Finnairin Palloilijat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Finnairin Palloilijat
Finnairin Palloilijoiden logo.svg
Lempinimet Siipiveikot [1]
Perustettu 1965
Lakkautettu 1998
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
Kotikenttä Töölön pallokenttä, Helsingin olympiastadion[1]

Finnairin Palloilijat (lyh. FinnPa) oli Helsingissä toiminut jalkapalloseura. Seura perustettiin vuonna 1965 nimellä Aeron Pallo. Seura toimi aluksi vain lentoyhtiö Aero O/Y:n henkilökunnan harrasteseurana. Kun lentoyhtiö muutti nimensä Finnairiksi, vaihtoi myös jalkapalloseura nimensä Finnairin Palloilijoiksi. Seura lakkautettiin kauden 1998 jälkeen.

Seuran kotikenttinä toimivat Töölön pallokenttä sekä Helsingin olympiastadion.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Miesten jalkapallo
Veikkausliiga
Pronssia Pronssia Veikkausliiga 1997

Lentoyhtiö Aero Oy:n työntekijöiden urheiluseura Aeron Pallo perustettiin vuonna 1965. Yhtiön muutettua nimensä Finnariksi vuonna 1968, myös Aeron Pallosta tuli Finnairin Palloilijat. Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla I-divisioonassa FinnPa esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1977, mutta seura putosi heti takaisin II-divisioonaan. Takaisin I-divisioonaan seura nousi kaudeksi 1981 ja se pelasi I-divisioonassa vuoden 1988 putoamiseen asti. Pienen notkahduksen jälkeen joukkue palasi Ykköseen päävalmentaja Reima Kokon johdolla kaudella 1990. Kaudella 1991 FinnPa oli lähellä nousua pääsarjaan, mutta OTP oli karsintaotteluissa parempi. Nousu tapahtui lopulta vuonna 1992, kun FinnPa kaatoi liigakarsinnassa FC Oulun.[1]

Veikkausliiga-vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FinnPalla oli divisioonavuosinaan maine HJK:n pelaajien ”jäähdyttelyjenginä”. Liiganousija teki siitä itselleen voimavaran, ja ensimmäisellä Veikkausliiga-kaudella 1993 joukkuetta edustivat entiset Klubin maajoukkuepelaajat Markku Kanerva, Pasi Rasimus, Kari Rissanen, Tommi Paavola ja Jari Rantanen. Ensimmäisessä paikalliskamppailussa FinnPa löi HJK:n 2–0 siirtyen samalla sarjakärkeen. Joukkue sijoittui tasaisessa runkosarjassa neljänneksi ja taisteli mitalisarjan alussa jopa Suomen mestaruudesta. Viimeisessä neljässä ottelussa FinnPa saavutti kuitenkin vain yhden pisteen, joten joukkue jäi viidenneksi.[1]

Kaudeksi 1994 Markku Kanerva palasi HJK:hon, mutta Erik Holmgren ja Petri Järvinen olivat maajoukkuetason vahvistuksia. FinnPa pysyi kärjen vauhdissa aina heinäkuuhun asti. Kauden jälkipuoliskolla joukkue saavutti kuitenkin vain kaksi voittoa, jolloin lopullinen sijoitus oli kymmenes.[1]

FinnPan logo Veikkausliiga-kaudella 1995.

FinnPan joukkue nuorentui kaudelle 1995. Joukkueesta lähtivät Rasimus, Järvinen ja Paavola, tilalle tulivat Simo Valakari ja Kimmo Tarkkio. Valmentajaksi Reima Kokon tilalle tuli Heikki Suhonen. Myös kotikenttä vaihtui Töölön pallokentästä Helsingin olympiastadioniksi. FinnPa haaveili mitalista, mutta joutuikin taistelemaan sarjapaikkansa puolesta. Valmentaja Suhosen korvasi sarjan puolivälissä kokenut Keijo Voutilainen, ja maalivahdiksi hankittiin maajoukkuevahti Kari Laukkanen. Joukkue säilytti lopulta sarjapaikkansa sijoittuen kahdeksanneksi. Kauden aikana FinnPa hävisi myös ensimmäisen kerran paikallisvastustaja HJK:lle – kahdesti.[1]

Joukkueen nuorentaminen jatkui kaudella 1996. Seuran jättivät Holmgren, Tarkkio ja Rantanen, mutta Tommi Paavola palasi FinnPaan Ponnistuksesta. Valmentajaa vaihdettiin jälleen huonon alkukauden jälkeen, kun Keijo Voutilainen sai kesäkuussa tehdä tilaa Pasi Rasimukselle. Hänen johdollaan FinnPa pelasi seuraavat viisitoista ottelua ilman tappioita nousten toiseksi viimeiseltä sijalta sarjakärkeen vain kaksi kierrosta ennen loppua. Mestaruuden vei kuitenkin kotitappio kunnostetulla Pallokentällä MyPalle 0–1 ja mitalin vierastappio TPS:lle 0–3. FinnPa sijoittui siten neljänneksi.[1]

Kauden 1997 menetyksiä olivat Skotlantiin siirtyneet Simo Valakari ja Janne Mäkelä. Sen sijaan joukkueeseen liittyivät Jari Vanhala, Niclas Grönholm ja Anders Roth. Kun joukkue oli sarjassa seitsemäntenä, valmentaja Pasi Rasimus sai lähteä, ja tilalle otettiin kaksikko Martti KuuselaJari-Pekka Keurulainen. Kuuselan mukana joukkueeseen palasi myös Jari Rantanen. Loppukauden kahdekasta pelistään FinnPa hävisi vain yhden. Toiseksi viimeisellä kierroksella se nousi TPS:n ohi kolmanneksi ja piti sijoituksensa keskinäisellä tasapelillä Turussa. Seura saavutti siten historian ainoan mitalinsa, pronssin.[1]

Kaudella 1998 FinnPan oli tarkoitus vakiinnuttaa asemansa kärkijoukkueena, sillä seuralla oli Metsäliiton avustuksen myötä liigan suurin budjetti. FinnPa suunnitteli myös HJK:n ja ja Hjallis Harkimon kanssa Töölöön uutta jalkapallostadionia. Valmentajana toimi Kuuselan lähdettyä yksin Jari-Pekka Keurulainen. Kausi alkoi kuitenkin heikosti, ja kun joukkue oli heinäkuussa sarjan viimeisenä, vaihdettiin valmentajaa. Keurulaisen paikan otti Jari Rantanen, jonka luotsaamana FinnPa ohitti Jaron ja välttyi suoralta putoamiselta. Liigakarsinnassa vastaan asettunut TPV kuitenkin pudotti FinnPan liigasta vierasmaalisäännön turvin.[1]

Toiminnan päättyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ykköseen pudottuaan FinnPa menetti tukijansa. Uudeksi omistajaksi tuli Hjallis Harkimo, joka muutti seuran FC Jokerien farmijoukkueeksi, jonka nimeksi tuli vuonna 2000 FC Jokrut. Jokrujen toiminta päättyi vuonna 2001, kun Ykköseen pudonnut FC Jokerit otti sen paikan sarjassa.[1]

FinnPalla on edelleen toimintaa salibandyssä. Miesten joukkue pelaa kolmosdivisioonassa.

Valmentajat Veikkausliigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Veikkausliigan verkkonäyttely: Finnairin Palloilijat (FinnPa) Urheilumuseo.fi. Viitattu 8.7.2014.