Buurit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Buurit (holl. boer ’maanviljelijä’) ovat Etelä-Afrikkaan 1600-luvulla muuttaneiden hollantilaisten sekä heihin sekoittuneiden muiden valkoihoisten jälkeläisiä.[1] Historiallisesti Etelä-Afrikassa oli kaksi erillistä afrikaansia tai hollantia puhuvaa, pääasiassa hollantilaissiirtolaisten jälkeläisistä syntynyttä ryhmää: buurit ja Kapmaan hollantilaiset, joista jälkimmäiset eivät osallistuneet Suureen vaellukseen.[2]

Nykyisin Etelä-Afrikassa ja Namibiassa asuvat valkoihoinen afrikaansinkielinen väestö nimittää itseään pääsääntöisesti afrikaanereiksi lukuun ottamatta joitakin pieniä, yleensä erittäin konservatiivisia, ryhmiä, jotka edelleen kutsuvat itseään buureiksi. He katsovat, että monet voortrekkerien jälkeläiset eivät assimiloituneet heidän mielestään kapmaalaisten luomaan afrikaaneri-identiteettiin, joka syntyi Etelä-Afrikan unionin perustamisen jälkeen.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trekboereita Karoo-arolla. Maalaus vuodelta 1898.

Ensimmäiset buurit asettuivat Hyväntoivonniemelle nykyisen Kapmaan alueelle vuonna 1652. Vuoteen 1707 mennessä Kapmaahan oli asettunut 1 779 hollantilaista, saksalaista ja ranskalaista hugenottia. Siirtokunta kasvoi vuosisadan loppuunmennessä 15 000 ihmiseen ja sen pinta-ala laajeni vielä nopeammin. Monet siirtokuntalaiset myös muuttivat sanien ja khoiden asuttamaan sisämaahan. Vuoteen 1770 mennessä hollantilainen asutus oli siirtynyt noin 650 kilometrin päähän Kapkaupungista, missä he elivät puolinomandisina paimentolaisina. Näitä sisämaahan siirtyneitä perheitä ryhdyttiin nimittämään trekboereiksi eli vaeltaviksi maanviljelijöiksi ja nimitys lyheni pian boeriksi. Trekboerit kahakoivat jatkuvasti ympäröivien afrikkalaisheimojen kanssa ja vuosien 1785–1795 välisenä aikana näissä kahakoissa kuoli 2 000 san-heimoon kuulunutta miestä ja naista ja lisäksi 700 joutui orjuuteen.[2]

Buurien lähestyttyä xhosa-heimon aluetta heidän kohtaamansa vastarinta koveni ja buurien ja xhosien välillä käytiin sarja rajasotia vuodesta 1779 alkaen. Trekboerit pettyivät siihen, etteivät Kapmaan hollantilaiset tukeneet heitä sodassa ja julistivat vuonna 1795 Graaff Reinetin alueen itsenäiseksi tasavallaksi. Käytännössä tämä johti buurien ja Kapmaan hollantilaisten lopulliseen irtaantumiseen kahdeksi eri väestöryhmäksi. Trekboerit ryhtyivät myös käyttämään itsestään ilmaisua afrikaanerit korostaakseen sitä, että olivat syntyneet Afrikassa.[2] Itsenäisyyssuunnitelmat kuitenkin kaatuivat brittiläisten saapumiseen Kapmaahan samana vuonna.[4]

Brittihallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkelit: Suuri vaellus ja Buurisodat
Voortrekkerien leirin rekonstruktio Blood Riverin varrella.
Andries Pretorius

Kun 1790-luvulla Kapmaa joutui Isolle-Britannialle, lähti vuosina 18351843 noin 12 000 buuria heidän hallintoonsa tyytymättöminä Suurelle vaellukselle pohjoiseen ja Oranjen vapaavaltion, Natalin ja Transvaalin. Vuonna 1843 britit liittivät Natalin siirtomaahansa. Sekä britit että buurit halusivat yhdistää Etelä-Afrikan yhdeksi valtioksi. 1877 brittiläiset yrittivät vallata Transvaalin, jossa oli paljon muun muassa kultaa ja timantteja, mutta joutuivat vuonna 1881 perääntymään. Britannia vaati maahan muuttaneille siirtolaisille, joita kutsuttiin nimellä "Uitlanders" kansalaisoikeuksia ilman, että heidän olisi tarvinnut luopua Britannian kansalaisuudestaan.

1800-luvun puolen välin jälkeen Etelä-Afrikasta tehtyjen timantti- ja kultalöydösten myötä maa alkoi voimakkaasti teollistua. Teollistumisen seurauksena maahan syntyi uusi köyhien valkoisten ryhmä, mikä kosketti pääosin afrikaanereita. Vuosina 1875-1904 maahan muutti 400 000 uutta siirtolaista ja kun kaikki maa-alueet alkoivat olla jo valloitetut, afrikaaneriviljelijät eivät voineet enää siirtyä uusille raja-alueille kuten aikaisemmin. Viljelijät olivat usein velkaantuneita ja heillä oli vähän pääomia ja rahatalouteen siirtyminen oli heille ongelmallista. 1890-luvulla riehunut eläintautiepidemia pakotti lopulta monet hakeutumaan maaseudulta kaupunkeihin töihin, joissa paremman koulutuksen ja kielitaidon omanneet uudet siirtolaiset kuitenkin veivät parhaat työpaikat.[5]

Britannian alettua koota Etelä-Afrikkaan sotajoukkojaan, antoi Transvaal vuonna 1899 uhkavaatimuksen, joka johti sotaan (ks. buurisodat). Oranje yhtyi tuolloin Transvaaliin. Hyvin alkaneesta sissisodasta huolimatta buurit joutuivat vuonna 1902 antautumaan brittijoukoille. Kärsimästään tappiosta huolimatta he onnistuivat säilyttämään ominaisen kielensä ja kulttuurinsa, ja kykenivät saamaan poliittista vaikutusvaltaa. Vuonna 1906 Transvaal ja 1907 saivat itsehallinnon rauhansopimuksissa. Tilanteiden rauhoituttua perustettiin 1909 Etelä-Afrikan unioni, joka käsitti Kapmaan, Natalin, Oranjen ja Transvaalin.[6]

Afrikaaneri-nationalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Afrikaanerit

Erityisesti 1900-luvun alussa buurien kansallisuustunne alkoi voimistua, ja he alkoivat perustaa omia "kristillis-kansallisia" kouluja, korostaa afrikaansin luonnetta omana hollannin kielestä erillisenä kielenään ja muodostaa itselleen uutta identiteettiä afrikaanereina eli "Afrikan kansana" vanhan siirtolaisidentiteetin sijaan.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: "Buurit Etelä-Afrikkaan 1600-luvulla muuttaneiden alankomaalaisten t. heihin sulautuneiden muiden valkoihoisten jälkeläiset."
  2. a b c HISTORY OF SOUTH AFRICA HistoryWorld. Viitattu 3.5. 2007. (englanniksi)
  3. Dr. Tobias Louw, Cultural Justice Foundationin puolesta: OPEN LETTER TO THE Institute for Security Studies 16 September 2003. Viitattu 12.8. 2007. (englanniksi): "Another point of grotesque confusion that we need to clear up, is that Boers are not "Afrikaners". All Boers are aware of the systematic subterfuge and distortion of "identity" that has been the result of the makings of the Broederbond and the National Party, based upon the then image of the British imperialist gentleman. This artificial identity was meant to wean away the Boers from their strong identify, from their history, from their nationalism, and thus weaken them...The Boer Republics were taken from them with violent force. Even the terms of the peace treaty of Vereeniging in 1902 stated unambiguously to see to the restoration of Boer independence as a people before any political rights be bestowed upon the African peoples."
  4. Graaff-Reinet, Karoo / Eastern Cape Southern Domain Online Travel Guides. Viitattu 7.5. 2007. (englanniksi)
  5. Koivuporras, Kirsi: Rotuerottelun perintö. Etelä-Afrikan ja Rhodesian vähemmistövaltojen vaikutukset ihmisten käsityksiin ja tulevaisuuskuviin ensimmäisten vapaiden vaalien alla, s. 18. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2009).
  6. Kustannusosakeyhtiö Otava: Otavan Iso Fokus, 1. osa. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1975. ISBN 951-1-00273-2. ,
    Boer. (n.d.). Columbia Electronic Encyclopedia. Retrieved May 03, 2007, from Reference.com website: http://www.reference.com/browse/columbia/Boer
    "Boer." Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. 3 May 2007
  7. Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in History: South Africa - The Rise and Fall of Apartheid. Pearson Education Limited, 2004. ISBN 0-582-41437-7.