Eino Soinio
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 12. marraskuuta 1894 | ||
| Kuolinaika | 7. joulukuuta 1973 (79 vuotta) | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1910–1925 | HJK | – | (–) |
| 1926–1927 | HPS | – | (–) |
| Maajoukkue | |||
| 1912–1927 |  Suomi
|
40 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Eino Aleksi Soinio (alk. Salin, 12. marraskuuta 1894 – 7. joulukuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija ja urheilutoimittaja. Puolustuksessa keskustukimiehenä pelannut Soinio edusti urallaan Helsingin Jalkapalloklubia sekä Helsingin Palloseuraa.[1] Urheilutoimittajana hän käytti nimimerkkiä M-o-n-i.
Soinio oli Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 Suomen paras pelaaja, vaikka oli joukkueen nuorin pelaaja. Hän pelasi ensimmäisen maaottelunsa juuri olympiakisojen alla Ruotsia vastaan, ollessaan 17 vuoden ja 228 päivän ikäinen. Soinion veli oli Suomen olympiajoukkueen johtaja Kaarlo Soinio.
Soiniota nuorempana Suomea on miesten A-maajoukkueessa edustanut vain Pasi Rautiainen. Olympiakisoissa Soinio teki tasoitusmaalin 2–2 Italiaa vastaan ja on edelleen nuorin Suomen maajoukkueessa maalin tehnyt pelaaja. Kisamenestyksestä muut pelaajat saivat palkkioksi raitiovaunulipun lisäksi kruunun päivärahan, mutta alaikäinen Soinio vain 50 äyriä[1].
Soinio voitti uransa aikana peräti yhdeksän Suomen mestaruutta, enemmän kuin kukaan muu miespelaaja. Elämänuransa Soinio teki Helsingin Sanomien urheilutoimittajana sekä urheilukirjailijana.[1]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen mestaruus 1911, 1912, 1917, 1918, 1919, 1923, 1925, 1926 ja 1927
- 36 A-maaottelua
- 4. sija Tukholman olympiakisoissa 1912
- Valittiin olympiakisojen all stars -joukkueeseen
- Valittiin Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen 1993
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gee-Bee – kehdosta ”Gardenin” kehään, Helsingin uusi kirjapaino, Helsinki, 1938.
- Suomalaisia mestaripainijoita – Carl Allénista Väinö Kokkiseen, WSOY, Porvoo, 1939.
- Voimailumaailman mestareita – kuvauksia heidän elämästään ja kamppailuistaan, Tammi, Helsinki, 1945.
- Kuningas jalkapallo, Tammi, Helsinki, 1947.
- Urheiluareenoitten mestareita, Tammi, Helsinki, 1950.
- Urheilun suurten voittajien tarina, Otava, Keuruu – Helsinki, 1960.
- Helsingin atleettiklubi 1891–1966, Helsinki, 1967.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalkapallon Pikkujättiläinen (WSOY 2003) ISBN 951-0-27037-7.
- Eino Soinio National Football Teams.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antti O. Arponen: Soinio, Eino (1894–1973) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||
