörykmentin kentällä, jossa ei ollut pysyviä maaleja, vaan ne piti tuoda muualta ottelupäivänä. Pian seura muutti San Isidron kaupunginosaan paikalle, jossa nykyään sijaitsee kaupungin urheilukeskus. Kaudella 1956–1957 joukkue voitti nousukarsinnassa Villarrobledon ja nousi aluesarjasta Tercera Divisióniin. Jo seuraavalla kaudella joukkue karsi noususta Segunda Divisióniin, mutta CD Almería oli vahvempi.[1] Tuolla kaudella joukkueessa pelasi sittemmin pitkän peli- ja valmennusuran luonut Luis Aragonés.[2]

Menestystä seurasi joukko heikompia kausia joiden aikana joukkue putosi takaisin aluesarjoihin. Vuonna 1970 joukkue palasi Terceraan ja 2. syyskuuta seura vietti Las Margaritasin kaupunginosaan rakennetun uuden stadioninsa avajaisia. Joukkue onnistui vakiinnuttamaan paikkansa Tercerassa ja vuonna 1976 se juhli Recreativon kustannuksella historiallista nousua Segunda Divisióniin.[1] Maan toiseksi korkeimmalla tasolla joukkue pelasi kuusi kautta, ja sijoittui 20 joukkueen sarjassa parhaimmillaan kymmenenneksi kaudella 1978–1979.[3] Tämän jälkeen joukkue taisteli vielä kaksi kautta sarjan alemmassa keskikastissa kunnes se romahti sarjan viimeiseksi kaudella 1981–1982. Samalla seura oli velkaantunut pahasti ja jalkapalloliitto ei katsonut sillä olevan edellytyksiä pelata edes kolmannella sarjatasolla, joten joukkue pudotettiin suoraan uuden Segunda División B:n ohi Tercera Divisióniin.[4] Siellä se pelasi yhden kauden ajan ennen seuran lopullista hajoamista vuonna 1983.

Nykyisen seura synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjahistoria[5]
0–1 1–2 2–3 3–4 4–5 5–6 6–7 7–8 8–9 9–0
1980 6. 3. 6. 2.
1990 4. 6. 4. 2. 18. 19. 16. 7. 1. 19.
2000 21. 5. 11. 2. 13. 9. 9. 14. 17. 6.
2010 16. 13. 10. 13.

Nykyisen seuran historia alkoi 1. syyskuuta 1976, jolloin perustettiin seura nimeltä Peña Madridista Getafe. Kuten nimestä voi päätellä, oli se itse asiassa Real Madridin kannattajayhdistys. Seuraavat neljä kautta seura pelasi eri alasarjoissa. Kaudeksi 1980–1981 nimi muutettiin muotoon Club Deportivo Peña Getafe ja 10. heinäkuuta 1982 seura yhdistyi toisen paikallisseuran Club Getafe Promesasin kanssa ottaen käyttöön jälkimmäisen nimen. Kun alkuperäinen Club Getafe Deportivo hajosi vuonna 1983, perustettiin tämän fuusion pohjalta kaupungin jalkapalloilun lippulaivaksi nykyinen Getafe Club de Fútbol 8. heinäkuuta samana vuonna.[1]

Uusi seura aloitti pelaamisen aluesarjoista, josta se nousi kaudeksi 1986–1987 Tercera Divisióniin ja sieltä jo yhden kauden jälkeen joukkuemääräänsä kasvattaneeseen Segunda División B:hen. Segunda Divisióniin Getafe nousi ensimmäistä kertaa kaudeksi 1994–1995, mitä seurasi lähes vuosikymmenen kestänyt ”hissiliike” Segundan ja Segunda B:n välillä.[5] Tällä välin, syyskuussa 1998, avattiin seuran nykyinen stadion Coliseum Alfonso Pérez.[6] Seuran reservijoukkue pelasi Tercera Divisiónissa ensimmäistä kertaa kaudella 1994–1995.[7]

Viimeisimmän nousunsa Segunda Divisióniin Getafe varmisti kauden 2001–2002 päätteeksi huolimatta seuraa vaivanneista pelikentän ulkopuolisista ongelmista. Kautta varjosti erityisesti keskuspuolustajan Sebastián ”Sebas” Gómezin kuolema virantoimituksesta vapaalla olleen poliisin ampumiin luoteihin elokuussa 2001. Seura kärsi myös palkanmaksuvaikeuksista ja suurista veloista, jotka helpottivat lopulta paikallisten yritysten muodostaman Getafe Sport -yhtiön ostettua valtaosan seuran osakkeista.[8] Samassa yhteydessä seuran puheenjohtajaksi nousi Ángel Torres, joka toimii tehtävässä edelleen.

Nousu korkeimmalle sarjatasolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafe pelaa kotiottelunsa vuonna 1998 avatulla Coliseum Alfonso Pérezillä.

Getafe sijoittui kaudella 2002–2003 Segunda Divisiónin 11:ksi ja jo kauden 2003–2004 päätteeksi se nousi Josu Uriben valmentamana ensimmäistä kertaa historiassaan Espanjan korkeimmalle sarjatasolle Primera Divisióniin. Se on Real Madridin, Atlético de Madridin ja Rayo Vallecanon jälkeen neljäs korkeimmalla sarjatasolla pelannut Madridin alueen seura ja nelikosta ainoa, joka tulee pääkaupungin ulkopuolelta.[9] Nousu varmistui kauden viimeisessä, Kanariansaarilla Tenerifeä vastaan pelatussa ottelussa, jonka Getafe voitti 5–3. Päivän suurin sankari oli hyökkääjä Sergio Pachón, joka teki Getafen kaikki maalit.[10][11] Getafe sijoittui lopulta 76 pisteellään Segundan toiseksi. Muut nousijat olivat ensimmäiseksi sijoittunut Levante ja kolmanneksi sijoittunut Numancia, jotka molemmat putosivat jo yhden kauden jälkeen takaisin Segundaan. Getafe sen sijaan on vakiinnuttanut nopeasti asemansa Primera Divisiónin keskikastissa ja toiminut samalla myös valmentajille ponnahduslautana suurempiin seuroihin.[12]

Maalivahti Roberto Abbondanzieri palkittiin Zamora-palkinnolla pelatessaan Getafessa kaudella 2006–2007.

Ensimmäisellä kaudellaan Primera Divisiónissa Getafe sijoittui 13:ksi Quique Sánchez Floresin valmennuksessa. Vakuuttavan debyytin päävalmentajana tehnyt Sánchez Flores siirtyi kauden jälkeen Valenciaan ja hänet korvasi saksalainen Bernd Schuster. Schuster luotsasi Getafen Primera Divisiónin yhdeksänneksi kausilla 2005–2006 ja 2006–2007.[13] Kauden 2005–2006 yllättäjäksi nousi laitapuolustaja Mariano Pernía, joka teki puolustajalle erinomaiset 10 maalia ja jakoi näin joukkueen sisäisen maalikuninkuuden hyökkääjä Veljko Paunovićin kanssa.[14] Hän sai myös ensimmäisenä Getafen pelaajana kutsun Espanjan maajoukkueeseen, joskin hänen siirtymisestään Atlético de Madridiin oli ehditty sopimaan ennen maajoukkuedebyyttiä kesäkuussa 2006. Schusterin jälkimmäisellä kaudella joukkue herätti huomiota puolustuksellaan, sillä se päästi 38 ottelussa vain 33 maalia ja oli näin Barcelonan ohella Primera Divisiónin vähiten maaleja päästänyt joukkue.[15] Lisäksi Getafen argentiinalainen maalivahti Roberto ”Pato” Abbondanzieri oli keskimäärin 0,83 päästetyllä maalilla per ottelu sarjan paras maalivahti (Zamora).[16]

Getafe ylsi myös Espanjan cupin Copa del Reyn loppuotteluun kaudella 2006–2007. Kilpailun alkukieroksilla se pudotti Xerezin, Valencian ja Osasunan. Välierässä joukkue saavutti yhden historiansa hienoimmista voitoista, kun se löi kotikentällään toisessa osaottelussa Barcelonan maalein 4–0 ja nousi näin ensimmäisen osaottelun 5–2-tappioasemasta 6–5-voittoon yhteismaaleissa. Santiago Bernabéulla pelatussa loppuottelussa Sevilla vei cupin voiton Frédéric Kanoutén maalilla, mutta andalusialaisten varmistettua sarjasijoituksellaan paikan kauden 2007–2008 Mestarien liigassa, sai Getafe paikan UEFA-cupissa.[17] Kesällä 2007 Schuster siirtyi pääkaupungin suurseuraan Real Madridiin ja hänen tilalleen palkattiin tanskalainen Michael Laudrup.

Ensiesiintyminen Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafe aloitti historiansa ensimmäisen kautensa eurokentillä syyskuussa 2007 UEFA-cupin ensimmäiseltä kierrokselta, jossa se pudotti täpärästi alankomaalaisen Twenten. Kaksiosainen ottelu päättyi jatkoajan jälkeen tasatulokseen 3–3, mutta enemmän maaleja omassa vierasottelussaan tehnyt Getafe pääsi jatkoon vierasmaalisäännön turvin.[18] Kilpailun lohkovaiheessa Getafe kohtasi englantilaisen Tottenham Hotspurin, israelilaisen Hapoel Tel Avivin, tanskalaisen Aalborgin ja belgialaisen Anderlechtin. Joukkue voitti ottelunsa Tottenhamia, Aalborgia ja Anderlechtia vastaan, ja huolimatta Hapoel-tappiosta sijoittui lohkonsa ensimmäiseksi edeten kilpailun pudotuspeleihin.[19] Pudotuspeleissä Getafe eteni kahdeksan parhaan joukkoon pudottamalla kreikkalaisen AEK:n yhteismaalein 4–1 ja portugalilaisen Benfican 3–1.

Getafe ylsi Michael Laudrupin valmennuksessa Copa del Reyn loppuotteluun ja UEFA-cupin puolivälieriin kaudella 2007–2008.

Huhtikuun alussa pelatussa UEFA-cupin puolivälierässä Getafe sai vastaansa kilpailun suuren voittajasuosikin, saksalaisen Bayern Münchenin. Vieraskentällä pelatussa ensimmäisessä osaottelussa Getafe punnersi 90. minuutilla tekemällään maalilla 1–1-tasapelin.[20] Viikkoa myöhemmin pelattu toinen osaottelu sai Getafen kannalta huonon alun, kun yksi joukkueen kauden avainpelaajista, keskikenttämies Rubén de la Red poistettiin kentältä suoralla punaisella kortilla vain viiden minuutin pelin jälkeen. Aikaisemmin maaliskuussa De la Red oli saanut kutsun Espanjan maajoukkueeseen.[21] Miesalivoimalla lähes koko ottelun pelannut Getafe meni johtoon ennen ensimmäisen jakson päättymistä, mutta tällä kertaa Bayern onnistui tasoittamaan juuri ennen 90. minuutin täyttymistä. Ottelupari eteni jatkoajalle, jonka alussa Getafe iski nopeasti kaksi maalia. Bayern kuitenkin kuroi etumatkan kiinni jatkoajan toisen jakson viimeisillä minuuteilla ja ottelupari päättyi 4–4-tasatulokseen, joka riitti enemmän vierasmaaleja tehneen Bayernin jatkoonpääsyyn.[22] Ottelua Coliseum Alfonso Pérezillä seurasivat myös Espanjan kuningas Juan Carlos ja kruununprinssi Felipe, jotka halusivat läsnäolollaan kunnioittaa pienen seuran saavutuksia.[23] Television välityksellä ottelua seurasi parhaimmillaan 9,5 miljoonaa espanjalaista.[24]

Getafe eteni kaudella 2007–2008 myös toista kertaa peräkkäin Copa del Reyn loppuotteluun pudotettuaan Burgosin, Levanten, Mallorcan ja Racing de Santanderin. Vicente Calderónilla 16. huhtikuuta 2008 pelatussa loppuottelussa Valencia oli kuitenkin parempi maalein 3–1. Ottelun voittomaalin teki kaudella 2006–2007 Getafessa pelannut Alexis. Getafen ainoan maalin viimeisteli Esteban Granero rangaistuspotkulla.[25] Tällä kertaa cupin toinen sija ei tuonut Getafelle eurocup-paikkaa, sillä Valencia sijoittui sarjassa vasta kymmenenneksi.

Putoamiskamppailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esteban Graneron kauden 2008–2009 viimeisessä ottelussa tekemä maali pelasti Getafen putoamiselta.

Kotimaan sarjassa cup-velvoitteiden rasittama Getafe menestyi kaudella 2007–2008 hieman aikaisempaa heikommin. Sevillaa vastaan pelatussa kauden avausottelussaan Getafe oli välillisesti osana tragediaa, kun Sevillan pelaaja Antonio Puerta romahti kesken ottelun ja menehtyi muutamaa päivää myöhemmin sairaalassa. Alkukausi oli muutoinkin joukkueelle vaikea, sillä ensimmäinen voitto tuli vasta kahdeksannella kierroksella. Kauden puolivälin tienoilla esitykset piristyivät ja Getafe lähenteli kärkikymmenikössä eurocup-paikkoja, mutta loppukaudesta joukkue joutui jopa taistelemaan sarjapaikastaan erittäin tasaisessa alemmassa keskikastissa. Sarjapaikka varmistui matemaattisesti vasta kauden toiseksi viimeisellä kierroksella, ja joukkueen lopullinen sijoitus oli 14. Kauden viimeisen ottelun alla valmentaja Laudrup ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen.[26] Syyskuussa 2008 hän siirtyi venäläisen Spartak Moskovan valmentajaksi.

Kaudeksi 2008–2009 Laudrupin tilalle tuli Real Zaragozassa cupin ja supercupin vuonna 2004 voittanut Víctor Muñoz, jonka kanssa Getafe teki kaksivuotisen sopimuksen. Muñoz oli edeltäjiensä tapaan entinen huippupelaaja, mutta heistä poiketen ei ollut koskaan edustanut Real Madridia ja oli jo varsin kokenut valmentaja Espanjan korkeimmalla sarjatasolla. Muñozin Getafen kausi oli heikko, vaikka sen alkupuoliskolla joukkue muun muassa voitti kahden edelliskauden mestarin Real Madridin ja pelasi tasan sarjaa hallinneen Barcelonan kanssa. Cupista Getafe putosi jo ensimmäisessä otteluparissa Osasunaa vastaan. Seura erotti Muñozin huhtikuussa 2009 viisi kierrosta ennen kauden loppua joukkueen valahdettua sarjassa sijalle 17 ja vain pisteen päähän putoamisviivasta.[27] Muñozin korvasi Míchel, joka oli ollut ehdolla tehtävään jo kaudella 2004–2005, mutta kieltäytynyt tuolloin.[28] Getafe sijoittui lopulta 17:nneksi ja piti sarjapaikkansa. Erotukseksi tasapisteisiin yltäneeseen ja ensimmäisenä pudonneeseen Betisiin, jonka kanssa keskinäiset ottelut olivat päättyneet tasan, muodostui Getafen yhtä maalia parempi kokonaismaaliero. Ratkaisevan maalin kauden viimeisessä 1–1-tasapeliin päättyneessä Racing-ottelussa teki Esteban Granero.[29] Kauden päätyttyä valmentaja Míchelin sopimusta jatkettiin kahdella vuodella.[30]

Takaisin Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafe saavutti Míchelin johdolla kaudella 2009–2010 historiansa parhaan sarjasijoituksen, kuudes.

Getafe pelasi Míchelin johdolla erinomaisen kauden 2009–2010. Joukkue ei pudonnut kertaakaan 12. sijaa alemmas ja pysyi sarjan kärkikymmenikössä 11. kierroksesta alkaen. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella joukkue nousi kuudenneksi ja piti sijan kauden loppuun asti,[31] mikä oikeutti paikkaan kauden 2010–2011 Eurooppa-liigassa (aikaisemmin UEFA-cup). Sijoitus oli seuran historian paras ja 58 pistettä sen uusi ennätys.[32] Hyökkääjä Roberto Soldado teki 16 maalia, joka oli myös uusi seuraennätys. Copa del Reyssä joukkue ylsi välieriin, jossa Sevilla oli vahvempi maalein 2–1.[33] Kausi oli joukkueen kapteenin ja ainoan vuoden 2004 sarjanoususta jäljellä olleen pelaajan David Belenguerin viimeinen seurassa.[34] Seuran menestyksekkään kauden täydensi reservijoukkueen Getafe B:n nousu Segunda División B:hen ensimmäistä kertaa historiassaan. Nousukarsintojen viimeisessä vaiheessa joukkue voitti Portugaleten.[35]

Getafe aloitti kauden 2010–2011 Eurooppa-liigassa neljänneltä eli niin sanotulta play-off-kierrokselta,[36] jolta se selvisi lohkovaiheeseen pudottamalla kyproslaisen APOELin maalein 2–1 jatkoajan jälkeen. Kilpailun lohkovaiheessa Getafe kohtasi kahdesti tanskalaisen OB:n, sveitsiläisen Young Boysin ja saksalaisen Stuttgartin. Joukkue aloitti voitolla OB:sta, mutta tätä seurasi tappiot Young Boysia ja kahdesti Stuttgartia vastaan. Lohkovaiheen toiseksi viimeisessä ottelussa OB:tä vastaan Getafe menetti voiton ja teoreettisetkin mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin OB:n lisäajalla tekemään tasoitusmaaliin. Viimeisessä, merkityksettömässä ottelussa joukkue voitti Young Boysin. Getafe sijoittui lopulta seitsemällä pisteellään lohkon kolmanneksi, kaksi pistettä Young Boysille hävinneenä.[37]

Kotimaisessa sarjassaan Getafe pysytteli kaudella 2010–2011 kärkikymmenikössä 25. kierrokseen asti, mutta keväällä joukkue alkoi hiipua ja joutui taistelemaan putoamista vastaan viimeiseen kierrokseen asti. Lopullinen sijoitus oli 16. ja eroa ensimmäisenä pudonneeseen Deportivoon jäi yksi piste. Ratkaisevassa viimeisessä ottelussa, 1–1-tasapelissä Real Sociedadin vieraana Getafen maalin teki Cata Díaz.[38] Kauden päätyttyä seura ilmoitti, ettei se jatka valmentaja Míchelin päättymässä ollutta sopimusta.[39] Muihin lähtijöihin kuului muun muassa Sevillaan siirtynyt, Getafea vuodesta 2006 edustanut ja sen historian paras maalintekijä Manu del Moral, joka sai toukokuussa 2011 kutsun Espanjan maajoukkueeseen.[40]

Dubailaisomistukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafe vaihtoi myös omistajaa kauden 2010–2011 aikana, kun šeikki Butti bin Suhail al-Maktoumin johtama dubailainen sijoitusyhtiö Royal Emirates Group of Companies osti 99,3 prosenttia seuran osakkeista noin 70–90 miljoonalla eurolla huhtikuussa 2011. Uudet omistajat asettivat tuoreeltaan tavoitteeksi Getafen nousemisen Primera Divisiónissa Mestarien liigaan oikeuttaville sijoille (1.–4.) tulevan kahden kauden aikana. Seuraa vuodesta 2002 johtanut Ángel Torres jatkoi puheenjohtajana omistajanvaihdoksesta huolimatta.[41][42]

Uuden aikakauden ensimmäiseksi valmentajaksi seura palkkasi kolmivuotisella sopimuksella Luis Garcían kesäkuussa 2011.[43] Uusi aikakausi alkoi Levantessa menestyneen Garcían johdolla kohtuullisesti, kun edelliskaudella vaisusti esiintynyt Getafe sijoittui liigassa sijalle 11. Seuraavalla kaudella joukkue nousi pykälän paremmalle sijalle, mutta tavoitteet päästä europeleihin jäivät kaukaisiksi haaveiksi. Kaudella 2013/14 Getafe vajosi alempaan keskikastiin ja lopulta García sai potkut maaliskuun puolivälissä 2014, kun Getafe oli voittanut vain yhden 12 edellisestä ottelusta. Garcían tilalle palkattiin romanialainen Cosmin Contra. [44]

Tunnus ja peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran tunnuksessa esiintyy Getafen kaupungin vaakunan kilpi. Kilpi on jaettu pystysuunnassa kahteen kenttään, jotka viittaavat kaupungin tunnusmerkkeihin: Iberian niemimaan maantieteelliseen keskipisteeseen Cerro de los Ángelesiin ja ilmailuteollisuuteen.[45]

Getafen kotipeliasun pääväri on sininen. Vieraspeliasun värejä ovat punainen, keltainen ja valkoinen. Peliasut valmistaa Joma ja paitasponsoreina ovat toimineet Opción (2004–2005), PSG (2005–2006), Grupo Galco (2006–2009), Burger King (2009–2012) ja Confremar (2012–).

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 23. heinäkuuta 2014.[46]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Flag of Spain.svg Jonathan López
2 P Flag of Spain.svg Alexis
3 P Flag of Spain.svg Roberto Lago
4 K Flag of Spain.svg Míchel
5 K Flag of Algeria.svg Medhi Lacen
7 K Flag of Spain.svg Ángel Lafita
8 K Flag of Spain.svg Pablo Sarabia
9 K Flag of Spain.svg Álvaro Vázquez
11 H Flag of Spain.svg Adrián Colunga
12 P Flag of Spain.svg Álvaro Arroyo
13 M Flag of Spain.svg Jordi Codina
Nro Paikka Pelaaja
14 K Flag of Spain.svg Pedro León
15 P Flag of Spain.svg Rafa
17 K Flag of Spain.svg Diego Castro
18 P Flag of Spain.svg Sergio Escudero
19 K Flag of Croatia.svg Sammir
20 P Flag of Spain.svg Juan Valera
21 K Flag of Spain.svg Míchel
22 K Flag of Spain.svg Juan Rodríguez
23 K Flag of Colombia.svg Fredy Hinestroza
24 K Flag of France.svg Karim Yoda
M Flag of Spain.svg Vicente Guaita

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne kauden 2013–2014 aikana.

Getafen kymmenen eniten otteluita Primera ja Segunda Divisiónissa pelannutta pelaajaa:

# Pelaaja[47] Vuodet Ottelut Maalit
1. Espanjan lippu Javier Casquero 2006–2012 190 21
2. Argentiinan lippu Cata Díaz 2007–2012 165 3
3. Espanjan lippu Jaime Gavilán 2005– 164 11
4. Espanjan lippu Manu del Moral 2006–2011 159 37
5. Espanjan lippu David Belenguer 2003–2010 158 2
6. Espanjan lippu Ángel Vivar Dorado 2002–2007 150 18
7. Espanjan lippu Mario Cotelo 2003–2009 142 5
8. Sveitsin lippu Fabio Celestini 2005–2010 121 1
9. Romanian lippu Gheorghe Craioveanu 2002–2006 120 16
10. Uruguayn lippu Juan Albín 2006–2011 116 19

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne kauden 2013–2014 aikana.

Getafen kymmenen eniten maaleja Primera ja Segunda Divisiónissa tehnyttä pelaajaa:

# Pelaaja[47] Vuodet Maalit Ottelut
1. Espanjan lippu Manu del Moral 2006–2011 37 159
2. Espanjan lippu Roberto Soldado 2008–2010 29 60
3. Venezuelan lippu Miku 2010–2013 26 90
4. Espanjan lippu Dani Güiza 2005–2007 24 61
5. Espanjan lippu Míchel 2002–2005 22 67
6. Espanjan lippu Javier Casquero 2006–2012 21 190
7. Espanjan lippu Sergio Pachón 2003–2007 19 88
= Uruguayn lippu Juan Albín 2006–2011 19 116
9. Espanjan lippu Ángel Vivar Dorado 2002–2007 18 150
10. Espanjan lippu José Parrado 1999–2001 17 61

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Getafen Primera- ja Segunda-historian aikaiset valmentajat:[48]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Historia Getafe CF. Viitattu 23.7.2007.
  2. Jugadores de la selección Fútbol en la Red. Viitattu 16.3.2008.
  3. Segunda División / 1978–79 Futbolme.com. Viitattu 16.3.2008.
  4. Spain – Cups 1983 RSSSF. Viitattu 16.3.2008.
  5. a b Getafe Club de Fútbol Futbolme.com. Viitattu 16.3.2008.
  6. Coliseum Alfonso Pérez Ayuntamiento de Getafe. Viitattu 16.3.2008.
  7. Getafe Club de Fútbol B Futbolme.com. Viitattu 16.3.2008.
  8. Getafe recupera su espacio en la categoría de ’Plata’ El Mundo. Viitattu 16.3.2008.
  9. Clasificación LFP. Viitattu 16.3.2008.
  10. Ficha de Partido RFEF. Viitattu 25.4.2009.
  11. Pachón conduce al Getafe a Primera Marca. Viitattu 25.4.2009.
  12. Getafe, a coaching springboard FIFA. Viitattu 11.4.2008.
  13. Historial del club LFP. Viitattu 23.7.2007.
  14. Plantillas LFP. Viitattu 16.3.2008.
  15. Clasificación LFP. Viitattu 16.3.2008.
  16. ’Pato’ Abbondanzieri se adjudica el trofeo Zamora Marca. Viitattu 16.3.2008.
  17. Copa del Rey 2006–2007 Marca. Viitattu 23.7.2007.
  18. El Getafe suda para eliminar al Twente en un partido de infarto Marca. Viitattu 5.10.2007.
  19. El Getafe se clasifica a lo grande Marca. Viitattu 19.12.2007.
  20. El Bayern ya conoce al Getafe Marca. Viitattu 11.4.2008.
  21. Aragonés se acuerda de De la Red, Raúl sigue fuera Marca. Viitattu 11.4.2008.
  22. Crueldad final para S.M. El ’Geta’ Marca. Viitattu 11.4.2008.
  23. Su Majestad sufrió como el primero de los españoles Marca. Viitattu 11.4.2008.
  24. Casi 9,5 millones de espectadores vieron caer al Getafe en la UEFA Marca. Viitattu 11.4.2008.
  25. Campeón de la Copa del Rey 2008 Marca. Viitattu 18.4.2008.
  26. Laudrup confirma que no seguirá al frente del Getafe Marca. Viitattu 27.5.2008.
  27. Víctor Muñoz, destituido como entrenador del Getafe Marca. Viitattu 27.4.2009.
  28. El inconformista de la Quinta llega con retraso AS. Viitattu 29.4.2009.
  29. El ’Geta’ esquiva el drama con suspense 31.5.2009. Marca. Viitattu 1.6.2009. (espanjaksi)
  30. Míchel seguirá en el Getafe 1.6.2009. Getafe CF. Viitattu 23.6.2009. (espanjaksi)
  31. Trayectoria Marca. Viitattu 12.6.2010. (espanjaksi)
  32. El Getafe, de récord 10.5.2010. Marca. Viitattu 12.6.2010. (espanjaksi)
  33. Spain 2009/10 RSSSF. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  34. Celestini, Cortés y Belenguer dicen adiós 21.5.2010. Marca. Viitattu 12.6.2010. (espanjaksi)
  35. Promoción a Segunda B – Temporada 2009–10 Futbolme. Viitattu 20.6.2010. (espanjaksi)
  36. 2010/11 list of participants 31.5.2010. UEFA. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
  37. Matches UEFA. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  38. Estadísticas Marca. Viitattu 3.6.2011. (englanniksi)
  39. Ángel Torres comunica a Míchel que no seguirá en el Getafe 30.5.2011. Marca. Viitattu 3.6.2011. (espanjaksi)
  40. Manu del Moral, gran novedad en la lista de Del Bosque 25.5.2011. Marca. Viitattu 3.6.2011. (espanjaksi)
  41. El grupo dubaití quiere que el ’Getafe Team Dubai’ sea uno de los grandes de la Liga 21.4.2011. Marca. Viitattu 3.6.2011. (espanjaksi)
  42. Ángel Torres confirma la venta del Getafe 25.4.2011. Marca. Viitattu 3.6.2011. (espanjaksi)
  43. Luis García: ”Agradezco la apuesta del club por mí en este proyecto” 9.6.2011. Marca. Viitattu 11.6.2011. (espanjaksi)
  44. Getafe: Garcia entlassen - Contra wird neuer Coach 10.3.2014. Kicker. Viitattu 11.3.2014. (saksaksi)
  45. Escudo y bandera Ayuntamiento de Getafe. Viitattu 27.5.2008.
  46. Plantilla Getafe CF. Viitattu 16.8.2013. (espanjaksi)
  47. a b Players list of Getafe BDFutbol. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  48. Getafe Club de Fútbol BDFutbol. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]