Torakat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Torakat
Blaberus giganteus
Blaberus giganteus
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Ylälahko: Uussiipiset Neoptera
Lahko: Dictyoptera
Alalahko: Torakat
Blattodea
Heimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Torakat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Torakat Commonsissa

Torakat ovat Blattodea-alalahkoon kuuluvia, muodoltaan litteähköjä ja äärimmäisen sitkeitä hyönteisiä. Eurooppalaisissa kaupunkiympäristöissä torakat ovat noin 2–5 cm pitkiä, mutta muualla maailmassa ne voivat kasvaa jopa 10cm pituisiksi[1]. Toisin kuin sitkeä kaupunkitarina väittää, torakat eivät kestä poikkeuksellisia määriä ionisoivaa säteilyä verrattuna muihin hyönteisiin.[2] Eri torakkalajeja on noin 4 000.

Suomessa yleisin asuntotorakka on russakka (Blatta germanica), joka on kohtalaisen pienikokoinen torakkalaji (8–13 mm pitkä). Se elää pienissä yhdyskunnissa sopivan lämpimissä (20–30 °C) ja kosteissa tiloissa. Se hakeutuu uunin ympäristöön, lämpöpattereiden taakse ja lämpöputkistojen läpivienteihin. Litteän muotonsa ansiosta torakat mahtuvat erittäin ahtaisiin paikkoihin. Niitä on löydetty kasautuneena muun muassa valokatkaisijan suojalevyn taakse.lähde? Russakka hakee pimeässä keittiöstä ravinnokseen mm. viljatuotteita, kasviksia ja lihaa. Muita Suomen oloissa sisätiloissa tavattavia lajeja russakan ohella ovat ruotsintorakka (Blatta orientalis), ranskantorakka eli "tv-torakka" (Supella longipalpa), sokeritorakka eli amerikantorakka (Periplaneta americana) ja australiantorakka (Periplaneta australasiae).[3]

Luonnonvaraisina lajeina Suomessa esiintyvät metsätorakka (Ectobius sylvestris) ja lapintorakka (Ectobius lapponicus).

Suhtautuminen torakoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torakoita on pidetty haitallisina ja vastenmielisinä eläiminä, sillä ne muun muassa pilaavat ruokavarastoja. Torakat ulostavat ruokailupaikoilleen ja näin aiheuttavat ruoan pilaantumista ja vaarallisiakin tauteja ihmisille. Niiden on myös uskottu imevän ihmisten vertalähde?. Torakat ovat selviytyviä ja sopeutuvia eläimiä, joita on ollut vaikea hävittää ihmisten kodeista, kun ne ovat kerran niihin asettuneet. Talon torakoiden hävittäminen vanhanaikaisilla myrkyillä on usein vaatinut niin paljon myrkkyä, että ihmistenkin on ollut epäterveellistä asua talossa vähään aikaan. Koko talo täytyy myrkyttää kerralla - esimerkiksi yksittäisen kerrostaloasunnon myrkyttäminen ei riitä, sillä torakat tulevat pian takaisin toisista asunnoista.

Nykyisin tiettyjä torakoita, kuten "madagaskarintorakkaa" Gromphadorhina portentosa, "suklaatorakkaa" Shelfordella tartara, "argentiinantorakkaa" Blaptica dubia, "pääkallotorakkaa" Blaberus craniifer, "valepääkallotorakkaa" Blaberus discoidalis ja "jättiläistorakkaa" Blaberus giganteus sekä Archimandrita tessellata ja Nauphoeta cinerea -lajeja, kasvatetaan Suomessakin lemmikkeinä pidettävien liskojen ja lintuhämähäkkien ravintoeläimiksi.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanat russakka ja torakka ovat lainaa venäjän kielestä. Sanan russakka vastine venäjässä, prusak (translitterointi), tarkoittaa ensisijaisesti preussilaista, mutta sanaa on käytetty myös torakoiden nimityksenä, jossa merkityksessä sana on omaksuttu myös suomen ja karjalan kieliin. Alun perin russakka ja torakka olivat suomessa vain vaihtoehtoiset nimitykset torakoille, mutta sittemmin luonnontieteellisen lajien määrittelyn myötä on päätetty, että torakoilla tarkoitetaan koko lahkoa, kun taas russakalla tarkoitetaan suomalaisille tutuinta torakkalajia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]