Blood Riverin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Blood Riverin taistelu
Päivämäärä:

16. joulukuuta 1838

Paikka:

Blood River, Natal, Etelä-Afrikka

Lopputulos:

Ratkaiseva voortrekkerien voitto

Osapuolet

Voortrekker flag.svg Voortrekkerit

KwaZulu flag 1985.svg Zulut

Komentajat

Andries Pretorius

Ndlela kaSompisi

Vahvuudet

464, kaksi tykkiä

15 000

Tappiot

3 haavoittunutta

3000 kaatunutta

Blood Riverin taistelu (afrikaansiksi Slag van Bloedrivier, suom. Verijoen taistelu) oli zulujen ja voortrekkerien välillä 16. joulukuuta 1838 käyty taistelu, jossa Andries Pretoriuksen johtamat 464 buuria kukistivat kuningas Dinganen arvioilta 15 000 impin armeijan. Taistelu sai nimensä siitä, että kaatuneiden zulujen veri värjäsi Ncome-joen veden punaiseksi. Blood Riverin taistelun muistopäivää vietettiin aikaisemmin Etelä-Afrikassa "Valan päivänä" ja nykyisen se on kansallisen yhtenäisyyden ja sovinnon päivä, engl. Day of Reconciliation.

15. joulukuuta Pretorius muodosti laagerin, vankkurien suojaaman leirin, Ncome-joen varrelle ja suojasi vankkurien välit puisilla barrikaadeilla. Myöhemmin iltapäivällä Pretoriuksen 300 miehen muodostama ratsuväki huomasi 15 000 miehen vahvuisen zuluarmeijan lähestyvän ja palasi turvaan leiriin.[1]

Pimeän laskeuduttua zulut päättivät hyökätä seuraavana aamuna auringon noustessa. Zulujen etulinja muodostettiin noin 40 metrin päähän vankkureista. Voortrekkerit avasivat tulen ja jo ensimmäisessä yhteislaukauksessa kaatui satoja zulusotilaita. Buurit ehtivät ampua vielä kaksi yhteislaukausta ennen kuin zulujen onnistui aloittaa rynnäkkönsä kohti leiriä. Leirin sisään muodostunut yhteislaukauksista muodostunut tiheä savu haittasi näkyvyyttä ja Pretorius antoi käskyn lopettaa ampuminen. Samalla zulut päättivät vetäytyä noin 500 metrin päähän leiristä.[1]

Zulut aloittivat pian toisen rynnäkön ja buurien tulitus oli lähietäisyydeltä hyvin tehokasta, koska yksi ammus muodostui 10 lyijykuulasta. On sanottu, että tämän vuoksi Blood Riverin taistelu on maailmanhistorian ainoa taistelu, jossa kuoli enemmän ihmisiä kuin ammuttiin laukauksia. Zulut päättivät jälleen vetäytyä 500 metrin päähän leiristä.[1]

Kolmannessa rynnäkössä zulut käyttivät uutta taktiikkaa ja etenivät pienemmissä muodostelmissa ja pitäen suurempaa etäisyyttä toisiinsa. Vaikka voortrekkerien onnistui ampua vähemmän hyökkääjiä, heidän puolustuksensa kuitenkin kesti ja zulujen oli pakko vetäytyä jälleen. Zulujen neljännen rynnäkön jälkeen Pretorius määräsi nuoremman veljensä Bartin johtaman 100 miehen ryhmän hyökätä ja muodostaa kiila zulujoukkojen keskelle. Kolmannella yrittämällä voortrekkerien onnistui työntyä zululinjan läpi ja hyökätä heidän kimppuunsa selustasta. Lopulta zulut pakenivat taistelukentältä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d The Battle of Blood River and the Blood River Monument Viitattu 6.5. 2007. (englanniksi)