Afrikaanerit

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afrikaanerit
afrikaanerinäyttelijä Charlize Theron
Kokonaismäärä enemmän kuin 2,5 miljoonaa
Pääasiallinen asuinalue Etelä-Afrikka, Namibia
Kieli (kielet) afrikaans
Uskonto (uskonnot) pääasiassa Etelä-Afrikan reformoidut kirkot

Afrikaanerit tai afrikaanit (afrikaansiksi Afrikaner, afrikkalainen) ovat Etelä-Afrikassa asuvia eurooppalaisperäsiä buurien ja niin sanottujen Kapmaan hollantilaisten jälkeläisiä, jotka puhuvat afrikaansia ja ovat perinteisesti kuuluneet johonkin maan reformoiduista kirkoista.[1] Pääasiallisesti afrikaanit ovat kalvinististen alankomaalaisten, mutta myös saksalaisten, ranskalaisten hugenottien ja belgialaisten jälkeläisiä.[2]

Afrikaaneriuden määritteleminen on vaikeaa, koska identiteetti muodostuu joukosta kieleen, etniseen taustaan, uskontoon ja kulttuuriin liittyvistä piirteistä ja siten myös tarkkaa afrikaanerien lukumäärää on vaikea esittää.[3] Afrikaansin kielellä on keskeinen merkitys afrikaaneri-identiteetin muodostumisessa. Afrikaaneriuden kieleen perustuvaa määrittelyä hankaloittaa kuitenkin se, että useat Etelä-Afrikan mustat ja erityisesti niin sanotut värilliset puhuvat afrikaansia äidinkielenään eivätkä pidä itseään afrikaanereina, eikä heitä yleisesti mielletä afrikaanereiksi. Tämän perusteella afrikaaneriuteen liittyy myös rodullinen elementti afrikaanereista valkoihoisina afrikaansia puhuvina ihmisinä.[4] Alankomaalaisten reformoitujen kirkkojen merkitys on ollut myös merkittävä afrikaanerinationalismin ja kansallisen identiteetin syntymiselle.[5] Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa asui 4,4, miljoonaa valkoista, joista 2,5 miljoonaa puhui afrikaansia äidinkielenään. Afrikaanerikirkkojen jäsenmäärä oli 1,4 miljoonaa ihmistä.[6] Namibiassa oli vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan 133 324 afrikaansia äidinkielenään puhuvaa henkilöä ja he muodostivat 9,5 % maan väestöstä.[7]

Nykyisin Etelä-Afrikassa ja Namibiassa asuvat valkoihoinen afrikaansinkielinen väestö nimittää itseään pääsääntöisesti afrikaanereiksi lukuun ottamatta joitain pieniä, yleensä erittäin konservatiivisia, ryhmiä, jotka haluavat säilyttää buuri-identiteetin. He katsovat, että monet voortrekkerien jälkeläiset eivät assimiloituneet heidän mielestään kapmaalaisten luomaan afrikaaneri-identiteettiin, joka syntyi Etelä-Afrikan unionin perustamisen jälkeen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Afrikaaneri-identiteetti

Trekboereita Karoo-arolla. Maalaus vuodelta 1898.
Buurikapinallisia toisen buurisodan aikana.

Ensimmäiset buurit asettuivat Hyväntoivonniemelle nykyisen Kapmaan alueelle Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (Vereenigde Oostindische Compagnie) hallintokaudella vuodesta 1652 alkaen. Brittien otettua aleen hallintaansa vuonna 1806 monet buureista lähtivät Suurelle vaellukselle kohti pohjoista ja koilista ja perustivat Natalin ja Oranjen vapaavaltion buuritasavallat. Brittien ja buurien väliset erimielisyydet johtivat buurisotiin joiden päätteeksi buuritasavallat liitettiin brittiläiseen Etelä-Afrikkaan, josta lopulta muodostettiin Etelä-Afrikan unioni vuonna 1910.[8] Termiä afrikaaneri alkoivat ensimmäisenä käyttää Kapmaasta sisämaahan siirtyneet buurimaanviljelijät, trekboerit 1700-luvun lopulla korostaakseen sitä, että olivat syntyneet Afrikassa.[9]

1800-luvun puolen välin jälkeen Etelä-Afrikasta tehtyjen timantti ja kultalöydösten myötä maa alkoi voimakkaasti teollistua. Teollistumisen seurauksena maahan syntyi uusi köyhien valkoisten ryhmä, mikä kosketti pääosin afrikaanereita. Vuosina 1875-1904 maahan muutti 400 000 uutta siirtolaista ja kun kaikki maa-alueet alkoivat olla jo valloitetut, afrikaaneriviljelijät eivät voineet enää siirtyä uusille raja-alueille kuten aikaisemmin. Viljelijät olivat usein velkaantuneita ja heillä oli vähän pääomia ja rahatalouteen siirtyminen oli heille ongelmallista. 1890-luvulla riehunut eläintautiepidemia pakotti lopulta monet hakeutumaan maaseudulta kaupunkeihin töihin, joissa paremman koulutuksen ja kielitaidon omanneet uudet siirtolaiset kuitenkin veivät parhaat työpaikat.[10]

1900-luvun alussa buurien kansallisuustunne alkoi voimistua, ja he alkoivat perustaa omia "kristillis-kansallisia" kouluja, korostaa afrikaansin luonnetta omana hollannin kielestä erillisenä kielenään ja muodostaa itselleen uutta identiteettiä afrikaaneina eli Afrikan kansana vanhan siirtolaisidentiteetin sijaan. Näitä päämääriä ajamaan perustettiin myös kaksi uutta puoluetta: Louis Bothan ja Jan Smutsin transvaalilainen Het Volk (Kansa) vuonna 1905 ja James Barry Munnik Hertzogin oranjelainen Orangia Unie vuonna 1906.[11] Louis Bothan ja Jan Smutsin vietyä Etelä-Afrikan ensimmäiseen maailmansotaan Ison-Britannian rinnalle alkoi J.B.M. Hertzogin vuonna 1914 perustaman Kansallispuolueen (National Party, NP) kannatus nousta. Puolue edusti erityisesti maan köyhemmistä osista kuten Oranjesta kotoisin olevia afrikaanipienviljelijöitä ja -teollisuustyöläisiä sekä koulutettua väkeä, joka koki itsensä syrjityksi englanninkielisten valkoisten taholta. Monet afrikaanit olivat edelleen katkeria brittijoukkojen buurisotien aikana tekemistä julmuuksista ja tunsivat sympatiaa Saksaa kohtaan. Kansallispuolue painotti afrikaanien kansallista identiteettiä ja sen vaikutuksesta joukko koulutettuja afrikaaneja, muun muassa Alankomaiden reformoidun kirkon pappeja, perusti vuonna 1918 salajärjestön Broederbond eli veljeskunta, joka hyväksyi jäsenikseen vain afrikaanereita. Broederbondin tavoite oli tehdä Etelä-Afrikasta valkoinen, afrikaanerien johtama tasavalta, joka pysyisi puolueettomana Ison-Britannian ja Saksan välisissä konflikteissa.[11]

[muokkaa] Afrikaanerinationalismi

Pääartikkeli: Afrikaanerinationalismi

Afrikaaneri-identiteettiä ryhtyivät 1920–1930-luvuilla tietoisesti luomaan pieni joukko Broederbondiin intellektuelleja, joiden tarkoituksena oli luoda uusi "kristillis-nationalistinen" identiteetti kaikille valkoihoisille afrikaansia puhuville eteläafrikkalaisille. Kansallisen identiteetin luomisen yksi motiivi oli myös luoda maahan volkskapitalisme eli kansankapitalismi, jolla pyrittiin poistamaan englannin ja afrikaansinkielisten valkoisten välistä selkeää taloudellista eriarvoisuutta. Uuden afrikaaneri-identiteetin omaksuminen oli kuitenkin hidasta ja se oli laajasti omaksuttu vasta vuoden 1961 tienoilla, jolloin Etelä-Afrikasta tuli tasavalta ja se erosi Kansainyhteisöstä.[12] Erilaiset näkemykset parhaasta tavasta ylläpitää omaa kansallista identiteettiä monikulttuurisessa yhteiskunnassa johtivat myöhemmin afrikaaneriväestön jakaantumiseen. 1960-luvulla osa väestöstä katsoi, että oman identiteetin säilyttäminen vaati tiukkaa eristäytymistä kun taas toiset katsoivat, että afrikaaneriuden tiukasta rajaamisesta tulisi luopua. 1980-luvulle tultaessa tämä jako syveni koko afrikaaneriudelle uhkana pidettyjen apartheid-järjestelmän vastaisten koti- ja ulkomaisten kampanjoiden vuoksi.[13]

[muokkaa] Apartheidin jälkeinen aika

Apartheidin jälkeisenä aikana valtaosa afrikaanereista on hyväksynyt ajatuksen roduttomasta Etelä-Afrikasta lukuun ottamatta joitain ryhmiä, jotka ovat pyrkineet luomaan afrikaanereille omia erityisiä vähemmistöoikeuksia. Vähemmistöoikeuksia on pidetty tarpeellisina muun muassa afrikaansin aseman marginalisoitumisesta, koulujen opetuskielen muuttumisen englanniksi ja mustien positiivisen syrjinnän vuoksi. Monet ovat kritisoineet tätä näkemystä ja todenneet että maan nykyinen perustuslaki turvaa jo tarpeelliset vähemmistöoikeudet ja että apartheidin aikana etuoikeutetuilla valkoisilla on vastuu apartheid-järjestelmän luomien epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta.[14]

Erityisesti ANC:n ja Kansallispuolueen neuvotellessa Etelä-Afrikan demokratisoimisesta ennen maan ensimmäisiä vapaita vaaleja vuonna 1994 käytiin keskustelua myös afrikaanerien oman volkstaatin perustamisesta. Asian tutkimiseksi perustettiin Volkstaat-komitea. Komitean loppumietinnössä ehdotettiin alueellista itsemääräämisoikeutta niille alueille, joilla afrikaanerit muodostavat enemmistön sekä erityisen neuvoa-antavan afrikaanerikomitean perustamista.[15] Mielipidemittausten perusteella Volkstaatin perustamista kannattaa kuitenkin vain noin viidennes afrikaanereista. [16] Vuosina 1998–1999 maan hallituspuolue ANC ilmoitti, ettei se tule kannattamaan Volkstaatin perustamista, mutta pyrkii kaikin tavoin suojelemaan afrikaanerien kieltä ja kulttuuria maan muiden vähemmistöjen tavoin.[17]

Erään tutkimuksen mukaan suurempi osa valkoihoisista afrikaansia puhuvista eteläafrikkalaista piti muiden etnisten ryhmien negatiivisen käsityksen omasta etnisestä ryhmästään sekä maassa tapahtuneet poliittiset muutokset suurempina uhkina, kuin oman etnisen ryhmänsä katoamista. Ne vastaajista, jotka uskoivat että afrikaanerit tulevat häviämään omana erityisenä ryhmänään kokivat maan sosio-poliittiset muutoksen muita myönteisempinä ja eivät kokeneet voimakasta etnistä identifikaatiota. Heidän poliittiset mielipiteensä olivat myös muita liberaalimpia.[18]

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Afrikaner." Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. 3 May 2007 <http://www.britannica.com/eb/article-9002442>,
    Dr Neil Lettinga.: South African Christianity, Afrikaner Christianity: The Dutch Reformed Churches in South Africa Viitattu 3.5. 2007. (englanniksi)
  2. ↑ "Boer." Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. 3 May 2007 <http://www.britannica.com/eb/article-9080381>.
  3. ↑ Louw-Potgieter, J.; Giles, H.: Afrikaner Identity: Diversity Among the Right. Journal of Multilingual and Multicultural Development, 1987, nro v8 n3, s. 283-92.  : "Language is an important part of ethnic identity, but not the only one. Two groups of Afrikaners, 23 members of the National Party and 15 members of the Afrikaner Resistance Movement, responded to a questionnaire concerning characteristics essential for Afrikaner group membership. Culture and background were also perceived essential."
  4. ↑ Jakes Gerwel: The Afrikaners: Who are they? What is their future? Harold Wolpe Memorial Seminar, 6 April 2005. The Edge Institute. Viitattu 4.5. 2007. (englanniksi)
  5. ↑ Wallace Mills: Religion and Afrikaner Nationalism Saint Mary's University. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  6. ↑ Census 2001 2001. Statistics South Africa. Viitattu 3.5. 2007. (englanniksi)
  7. ↑ Country Briefs: Namibia International Institute for Applied Systems Analysis. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  8. ↑ Boer. (n.d.). Columbia Electronic Encyclopedia. Retrieved May 03, 2007, from Reference.com website: http://www.reference.com/browse/columbia/Boer
  9. ↑ HISTORY OF SOUTH AFRICA HistoryWorld. Viitattu 3.5. 2007. (englanniksi)
  10. ↑ Koivuporras, Kirsi: Rotuerottelun perintö. Etelä-Afrikan ja Rhodesian vähemmistövaltojen vaikutukset ihmisten käsityksiin ja tulevaisuuskuviin ensimmäisten vapaiden vaalien alla, s. 18. Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.7.2009).
  11. ↑ 11,0 11,1 Clark, Nancy L. & Worger, William H.: Seminar Studies in History: South Africa - The Rise and Fall of Apartheid. Pearson Education Limited, 2004. ISBN 0-582-41437-7.
  12. ↑ Dan O'Meara: THINKING THEORETICALLY? Afrikaner nationalism and the comparative theory of the politics of identity. A tribute to Harold Wolpe 1-2 April, 1997. Harold Wolpe Forum. Viitattu 4.5. 2007. (englanniksi)
  13. ↑ Maano Ramutsindela: Identity and voting trends in South Africa HSRC Press. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  14. ↑ Murray Hofmeyr (Thohoyandou): White Afrikaner identity in post-apartheid South Africa. Discerning the spirits with Heinz Kimmerle Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  15. ↑ David Storobin, Esq.: Afrikaner Independence (2): Interview With Volkstaat Council Chair Johann Wingard 5/27/2005. Global Politician. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  16. ↑ Between Acknowledgement and Ignorance:How white South Africans have dealt with the apartheid past Centre for the Study of Violence and Reconciliation. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  17. ↑ REPORT OF THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF SOUTH AFRICA ON THE QUESTION OF THE AFRIKANERS National Assembly, Cape Town 24 March 1999.. ANC. Viitattu 5.4. 2007. (englanniksi)
  18. ↑ Korf L, Malan J.: Threat to ethnic identity: the experience of White Afrikaans-speaking participants in postapartheid South Africa.. The Journal of social psychology, 2002, nro Apr;142(2), s. 149-69.

[muokkaa] Katso myös

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikaanerit
Henkilökohtaiset työkalut