Retkiluistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Retkiluistelijoita Ruotsissa
Retkiluistin

Retkiluistelu (ruots. långfärdsskridsko, engl. nordic skating) on luistelua luonnonjäillä. Nykyiseen muotoonsa laji on kehittynyt 1900-luvulla Ruotsissa, josta laji on kulkeutunut Suomeen. Retkiluistelussa käytetään pitkäteräisiä luistimia, joissa kenkänä on hiihtomono kärkisiteellä tai vaelluskenkä remmisiteellä. Luistelumonoa käytettäessä kantapää jää irralliseksi, remmisiteellä se on kiinni luistimessa. Pitkän ja kapean terän ansiosta luistin liukuu herkästi ja terän etureunan loivan nousun vuoksi luistin kulkee hyvin myös epätasaisella jäällä.

Retkiluistelua harrastetaan yleensä järvien tai meren jäällä, joskus myös hitaasti virtaavilla joilla. Suomessa retkiluistelu onnistuu parhaiten merellä tai Salpausselän eteläpuolisilla sisävesillä, joilla lumipeite jää useina talvina ohueksi. Hoidettuja retkiluisteluratoja on mm. Tampereella (Näsijärvi), Lohjalla, Hämeenlinnassa (Alasjärvi), Kangasalla (Roine) ja Muuramessa. Suomen pisin hoidettu rata on Rantasalmen ja Oravin välillä (35 km). Luistelukausi alkaa etelä-Suomessa tyypillisesti marraskuun puolivälissä ja jatkuu huhtikuun alulle.

Retkiluistelijan turvallisuusvarusteisiin kuuluvat kaulassa roikkuvat jäänaskalit, metallikärkinen jääsauva jään paksuuden kokeilemiseen, vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet sekä heittoköysi. Lantiovyöllä varustettu reppu kelluttaa jäihin pudottaessa. Vahvoilla jäillä liikuttaessa hiihtosauvoilla saa merkittävästi lisää nopeutta luisteluun, mutta jään paksuuden kokeiluun ne eivät sovellu.

Retkiluistelun suosio on Suomessa kasvanut nopeasti ja harrastajia arvioidaan olevan useita tuhansia. Järjestöihin kuuluvia retkiluistelun harrastajia on Suomen Retkiluistelijat ry:n mukaan noin 2 500.

Suomen retkiluistelijat ry on Suomen ladun alainen retkiluistelujärjestö.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.