Ville Leino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ville Leino
Henkilötiedot
Syntynyt 6. lokakuuta 1983 (ikä 31)
Savonlinna
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 185 cm
Paino 83 kg
Lempinimi Spin-O-Rama Champion, Altis, Löysä
Seura
Seura Medveščak Zagreb
Sarja KHL
Pelaajaura
Pääsarjaura 2002–
Aik. seurat SaPKo (S-s)
Ilves (SML)
HPK (SML)
Jokerit (SML)
Grand Rapids Griffins (AHL)
Detroit Red Wings (NHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
Buffalo Sabres (NHL)
Boston Bruins (NHL)

Ville Leino (s. 6. lokakuuta 1983 Savonlinna) on suomalainen jääkiekkoilija, joka edustaa kroatialaista KHL-seuraa, KHL Medveščak Zagrebia. Lähinnä laitahyökkääjänä pelaava Leino on pelannut urallaan myös keskushyökkääjänä.

Kaukalon ulkopuolella Ville on suuntautunut muotialalle, sillä hän omistaa Billebeino-nimisen vaatemerkin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leino aloitti SM-liigauransa Ilveksessä syksyllä 2002. Ilvekseen hän siirtyi kasvattajaseurastaan SaPKosta. Ensimmäinen kausi tamperelaisten riveissä sujui kohtuullisesti, mutta toinen jo varsin lupaavasti Leinon kerätessä runkosarjassa 9+15=24 tehopistettä. Leino pelasi kaudella 2003–2004 toisessa kentällisessä. Seuraavaksi kaudeksi Leino sopi yhden jatkosopimuksen Ilveksen kanssa,[1] joka jäi myös hänen viimeisekseen tamperelaisseurassa.

Ilves sai jäädä, kun Leino päätti lähteä haistelemaan uusia tuulia. Seuraksi löytyi HPK, joka oli ollut Leinosta jo pidemmän aikaa kiinnostunut. HPK:ssa Leino todellisesti puhkesi kukkaan, ja hän teki runkosarjan 56 ottelussa 12+31=43 tehopistettä. Samaisella kaudella Leino voitti myös ensimmäisen Suomen mestaruutensa, ja valittiin SM-liigan tähdistökentällisen keskushyökkääjäksi.[2]

Kausi 2006–2007 sujui edellisen tapaan hyvin, ja mies voitti HPK:n mukana pronssia. Lisäksi mies pääsi tekemään A-maajoukkuedebyyttinsä Euro Hockey Tourin Tšekin turnauksessa. Sopimus HPK:n kanssa päättyi kauden jälkeen, ja hän siirtyi Jokereihin.[3]

Kaudella 2007–2008 Jokereilla oli nimekäs keskushyökkääjäosasto, minkä vuoksi Leino siirrettiin laitahyökkääjäksi. Miestä ei tämä haitannut vaan hän teki runkosarjassa 55 ottelussa tehopisteet 28+49=77, jotka riittivät pistepörssin toiseen sijaan. Jokereiden seurahistoriassa kukaan muu pelaaja ei ole tehnyt yhtä paljon pisteitä runkosarjassa. Aikaisempi seuran ennätys oli Timo Sutisen hallussa 21+51=72 pisteellä.[4] Leino valittiin myös runkosarjan parhaaksi pelaajaksi (Lasse Oksanen -palkinto).[5] Kyseessä on lisäksi SM-liigan historian korkeimmat tehopisteet, joilla ei irronnut runkosarjan pistepörssin voittoa. Aiempi ennätys tällä saralla oli Kari Jalosen hallussa, hänelle irtosi 74 pistettä kaudella 1988–89. Pudotuspeleissäkin hän keräsi 14 ottelussa tehot 8+11=19, jotka riittivät pudotuspelien pistepörssin toiseen sijaan.[6] Kuitenkaan hänenkään panos ei riittänyt nostamaan Jokereita neljättä sijaa korkeammalle. Leinon kauden yksilötasolla kruunasi valinta koko liigakauden arvokkaimmaksi pelaajaksi (Kultainen kypärä -palkinto).[7] Hänet valittiin myös tähdistökentälliseen.[8] Leino oli viimeisiin hetkiin asti ehdolla MM-kisoihin, mutta hän ei lopulta mahtunut kisajoukkueeseen.

NHL-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leinoa ei koskaan varattu NHL:ään, mutta useat NHL-seurat osoittivat kiinnostusta Leinoon hyvän kauden jälkeen.[7] Mies päätyi Detroit Red Wingsin kanssa kauden 2008–2009 kattavaan kaksisuuntaiseen sopimukseen.[9]

Detroit Red Wings[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2008–2009

Leino joutui aloittamaan kauden 2008–2009 AHL:ssä, farmijoukkue Grand Rapids Griffinsissä, ja pelasikin suurimman osan kautta AHL-kiekkoa, johtuen Red Wings palkkakattopulmista. Red Wingsin päävalmentaja Mike Babcock kertoikin Leinon olevan paras pelaaja, jonka hän on koskaan joutunut lähettämään farmiin. Harjoitusleiri ja -ottelut olivat sujuneet hyvin, mutta palkintoa ei tullut.

Pelattuaan 44 ottelua AHL:ssä, Leino oli joukkueen toiseksi paras pistemies tehoin 11+26=37[10] Tämän jälkeen hänet kutsuttiin Detroitin NHL-miehistöön, kun Johan Franzén loukkaantui. Debyytti tuli viimein 31. tammikuuta 2009 Washington Capitalsia vastaan. Ottelussa Leino pääsi pelaamaan ykkösketjussa Pavel Datsjukin ja Marián Hossan rinnalla. Maali syntyi heti debyyttipelin avauserässä miehen NHL-uran ensimmäisellä laukauksella. Leino kuljetti kiekkoa laitaa pitkin, pyörähti ohi puolustaja Shaone Morrisonnin ja sivalsi kiekon rystylaukauksella maalin, selkä maalia kohti ja kiekko meni ohi maalivahti José Théodoren. Näin Leinosta tuli eräs harvoista, jotka ovat tehneet maalin uransa ensimmäisessä NHL-ottelussa. [11]

Suomalainen pääsi pelaamaan yhteensä 13 runkosarjaottelussa keräten niissä tehot 5+4=9, mutta siitä huolimatta hänet lähetettiin takaisin farmiin yhdessä Darren Helmin kanssa.[12] Leino kutsuttiin huhtikuussa takaisin Detroitin miehistöön,[13] jossa hän pelasi ensimmäinen pudotuspeliottelunsa läntisen konferenssin finaalissa 22. toukokuuta Chicago Blackhawksia vastaan, joka päättyi Detroitin 4–3 -jatkoaikahäviöön.[14] Leino saalisti ensimmäisen tehopisteensä pudotuspeleissä syöttämällä Justin Abdelkaderin 3–1-maalin ensimmäisessä finaalissa Pittsburgh Penguinsia vastaan 30. toukokuuta.[15] Esiintymisellään finaaliottelussa Leino varmisti, että myös hänet olisi kirjattu Stanley Cup -voittajaksi, jos Detroit Red Wings olisi yltänyt mestaruuteen toistamiseen. Pittsburgh, jonka Detroit oli edellisenä vuonna voittanut finaaleissa, ottikin nyt revanssin voittamalla Red Wingsin seitsemännessä ottelussa lukemin 2–1.

Kausi 2009–2010

Leino sai nyt kaksivuotisen ja yksisuuntaisen sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa. Toiseen NHL-kauteensa 2009–2010 Leino lähti tulokkaana. The Hockey News ennusti, että Leinon pitäisi pystyä kasaamaan vaivatta 45 pistettä ja aineksia olisi 60 pinnaan asti. Sports Networkin mukaan Leino kuului kärkikymmenikköön tarkkailun arvoisissa tulokkaissa, sillä hän antoi yhteensä 20 ottelussa runkosarjassa ja pudotuspeleissä riittävät näytöt, että Detroitin valmentaja Mike Babcock nosti hänet vakiomiehistöön. Leino sai aloittaa kauden kakkosketjussa, yhdessä Valtteri Filppulan ja Justin Williamsin kanssa. Filppulan loukkaannuttua Leino seilasi eri ketjuissa, mutta pisteitä ei tahtonut tulla. Leino pelasi Detroitissa 42 peliä, joissa teki vain pisteet 4+7. Hän putosi myös tammikuun 2010 aikana kokoonpanon ulkopuolelle. Detroit ei kuitenkaan uskaltanut lähettää häntä farmiin, sillä hänet olisi pitänyt laittaa AHL:ään siirtolistan kautta. Detroit ei halunnut menettää Leinoa ilmaiseksi, joten joukkue kauppasi hänet helmikuussa 2010 Philadelphia Flyersiin vaihdossa Ole-Kristian Tollefseniin ja viidennen kierroksen varausoikeuteen vuoden 2011 varaustilaisuudessa.[16].

Philadelphia Flyers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philadelphiassa Leino pääsi uuteen nousuun, kun Simon Gagnén ja Jeff Carterin loukkaantumiset toivat pelipaikan. Pudotuspeleissä joukkue taisteli loppuun asti Stanley Cupista Chicago Blackhawksin kanssa. Leino pelasi kolmosvitjassa, yhdessä pudotuspelien pistekärjen Daniel Brieren ja kovanaama Scott Hartnellin kanssa. Leino pelasi laitahyökkääjänä. Lopulta Chicago vei Stanley Cupin otteluvoitoin 4–2. Leino teki pudotuspeleissä tehot 7+14=21 rikkoen Philadelphia Flyersin tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätyksen ja nousi kaikkien aikojen tulokkaiden pudotuspelien pistekärkeen yhdessä kanadalaisen Dino Ciccarellin kanssa joka kaudella 1980–1981 teki Minnesota North Starsin paidassa pudotuspeleissä tehot 14+7. Hän teki myös tulokkaiden syöttöennätyksen Stanley Cup -finaaleissa. Näin suomalaisilla oli tulokkaiden piste-ennätys sekä runkosarjassa (Teemu Selänne) että pudotuspeleissä. [17]

Kausi 2010–2011

Kaudella 2010–2011 Leino pelasi jälleen yhdessä Brièren ja Hartenellin kanssa, ja kemia näkyi jäällä. 12. maaliskuuta 2011 Leino teki uransa ensimmäisen hattutempun Atlanta Thrashersia vastaan. NHL -sivusto Die By The Blade rankkasi Leinon parhaaksi aliarvostetuista pelaajista NHL:ssä. Leino pelasi 81 ottelua Flyersissä ja teki niissä tehot 19+34 eli 53 pistettä ja hänen +/- saldonsa näytti +14:ää. Kausi 2010–2011 oli Leinon varsinainen läpimurtokausi, koska hän pelasi kaikki ottelut yhtä lukuunottamatta ja teki hyvät tehot.

Heinäkuun 1. päivänä 2011 Leino teki pitkän kuuden vuoden sopimuksen, joka on arvoltaan 27 miljoonaa dollaria, Buffalo Sabresin kanssa.

Buffalo Sabres[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2011–2012 Leino pelasi Sabresissa. Hän teki seuran kanssa kuuden vuoden sopimuksen, jonka vuosipalkan keskiarvo on lähes 4,5 miljoonaa dollaria kaudessa.[18] Sabresin päävalmentaja Lindy Ruff kertoi Leinon palaavan keskushyökkääjän paikalle ja että Leinolle on varattu iso rooli joukkueessa. Leinon povattiinkin olevan Sabresin ykkössentteri tulevalla kaudella.

Kauden avauspelin Sabres pelasi Helsingissä Anaheim Ducksia vastaan. Kyseisessä ottelussa Leino teki maalin ja jatkoi hämmästyttävää putkeaan: hän oli nyt kaikissa pelaamissaan NHL-seuroissaan (3) onnistunut maalin teossa heti ensimmäisessä ottelussaan seurassa. Leino aloitti kauden Sabresin kakkosvitjassa, jossa hänen kanssaan pelasivat Tyler Ennis sekä Drew Stafford. Kausi oli kuitenkin melko heikko. Leino teki 71 ottelussa vain 25 pistettä ja Sabres jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

KHL[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leino teki sopimuksen KHL-liigan kroatialaisseura KHL Medveščak Zagrebin kanssa 12. lokakuuta 2014.[19]

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
2000–2001 SaPKo S-S 2 0 0 0 0
SaPKo A-I-div 19 14 12 26 0
2001–2002 SaPKo S-S 15 6 6 12 4
SaPKo A-I-div 26 36 36 72 14 4 2 5 7 2
2002–2003 Ilves SML 23 1 1 2 0
Ilves A-SML 11 6 5 11 14
Ilves A-I-div 15 8 16 24 10
2003–2004 Ilves SML 54 9 15 24 26 7 1 1 2 4
Ilves A-SML 5 4 6 10 6
2004–2005 Ilves SML 56 8 11 19 32 7 1 0 1 2
2005–2006 HPK SML 56 12 31 43 65 13 3 9 12 4 Kanada-malja Ykköstähdistö
2006–2007 HPK SML 50 11 29 40 73 8 1 9 10 31
HPK ECC 3 1 4 5 0
2007–2008 Jokerit SML 55 28 49 77 18 14 8 11 19 8 Lasse Oksanen -palkinto Ykköstähdistö
2008–2009 Detroit Red Wings NHL 13  7 0 2 2 0
Grand Rapids Griffins AHL 57 15 31 46 18 10 3 10 13 10
2009–2010 Detroit Red Wings NHL 42 4 3 7 6
Philadelphia Flyers NHL 13 2 2 4 4 19 7 14 21 6
2010–2011 Philadelphia Flyers NHL 81 19 34 53 22 11 3 2 5 0
2011–2012 Buffalo Sabres NHL 71 8 17 25 16 - - - - -
2012–2013 Buffalo Sabres NHL 8 2 4 6 6 - - - - -
2013–2014 Buffalo Sabres NHL 58 0 15 15 10 - - - - -
6 kautta yhteensä NHL 286 40 79 119 60 37 10 18 28 6
6 kautta yhteensä SM-liiga 294 69 136 205 214 49 14 30 44 49

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ville Leino ja Ilves jatkosopimukseen Jatkoaika.com. 18.2.2004. Jatkoaika. Viitattu 31.5.2009.
  2. SM-liiga jakoi palkintonsa Jatkoaika.com. 29.4.2006. Jatkoaika. Viitattu 17.4.2007.
  3. Jokerit julkisti joukkueensa: Leino, Lahti ja Jokela uusia nimiä Jatkoaika.com. 17.4.2006. Jatkoaika. Viitattu 17.4.2007.
  4. KalPa kaatui, Leino teki seurahistoriaa www.jokerit.com. 26.2.2008. Viitattu 22.4.2007.
  5. Ville Leino runkosarjan paras Hockey Night. 5.3.2008. MTV3. Viitattu 19.4.2008.
  6. Pistepörssi Jatkoaika.com. Jatkoaika. Viitattu 26.4.2008.
  7. a b Leinon vaihtoehdot: Jokerit tai NHL Hockey Night. 14.4.2008. MTV3. Viitattu 19.4.2007.
  8. SM-liigakauden palkinnot jaettiin Jatkoaika.com. 26.4.2008. Jatkoaika. Viitattu 27.4.2008.
  9. Ville Leino siirtyy Detroitiin Jatkoaika.com. 11.5.2008. Jatkoaika. Viitattu 11.5.2008.
  10. Top scorers 1.2.2009. www.theahl.com. Viitattu 1.2.2009. (englanniksi)
  11. Ville Leinon NHL-ura upeasti käyntiin MTV3. 1.2.2009. MTV Oy. Viitattu 1.2.2009.
  12. Sami Pilvinen: Detroit lähetti Ville Leinon farmiin Iltalehti. 3.4.2009. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 3.4.2009.
  13. Leino pääsi Detroitin NHL-ryhmään Helsingin Sanomat. 15.4.2009. Sanoma News. Viitattu 31.5.2009.
  14. Chicagolle avausvoitto Detroitista jatkoajalla - katso! MTV3. 23.5.2009. MTV Oy. Viitattu 31.5.2009.
  15. Detroit vei ensimmäisen finaalin, Leino loisti päätöserässä Helsingin Sanomat. 31.5.2009. Sanoma News. Viitattu 31.5.2009.
  16. Wings trade Leino to Flyers NHL.com. 6.2.2010. National Hockey League. Viitattu 6.2.2010. (englanniksi)
  17. Rämänen, Antti: Ville Leino sivusi NHL-ennätystä MTV3.fi. 10.06.2010. MTV3 Internet. Viitattu 4.7.2010.
  18. Keskelle paineita. Veikkaaja, 4.10.2011, s. 18-23. IS. 002238-1104.
  19. Kunnas, Kasperi: Ville Leino teki KHL-sopimuksen – Sheddenin alaisuuteen mtv.fi/sport. 12.10.2014. MTV Internet. Viitattu 12.10.2014.
  20. Ville Leino SM-liigan tammikuun pelaaja YLE Urheilu. 6.2.2006. YLE. Viitattu 17.4.2007.