Tony Esposito
| Tony Esposito | |
|---|---|
 Tony Esposito vuonna 1973 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anthony James Esposito |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1943 Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada |
| Kuollut | 10. elokuuta 2021 (78 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Kanada/ Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | oikea |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 84 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1968–1984 |
| Seurat |
Montreal Canadiens (NHL) Chicago Black Hawks (NHL) |
| NHL-varaus | ei varattu |
Anthony "Tony" James Esposito (23. huhtikuuta 1943 Sault Ste. Marie, Ontario, Kanada – 10. elokuuta 2021) oli kanadalais-yhdysvaltalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelasi 15 kautta NHL-liigassa, ensin kauden Montreal Canadiensissa ja sitten uransa loppuun Chicago Black Hawksissa. Häntä pidetään yhtenä nykyisin suositun torjuntatavan, perhostyylin, kehittäjistä. Esposito voitti Stanley Cupin Canadiensin kakkosmaalivahtina, mutta Black Hawksissa hän nousi liigan huipulle. Hänet palkittiin Black Hawks -aikoinaan muun muassa kolmesti Vezina Trophyllä.
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanitalialainen[1] Tony Esposito varttui Sault Ste. Mariessa, Ontariossa veljensä, tulevan NHL:n tähtihyökkääjän Phil Espositon kanssa.[2] Tony oli 14 kuukautta isoveljeänsä nuorempi.[3]
Tony Esposito valitsi ajalleen poikkeuksellisen tavan edetä kiekkourallaan ja pelasi kolme kautta yliopistokiekkoa Michiganin teknillisen yliopiston joukkueessa.[3] Hänellä on vähiten päästettyjä maaleja ottelua kohden yliopiston historiassa, ja hän oli voittamassa vuonna 1965 NCAA:n yliopistomestaruutta.[2] Esposito on ainoa maalivahti, joka on valittu kolmesti NCAA:n WCHA-sarjan vuoden maalivahdiksi.[4]
Ammattilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esposito teki vuonna 1967 sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa, mutta NHL:ään hän pääsi vasta kaudella 1968–1969. Hän pelasi tuolla kaudella 13 runkosarjapeliä ja toimi varamaalivahtina, kun Canadiens eteni Stanley Cupin mestaruuteen saakka.[3]
Canadiensin maalivahtiosasto oli tulloin varsin tasokas, ja se päätti olla suojaamatta Espositoa vuoden 1969 NHL:n sisäisessä varaustilaisuudessa. Chicago Black Hawks maksoi hänestä Canadiensille 25 000 dollaria.[5] Esposito nousi heti ensimmäisellä kaudellaan Black Hawksin ykkösmaalivahdiksi ja torjui muun muuassa 15 nollapeliä, mikä on modernin NHL:n ennätys. Hänet valittiin vuoden tulokkaaksi. Hän sai myös Vezina Trophyn, ja hänet valittiin NHL:n tähdistökentälliseen yhdessä veljensä Philin kanssa.[3]
Esposito pelasi Black Hawksissa 15 kautta. Vain viimeisellä kaudella joukkue ei päässyt pudotuspeleihin. Stanley Cup -finaaleihin Black Hawks pääsi keväällä 1971 ja 1973, mutta kummallakin kerralla se hävisi Canadiensille. Esposito palkittiin lopulta kolme kertaa Vezina Trophyllä.[2][3] Hän lopetti keväällä 1984. Hän voitti Black Hawksissa 418 ottelua ja piti 74 nollapeliä, kumpikin seuraennätyksiä.[2] Koko NHL-uransa aikana hän otti 423 voittoa, piti 76 nollapeliä ja päästi 2,93 maalia ottelua kohden.[3]
Maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tony Esposito pelasi Kanadan joukkueessa vuoden 1972 Summit Seriesissä Neuvostoliittoa vastaan. Hän jakoi torjuntavastuun Ken Drydenin kanssa. Esposito voitti kaksi pelaamastaan neljästä ottelusta. Esposito edusti Kanadaa myös maailmanmestaruuskilpailuissa 1977. Kanada palasi turnauksessa maailmanmestaruustasolle ensimmäisen kerran vuoden 1969 jälkeen, jolloin se oli vetäytynyt kilpailusta kiisteltyään IIHF:n kanssa ammattilaisuudesta.[6]
Esposito oli pelannut lähes koko uransa Yhdysvalloissa, ja hänestä tuli uransa aikana maan kansalainen. Hän edustikin vuoden 1981 Kanada Cupissa Yhdysvaltoja.[6]
Taustahenkilöstössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esposito lopetti peliuransa vuonna 1985, ja hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1988. Myöhemmin Espositosta tuli Pittsburgh Penguinsin general manager, jolloin hän rekrytoi entisen Black Hawks -pelikaverinsa Gene Ubriacon päävalmentajaksi, kunnes molemmat erotettiin.
Espositon Phil-veli toimi Tampa Bay Lightningin general managerina sen aloittaessa NHL:ssä vuonna 1992 ja palkkasi Tonyn pääkykyjenetsijäksi, mutta molemmat Espositot erotettiin vuonna 1998.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tony Esposito oli naimisissa, ja hänellä oli kaksi lasta vaimonsa Marilynin kanssa. Tony Esposito kuoli elokuussa 2021 haimasyöpään.[3]
Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Calder Trophy 1970
- Vezina Trophy 1970 (jakoi voiton Gary Smithin kanssa 1972 ja Bernie Parentin kanssa 1974)
- NHL:n tähdistökentällisessä 1970 ja 1980
- hyväksyttiin Hockey Hall of Fameen 1988
- Tony Espositon pelinumero 35 on Blackhawksin jäädyttämä
- vuonna 1998 hän sai sijaluvun 79 The Hockey News -lehden 100 suurimman kiekkoilijan listalla
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mike Halford: Lamoriello, Recchi inducted into Italian American Sports Hall of Fame ProHockeyTalk | NBC Sports. 21.11.2012. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ben Pope: Tony Esposito, Blackhawks’ all-time winningest goalie, dies at 78 Chicago Sun-Times. 10.8.2021. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Tony Esposito dies at 78, Hockey Hall of Fame goalie 10.8.2021. NHL. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Huskies mourn passing of Tony Esposito 10.8.2021. Michigan Technological University. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Andrew Seligman: Hockey Hall of Fame goaltender Tony Esposito dead at 78 CBC Sports. 10.8.2021. CBC/Radio-Canada. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Andrew Podnieks: “Tony O” passes at 78 11.8.2021. IIHF. Viitattu 11.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tony Esposito The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
| Edeltäjä: Danny Grant |
Calder Memorial Trophyn voittaja 1970 |
Seuraaja: Gilbert Perreault |
| Edeltäjä: Glenn Hall & Jacques Plante Eddie Giacomin & Gilles Villemure Ken Dryden |
Vezina Trophyn voittaja 1970 1972 (yhdessä Gary Smithin kanssa) 1974(yhdessä Bernie Parentin kanssa) |
Seuraaja: Eddie Giacomin & Gilles Villemure Ken Dryden Bernie Parent |
| ||||||||||||||
