Luistin

Wikipedia

Luistimet ovat luistelua varten suunnitellut kengät, joiden pohjissa on tätä tarkoitusta varten terät.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Luistimien toiminta 3 Luistintyypit 4 Lähteet

[muokkaa] Historia

Manchester Metropolitan yliopiston tutkimuksen mukaan eteläinen Suomi sopisi parhaiten luistinten keksimisalueeksi. Vanhimmat Pohjois-Euroopasta löydetyt eläimen luista valmisteut luistimet on ajoitettu 5 000 vuoden päähän. Luistinten keksimiseen uskotaan johtaneen se, että ne helpottivat liikkumista sekä elannon hankkimista. Federico Formentin ja Alberto Minettin johtaman tutkimusryhmän mukaan Suomen asukkaat pystyivät hyödyntämään keksintöä pitkään muita paremmin hyväkseen.^[1]. Tulos perustuu matemaattiseen malliin, jonka mukaan Suomen oloissa luusta tehtyjen luistinten käyttö vähentää energiankulutusta 10 %. Norjassa vastaava säästö on 3 % ja Ruotsissa, Saksassa sekä Alankomaissa alle prosentti. Väitettä tukee myös se, että eteläisessä Suomessa on tiheiten järviä sadan neliökilometrin alueella. Tuolloin luistimilla olisi liikuttu eteenpäin sauvojen avulla. Luistimilla ei potkittu vauhtia. Museoviraston mukaan Suomesta ei tiettävästi ole löydetty kivikautisia luistimia. ^[2]

Brittiläisen tietosanakirja Encyclopædia Britannican mukaan luistelu keksittiin todennäköisimmin Skandinaviassa noin 1 000 eaa.^[3] Luistimien terät valmistettiin hirven, härän, poron ja muiden eläinten luista. Tarkalleen ei tiedetä koska metallinen terä tuli luistimiin, mutta varhaiset alankomaalaiset piirrokset kuvailevat metalliterällä varustettuja luistimia.^[3] 1800-luvun loppuun mennessä luistimissa oli metalliset terät kiinnitettynä puiseen jalansijaan. Luistimissa oli nahkaiset remmit. Luistinta kehitti merkittävästi yhdysvaltalainen E. W. Bushnell of Philadelphia vuonna 1850, jolloin hän esitteli ensimmäisenä kokoteräksiset luistimet. Taitoluistimien kärjessä olevat piikit kehitettiin vuoden 1900 jälkeen. Piikit auttavat tiettyjen hyppyjen tekemisessä.^[3]

[muokkaa] Luistimien toiminta

Toistaiseksi ei olla kyetty selittämään miksi luistimet toimivat. Yleinen luulo on, että luistelu on mahdollista, koska luistimien terä aiheuttaa jäähän paineen, jonka ansiosta jään sulamispiste alenee ja jää sulaa. Tutkimuksissa on kuitenki todettu, ettei paine kasva niin suureksi että se alentaisi jään sulamispistettä tarpeeksi. Toinen selitys on, että terän ja jään välinen kitka sulattaa jään hetkeksi ja luistimet liikkuisivat sulan vesipatsaan päällä.

Lawrencen yliopiston emeritusprofessori Robert M. Rosenbergin Physics Today -lehteen vuoden 2005 joulukuussa kirjoittaman artikkelin mukaan jään pinnan molekyylit voivat väreillä, sillä niiden yläpuolella ei ole jäätyneitä molekyylejä, jotka pitäisivät ne paikoillaan. Rosenbergin teorian mukaan jään pinnan liukkaus johtuu sen väreilevistä molekyyleistä, jotka käyttäytyvät nesteen tavoin.

[muokkaa] Luistintyypit

Luistimia on eri tarkoitukseen erityyppisiä:

• Taitoluistelussa käytettävissä taitoluistimissa on terän kärjessä hammastus, mikä mahdollistaa lajille ominaisten piruettien tekemisen.
• Jääkiekkoon suunnitellut luistimet eli hokkarit on nykyään tavallisesti valmistettu muovista, nahasta ja ballistisesta nailonista. Terät ovat kengän pohjan mittaiset, niissä on kanttaukset ja terän muoto on hieman pyöreä.
• Jääpallossa käytetään samantapaisia luistimia kuin jääkiekossa. Nilkkatuki on matalampi ja terä on suunniteltu pitempää liukua ja kovempia nopeuksia varten.
• Pikaluistelussa käytettävissä klaps-luistimissa on pitkät terät ja irtoava kantapäärakenne samaan tapaan kuin suksen siteissä.
• Kaukalopikaluistelussa käytettävissä luistimissa terää on siirretty kengän pohjan vasemmalle reunalle, mikä helpottaa luistelua jyrkissä kaarteissa.
• Retkiluistelussa käytettävissä luisteluterissä on usein kiinni suksen side, johon voidaan normaalisti kiinnittää hiihtokenkä eli mono.
• Rullaluistelussa käytetään rullaluistimia, joissa terän sijasta on pyörät. Tämä mahdollistaa liikkumisen esimerkiksi asfaltilla.

[muokkaa] Lähteet